Laura koki kaksi myöhäistä keskenmenoa vain puolen vuoden sisällä: ”Yhtäkkiä jouduin miettimään, kuka oikeastaan olin”
Päivystyslääkäri oli todennut vain paria päivää aiemmin, että kaikki oli kunnossa. Sitten Lauran painajainen toistui.
Se oli kuin vaaleanpunainen hattarapilvi, joka vyöryi kohti.
Sen syvyyksistä kumisi onnentoivotuksia, hehkutusta ja naurua. Sellaisia fraaseja kuin ensi kesänä meitä on kolme.
Tuntui kuin kaikki muut olisivat sulautuneet osaksi tuota pilvimassaa. Laura Laitasalo ei kyennyt samaan. Hän oli katkera niille, jotka olivat saaneet kietoutua pehmoiseen vauvaonneen.
Lauran kaksi aiempaa raskautta oli päättynyt myöhäiseen keskenmenoon vain puolen vuoden sisällä toisistaan.
Nyt hän oli kolmatta kertaa raskaana, ja panokset olivat korkeammalla kuin koskaan.
Matka katkeaa
Laura Laitasalo oli seurustellut puolisonsa kanssa kevättalvesta 2019 lähtien. Ensimmäinen vauva ilmoitti tulostaan syksyllä.
Raskaus oli iloinen yllätys pariskunnalle, joka oli tiennyt suhteen alusta asti haluavansa yhteisiä lapsia. Laura kuitenkin tiedosti, että alkuraskaudessa riskit ovat suurimmillaan.
Varhaisultrassa sikiön syke kuului. Lääkärin mukaan oli epätodennäköistä, että raskaus menisi enää kesken. Sanat saivat aikaan kutkuttelevan tunteen: meille saattaa ihan oikeasti tulla vauva.
Onni vaihtui järkytykseen raskausviikolla 20, kun Laura hakeutui Naistenklinikalle päivystykseen. Hänellä oli ollut outoja tuntemuksia parin viikon ajan aina siitä asti, kun hän oli sairastunut ja saanut diagnoosiksi munuaisaltaan tulehduksen.
Päivystyksessä Lauran tutkinut lääkäri totesi, että kohdunsuu oli auennut.
Laura joutui osastolle vuodelepoon. Osan ajasta hänen täytyi makoilla pää alaviistossa, jotta painovoima pitäisi vauvan kohdussa.
Raskaus oli liian varhaisilla viikoilla, jotta vauva voisi selvitä.
– Se oli hämmentävä tilanne. Vaihtoehtoina oli, että synnytys käynnistetään tai sitten odotellaan ja katsotaan.
Luonto päätti pariskunnan puolesta. Lapsivedet menivät.
Pikkuruisen vauvan synnytys kesti neljä tuntia. Laura ja hänen puolisonsa saivat nähdä poikansa ja pidellä häntä.
Kuin toistuva painajainen
Myöhäiset keskenmenot eli raskausviikon 12 jälkeen tapahtuvat keskenmenot ovat harvinaisempia kuin alkuraskauden keskenmenot. Lääkärit vakuuttivat pariskunnalle, että kyse oli vain todella huonosta tuurista.
Onnekseen Laura Laitasalo tuli nopeasti uudelleen raskaaksi. Odotusta sävytti kuitenkin hysteria: hän kiikutti ylimääräisiä virtsanäytteitä neuvolaan ja pelkäsi saavansa toksoplasmoosin huonekasvien kukkamullasta.
Lähipiiri pysyi rohkaisevana. Toista raskautta verhosi melkein käsinkosketeltava läheisten toiveikkuus. Älä stressaa, kehotti yksi tuttava.
– Tuntui, että nyt et taida ihan ymmärtää, mitä kaikkea on tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Miten aivojeni olisi pitänyt pysyä kärryillä siitä, että olin uudelleen raskaana silloin, kun minun olisi alun perin pitänyt jäädä äitiyslomalle?
Lauraa pelotti, joten hän ravasi päivystyksessä. Päivystyslääkäri oli todennut vain paria päivää aiemmin, että kaikki oli kunnossa.
Sitten Laura sai vatsakipuja ja alkoi vuotaa niukkaa, kirkasta vuotoa. Oli raskausviikko 17.
Täällä on kohdunsuu auennut, hän kuuli jälleen päivystyksessä.
