Kun lapsi ei leiki yksin – Näin vanhempi voi tukea lapsen kykyä itsenäiseen leikkiin
Kun lapsi ei tunnu viihtyvän lainkaan yksin, voi vanhempi turhautua tilanteeseen. Silloin kannattaa miettiä, millä tolalla tietyt asiat perheessä ovat.
Lapsen kyky leikkiä välillä myös itsekseen tuo usein mielekkyyttä perheen arkeen, koska se tarjoaa vanhemmalle mahdollisuuden hengähtää tai keskittyä hetken omaan tekemiseen. Vanhemmat saattavat kokea jopa turhautumista, jos lapsi ei leiki itsekseen vaan kaipaa jatkuvasti seuraa.
– Etenkin pienillä lapsilla tämä on hyvin tavallista ja lapsen kasvaessa kyky itsenäiseen leikkiin yleensä lisääntyy, muistuttaa psykologi ja psykoterapeutti Tania Virintie Terveystalosta.
Lapsi harjoittelee itsekseen olemisen taitoa ja kykyä itsenäiseen leikkiin pikkuhiljaa kasvaessaan. Jo pienellä vauvalla on tarve saada välillä tutkia ympäristöään rauhassa.
– Se, paljonko lapsi leikkii yksin, voi vaihdella paljonkin. Jos lapsen elämässä on muutoksia, on tärkeää, että hän saa silloin tankata vanhemman turvaa ja läheisyyttä rauhassa.
Lapsen yksilölliset piirteet, kuten temperamentti, vaikuttavat kykyyn leikkiä itsenäisesti ja ylläpitää leikkiä. Siinä missä toinen saattaa uppoutua pidemmäksi aikaa itsenäisiin leikkeihin, toinen kaipaa enemmän seuraa ja leikit ovat lyhytjänteisempiä.
– Toinen lapsista voi tarvita enemmän aikuisen tukea leikin lopettamiseen, kun toinen taas kaipaa tukea ja rohkaisua leikin aloittamiseen ja ylläpitoon. Lapset ovat tässäkin suhteessa yksilöllisiä ja tilanteet vaihtelevat, Virintie toteaa.
Hän muistuttaa, että myös kehitykselliset tekijät voivat vaikuttaa leikin piirteisiin tai kykyyn leikkiä.
– Vanhemman ei kuitenkaan tarvitse stressata asiasta, vaan lasta voi lempeästi kannustaa ja rohkaista itsenäisen leikin hetkiin.
Lue myös: Kun lapsen jatkuva roikkuminen ärsyttää – Lastenpsykologi: ”Kyse on suomalaisesta kansantaudista”
Mistä voi johtua, että lapsi ei leiki yksin? Aikuisen olisi hyvä kiinnostua lapsen leikistä
Leikin juuret ovat vuorovaikutuksessa. Lapsella on syntymästään asti luontainen kyky kiinnostua ympäristöstään. Yhdessä maailmaa ihmettelemällä ja lapsen aloitteita tukemalla aikuinen voi tukea leikin syntymistä lähes huomaamattaan.
– Lapselle leikki on tärkeä väylä käsitellä kokemuksia ja jäsentää maailmaa. Aikuisen on hyvä kiinnostua lapsen leikistä tärkeänä reittinä lapsen kokemusmaailmaan.
Lapsen itsenäinen leikki edellyttää sitä, että pohjalla on riittävästi yhdessä oloa, jonka varaan kyky olla yksin voi rakentua.
– Ensin tarvitaan kannatteleva yhteys toiseen, ja vasta sitten on mahdollista kokeilla omia siipiään. Jotta tutkiminen ja leikki voivat vapaasti toteutua, tulee lapsen ensin kokea olonsa turvalliseksi.
Monet tekijät voivat vaikuttaa lapsen kykyyn leikkiä itsenäisesti. Väsyneenä itsenäinen leikki on usein vaikeampaa. Samoin silloin, kun yhdessäoloa aikuisen kanssa on ollut päivän aikana vähemmän.
– Leikkiin on helpoin ryhtyä silloin, kun läheisyysakut on tankattu riittävän täyteen. Usein itsenäinen leikki sujuu paremmin, jos lapsi on sitä ennen saanut viettää hetken hänelle läsnä olevan aikuisen kanssa.
Pienelle lapselle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sylihetkeä, leikki-ikäiselle yhteistä leikkihetkeä ja isommalle lapselle jutteluhetkeä lähekkäin.
Lapsen tarve läheisyyteen aikuisen kanssa vaihtelee paljon tilanteen mukaan. Itsenäinen leikki voi olla vaikeampaa, jos lapsen elämässä on meneillään jotakin suurta tai sopeutumista vaativaa, esimerkiksi sisaruksen syntymä, päiväkodin tai koulun aloitus, tai jokin muu arkea koskettava muutos. Myös huolet ja pelot hankaloittavat heittäytymistä leikkiin.
– Tällaisessa tilanteessa aikuisen lähellä oleminen ja turvan tankkaaminen on leikkiä olennaisempaa. Kun mieli on taas vapaa huolista, on siellä enemmän tilaa uusille ideoille ja rauhaa asettua leikkiin, Virintie muistuttaa.
