vierailija
Tarvitsen apuanne...
Olen vasta nuori nainen, mutta lyöty jo niin monta kertaa..
Elämässäni tapahtuneet ikävät asiat ovat muokanneet minua tahtomattani.
Koin sanoin kuvailematonta vihaa ja katkeruutta kauan aikaa. Kun mentiin tietyn rajan yli, kaatusin polvilleni ja huusin niin kovaa kuin vain jaksoin. En pystynyt tilanteelle mitään. Olo oli kuin minut olisi revitty kappaleiksi. Läheiseni näkivät tilanteen ja luulivat minun seonneen. Mutta sisinpäni oli vain tosiasiassa niin suurta tuskaa täynnä.
Pitkän ajan päästä, kun suurin osa vihasta ja katkeruudesta olivat hävinneet, aloin paljon pelkäämään.
Nyt olen mennyt siihen tilanteeseen, että olen erittäin vainoharhainen ja pelkään että olen psykoosissa tai sekoamassa. Ajattelen että minua vainoaa joku (useimmiten pelkään exääni) joka haluaa minulle pahaa, ja nukun siksi yöt veitsi vierelläni. Jossain vaiheessa luulin että asuntooni on asennettu kameroita tai äänentallennus laite. Kävin silloin jokaisen paikan läpi asunnossani. Luulin jopa että minun puheluitani kuunnellaan. Mutta silti olen koko ajan tajunnut ettei se ole mahdollista. Eli tiedostan "kohtausten" tullessa koko ajan ettei luuloni pidä paikkaansa. Silti kuitenkin varmistan.
Mikä minua vaivaa? Pelkään tosissani, että olen sekoamassa! :'(
Minulta on hävinnyt ruokahalu, elämän ilo, en jaksa tehdä mitään (olen erittäin siisti mutta nyt näinä aikoina saattaa olla astiat tiskaamatta moneen päivään), nukun huonosti ja koen jopa fyysisiä oireita.
Toivon vain, että maailmasta löytyy vielä niitä ihmisiä, jotka voisivat koko sydämestään auttaa.
Koska tiedän, ja olen aina tiennyt, että paras lääke vaivaan kuin vaivaan, on...rakkaus. Rakkaus on koko universumin suurin ase, joka parantaa kaikki haavat ja tehoaa kaikkeen.
Olen vasta nuori nainen, mutta lyöty jo niin monta kertaa..
Elämässäni tapahtuneet ikävät asiat ovat muokanneet minua tahtomattani.
Koin sanoin kuvailematonta vihaa ja katkeruutta kauan aikaa. Kun mentiin tietyn rajan yli, kaatusin polvilleni ja huusin niin kovaa kuin vain jaksoin. En pystynyt tilanteelle mitään. Olo oli kuin minut olisi revitty kappaleiksi. Läheiseni näkivät tilanteen ja luulivat minun seonneen. Mutta sisinpäni oli vain tosiasiassa niin suurta tuskaa täynnä.
Pitkän ajan päästä, kun suurin osa vihasta ja katkeruudesta olivat hävinneet, aloin paljon pelkäämään.
Nyt olen mennyt siihen tilanteeseen, että olen erittäin vainoharhainen ja pelkään että olen psykoosissa tai sekoamassa. Ajattelen että minua vainoaa joku (useimmiten pelkään exääni) joka haluaa minulle pahaa, ja nukun siksi yöt veitsi vierelläni. Jossain vaiheessa luulin että asuntooni on asennettu kameroita tai äänentallennus laite. Kävin silloin jokaisen paikan läpi asunnossani. Luulin jopa että minun puheluitani kuunnellaan. Mutta silti olen koko ajan tajunnut ettei se ole mahdollista. Eli tiedostan "kohtausten" tullessa koko ajan ettei luuloni pidä paikkaansa. Silti kuitenkin varmistan.
Mikä minua vaivaa? Pelkään tosissani, että olen sekoamassa! :'(
Minulta on hävinnyt ruokahalu, elämän ilo, en jaksa tehdä mitään (olen erittäin siisti mutta nyt näinä aikoina saattaa olla astiat tiskaamatta moneen päivään), nukun huonosti ja koen jopa fyysisiä oireita.
Toivon vain, että maailmasta löytyy vielä niitä ihmisiä, jotka voisivat koko sydämestään auttaa.
Koska tiedän, ja olen aina tiennyt, että paras lääke vaivaan kuin vaivaan, on...rakkaus. Rakkaus on koko universumin suurin ase, joka parantaa kaikki haavat ja tehoaa kaikkeen.