Laura ehti olla sairaalassa yhden yön. Äitienpäivän aamuna vuonna 2020 hän heräsi siihen, että lapsivedet valuivat pitkin sairaalasänkyä.
Tälläkin kertaa syntynyt lapsi oli poika.
Minuuden kriisissä
Raskaus oli ollut Lauralle molemmilla kerroilla hyvin erityistä aikaa, jolloin hän oli valmistautunut kasvamaan joksikin itseään suuremmaksi, äidiksi.
Kun odotus päättyikin kahdesti raskauden puolessavälissä, tuo kasvuprosessi jäi auttamatta kesken. Laura koki jääneensä jonkinlaiseen välitilaan. Hän oli äiti, jolla ei ollut lasta. Odottaja, joka ei ollutkaan raskaana.
– Yhtäkkiä jouduin miettimään, kuka oikeastaan olin. Olinko sama ihminen, joka olin ennen raskauksia? Mutta sehän olisi mahdotonta. Eihän mikään elämässä toimi niin, että voi vain unohtaa kokemuksensa, joiden summa on.
Keskenmenon kokenut ei oikeastaan kuulu mihinkään lokeroon. Laura muistaa olleensa häpeissään ja katkera. Miksi muut olivat saaneet jotain, mikä häneltä riistettiin?
– Tuntui kuin kaikki muut lapsen saaneet olisivat jokin yleinen ihmisjoukko, jolla menee hyvin ja itse olisin sen kaiken saavuttamattomissa, ulkopuolinen.
Keskenmenojen jälkeen lääkärit kehottivat Lauraa ja hänen puolisoaan odottamaan ainakin puoli vuotta, ennen kuin he alkaisivat yrittää uudestaan. Syyksi keskenmenoille ilmeni kohdunkaulan heikkous.
Kun Laura Laitasalo tuli kolmannen kerran raskaaksi, raskautta seurattiin terveydenhuollossa suurennuslasilla. Raskausviikolla 14 Lauran kohdunsuulle ommeltiin tukilanka, jonka tarkoituksena oli estää kohdunsuuta aukeamasta ennen aikojaan.
– Se raskaus oli samaan aikaan aivan ihana ja aivan kauhea, Laura kuvailee.
Ihana siksi, että nyt oli toivoa. Kauhea, koska odotukseen oli latautunut valtavasti paineita.
– Mietin monesti, että jos tämä raskaus ei onnistu, niin en enää tiedä, mitä teen elämälläni.
Jatkuvien pelkojensa takia Lauran oli lähes mahdotonta antautua hempeälle vauvaonnelle. Se turhautti. Menetykset olivat vieneet kyvyn iloita ja luottaa raskauteen.
Lopulta kolmas raskaus päättyi onnellisesti, kun Laura synnytti terveen tytön viikkoa ennen laskettua aikaa.
Lohduttamisen vaikeus
Surun ollessa syvimmillään vuonna 2020 Laura Laitasalo perusti Instagramiin Keskenmenoklubi-yhteisön, jonne hän jakoi mietteitä keskenmenoistaan.
Tyttärensä syntymän jälkeen Lauralle oli selvää, että Keskenmenoklubi pysyisi entisellään. Hän halusi varmistaa seuraajilleen paikan, jossa kipeimmän vaiheen keskellä saisi surra ja raivota rauhassa.
Keskenmenoklubi tarjoaa vertaistukea kaikille, joiden raskaudet eivät ole päättyneet toivotulla tavalla. Lisäksi Laura haluaa jakaa tietoa läheisille, jotka haluavat olla tukena menetyksen kokeneelle.
– Lohduttaminen on oikeasti tosi vaikeaa. Mutta sitä ei pitäisi pelätä.
Kaikella on tarkoituksensa -tyyppiset lohdutuskliseet ovat tulleet tutuiksi sekä Lauralle että lukuisille kohtalotovereille.
– Kyllähän minäkin voisin ajatella niin. Ilman kokemuksiani ei olisi rakasta tytärtäni tai Keskenmenoklubia. Mutta sillä hetkellä, kun käy keskenmenoa läpi, ei se auta yhtään.
Latteimmatkin lohdutuslauseet voivat toimia silloin, kun ihminen oivaltaa ne itse. Yleensä sureva ihminen kuitenkin kaipaa toisilta empatiaa ja läsnäoloa.