Pienikin lapsi tarvitsee rauhallisia yksinolon hetkiä
Pienen lapsen kohdalla itsenäiset leikkihetket ovat usein lyhyempiä, mutta vauvoillakin on jo hetkiä, jolloin he tykkäävät katsella ja tutkia ympäristöään rauhassa.
– Pienillä lapsilla itsenäinen leikki voi olla aikuisen rinnalla puuhailua, siinä missä leikki-ikäisillä ja koululaisilla itsenäisen tekemisen hetkiä on usein jo enemmän. Toisen leikissä vilisevät mielikuvitushahmot, toinen taas nauttii enemmän rakentelusta. Pienelle lapselle leikki voi olla äänen tai liikkeen tuottamista esineellä, siinä missä isompi lapsi saattaa tykätä esimerkiksi roolileikeistä.
Jo vauvalle on tärkeää tarjota vuorovaikutuksen ohella riittävästi myös rauhaa tutkia ympäristöään. Näitä hetkiä voi Virintien mukaan ajatella varhaisina itsenäisen leikin hetkinä.
– Vauvat tykkäävät usein katsella, koskea ja maistella ympäristön pieniä yksityiskohtia. Vauvan voi hyvin mielin antaa olla hetkiä itsekseen silloin, kun hän vaikuttaa tyytyväisenä tarkkailevan tai puuhaavan jotakin. Lähistöllä olo ja vauvan viesteihin reagointi riittää.
Jos lapsen on vaikea leikkiä yksin tai hän on pieni, voi itsenäistä leikkiä harjoitella olemalla ensin rinnakkain vanhemman kanssa. Tällöin kummallakin voi olla jokin oma mielekäs puuha.
– Pienemmät lapset tarvitsevat usein konkreettista tukea itsenäisen leikin aloittamiseen. Aikuinen voi esimerkiksi ohjata lapsen mieluisten lelujen luokse ja tarjota alkusysäyksen leikille näyttämällä mallia. Joskus aikuisen apu voi olla tarpeen myös leikin aikana: legojen rakennus voi jatkua, jos aikuinen käy välillä laittamassa jumissa olevan palan paikoilleen.
Isommatkin lapset voivat tarvita aikuisen tukea itsenäisen leikin aloittamiseen. Lapsen kanssa voi yhdessä miettiä erilaisia vaihtoehtoja mieluisalle tekemiselle.
– Tylsyyttä ja joutilaana oloa ei kannata pelätä tai välttää. Ne ovat päinvastoin usein tarpeellisiakin, sillä vain silloin mielessä on tilaa uusille ideoille. Jos ohjelmaa on jatkuvasti, jää lapselle hyödylliselle vapaalle leikille vähemmän tilaa, Virintie toteaa.
Näin vanhempi voi tukea lapsen itsenäistä leikkiä
Vanhemman ei tarvitse huolestua, jos lapsen on vaikea leikkiä itsekseen. Mikäli lapsen kehitys tai hyvinvointi huolettaa laajemmin, voi apua hakea matalalla kynnyksellä esimerkiksi neuvolan tai kouluterveydenhuollon kautta.
– Jos lapsi ei lainkaan leiki tai leikissä tapahtuu jokin aikuisen mieltä askarruttava muutos, leikki on hyvin pakonomaista tai leikit muuttuvat yhtäkkiä radikaalisti, voi asian panna merkille ja seurailla tilannetta, Virintie toteaa.
Hän ehdottaa, että leikin puuttuessa voi esimerkiksi pohtia, onko lapsella riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia leikkiin arjessa: onko päivissä riittävästi väljyyttä ja onko lapsen kuormitustaso kohtuullinen?
– Jos isompi lapsi on hyvin kiinni aikuisessa, voi esimerkiksi kuulostella, onko hänellä ehkä huolia tai tarjoaako arki riittävästi läheisyyden ja yhdessä olon mahdollisuuksia.
Aikuinen voi rohkaista ja tukea lasta itsenäiseen leikkiin monin tavoin. Oman lapsen vertaamista toisiin on tärkeää välttää, koska lapset ovat hyvin erilaisia. Toiselle lyhyempi hetki itsekseen voi olla jo hieno saavutus siinä missä toinen kykenee viettämään pidempiä aikoja omassa seurassaan.
– Olemmehan me aikuisetkin hyvin erilaisia siinä, kuinka paljon tykkäämme viettää aikaa itseksemme tai toisten seurassa. Tarvitsemme elämässä kuitenkin kykyä olla sekä itsemme, että muiden kanssa, ja kumpaakin on tärkeää päästä harjoittelemaan kasvupolulla.
Virintie muistuttaa, että yhteiset leikin hetket tukevat kykyä leikkiä myös itsekseen.
– Lapsen kanssa kannattaa tehdä sellaisia asioita, joista aikuinenkin tykkää. Lapsi aistii tämän ja saa tällöin tärkeän kokemuksen siitä, että aikuinen nauttii hänen kanssaan olemisesta. Tämän oivaltaminen voi olla myös aikuiselle helpotus!
Jaa oma kokemuksesi