Se tarkoittaa kuulluksi tulemista ja sen tunnustamista, että suru on todellista. On tärkeää, ettei surua vähätellä tai yritetä lakaista maton alle.
– Jos toinen lohduttaa sanomalla, että kyllä te vielä onnistutte kun olette niin nuoria, ei hän kuule sitä tunnetta, joka surevalla on juuri sillä hetkellä.
Täytyy myös muistaa, ettei raskaus katoa kehosta keskenmenon jälkeen kuin savuna ilmaan. Verenvuoto voi kestää viikkoja ja kivut saattavat olla kamalia.
Näköyhteys suruun
Kontrasti keskenmenon kokeneen ja vaaleanpunaisissa pilvissä liihottavien ihmisten välillä kasvaa erityisen suureksi, jos surevan omasta lähipiiristä kuuluu raskausuutisia. Vastaavasti oman onnensa keskellä odottajan voi olla vaikeaa nähdä toisen pimeyteen.
Miten somen aikakaudella voisi kertoa raskausuutisistaan tai iloita vauva-arjesta niin, ettei kukaan pahoita mieltään?
– Tietenkin omasta onnestaan saa nauttia ja raskaus saa olla ihanin asia ikinä. Ei koko maailmaa voi päällystää pumpulilla siinä toivossa, ettei kenellekään tule paha mieli, Laura sanoo.
– Omaa hyvin sujuvaa raskautta ei tarvitse piilotella. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että ympärillä moni saattaa kamppailla näkymättömän surun kanssa, jolloin toisten ihmisten vauvauutisten keskellä voi olla tosi ahdistavaa navigoida.
Keskenmenosta toipuvalle ystävälle kannattaa kertoa vauvauutisista henkilökohtaisesti, ennen kuin läväyttää tiedon someen. Lauran mukaan asiasta on parasta kertoa viestillä, koska uutisen vastaanottaminen kasvotusten voi olla liian tuskallista.
Laura painottaa myös keinoja, joilla sureva voi suojella itseään. Viimeisillään raskaana olevan kaverin sometilin voi mykistää ja tarvittaessa kertoa, että juuri nyt tuntuu liian pahalta tavata häntä.
– Ystävyyssuhteet ovat koetuksella menetyksen kohdatessa. Itselleni yksi vaikeimmista paikoista oli seurata vierestä muita, jotka elivät unelmaani todeksi.
On täysin inhimillistä kokea kateuden ja vihan tunteita. Kummatkin osapuolet ovat vaikeassa tilanteessa, mutta omista tunteistaan avoimesti kertominen voi viedä pitkälle.
Kun menettää vauvan, elämä vaaleanpunaisen pilvenhattaran ulkopuolella on pimeää ja synkkää. Paras lohduttaja onkin hän, joka ei yritä vähätellä tapahtunutta vaan tulee tueksi pimeään.
Laura Laitasalo
- Syntynyt vuonna 1989.
- Asuu perheineen Espoossa. Perheeseen kuuluvat puoliso ja vuonna 2021 syntynyt tytär.
- Ylläpitää Instagramissa @keskenmenoklubi-yhteisöä, joka tarjoaa vertaistukea keskenmenon kokeneille.
Kommentit (1)
Ensimmäinen raskauteni keskeytyi uutena vuotena 2005 raskausviikolla 12. Raskauteni oli jo todettu ja olimme asiasta kertoneet lähimmille ihmisille. Kuitenkin ensimmäisessä ultrassa todettiin että kohdussani on vain tyhjä sikiöpussi eikä minulle ollut tullut minkäänlaisia keskenmenon oireita. Tapahtunut oli täydellinen shokki ja kaikki luhistui siihen paikkaan. Kommentit: raskaushan oli vasta alussa, ehdittehän te vielä, ehkä sikiössä oli jotain vikaa…ym eivät auttaneet millään lailla siinä tilanteessa ja ajattelin monesti, että jos ei teillä ole mitään parempaa sanottavaa pitäkää päänne kiinni. Nyt ajattelen, että keskenmenolla oli jokin tarkoitus elämässäni. Onnekseni tulin raskaaksi neljä kuukautta tuon keskenmenon jälkeen ja rakas poikani on nyt 16 vuotias nuorimies ❤️😊.