Lapsi 06.04.2024

Nykylapsille pitäisi mahdollistaa paljon enemmän leikkihetkiä, sanoo tutkija – ”Vanhemmat eivät aina tunnista, mistä leikissä on kyse”

Leikkiminen saattaa näyttää aikuisen silmin jopa häiriköinniltä ja sotkulta. Leikin tutkija Marjatta Kalliala kertoo, mitä hän toivoo jokaisen ymmärtävän lasten leikeistä.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock

Ennen lähes jokaisella pihalla oli lasten joukko leikkimässä ja tutkimassa paikkoja. Asia on kuitenkin muuttumassa: esimerkiksi sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan Z-sukupolvi on ensimmäinen ikäluokka, jolla on puhelimeen eikä leikkiin perustuva lapsuus.

– Aika pitkään saa nykyisin seisoskella pihalla, että näkee edes yhden leikkivän lapsen. Leikit ovat paljolti siirtyneet ulkoa sisätiloihin, toteaa leikin tutkija Marjatta Kalliala.

Nykylapsia ei päästetä ympäristöön seikkailemaan samalla tavalla kuin ennen. Ehkä vanhemmat kokevat, ettei lasten ole turvallista kulkea ulkona omin päin.

Jotkut ehkä ajattelevat, että leikit ja lelut ovat vain muuttuneet. Leikistä on tullut digitaalista. Kallialan mukaan digitaalisten leikkien ja pelien ongelma on kuitenkin siinä, että ne työntävät pois muuta leikkiä.

Hän toivoo, että lapsilla olisi paljon enemmän mahdollisuuksia leikkiä tuotteistamattomia leikkejä. Sellaisia leikkejä, joita aikuinen ei ole suunnitellut ja käsikirjoittanut.

– Pelit on suunnitellut aina joku aikuinen. Vapaata, tuotteistamatonta leikkiä lapsi luo ja hallitsee itse. Kukaan tai mikään ei ohjaa leikkiä ulkoapäin.

Miten leikki vaikuttaa lapsen kehitykseen?

Aikuiset ovat yrittäneet löytää selitystä sille, miksi ihmiset ylipäätään leikkivät.  Yksi ajatus on ollut, että lapset harjaantuvat leikkiessään tulevaisuutta varten. Kalliala painottaa, että lapset eivät leiki oppiakseen, vaikka oppivat leikkiessään.

– Leikillä on itseisarvo. Leikki on oma kategoriansa, jota ei voi palauttaa mihinkään muuhun tekemiseen. Leikkiä ei voi korvata millään muulla.

Kallialan mukaan leikki on onnellistuttavaa. Leikissä syntyy kokemus innostumisesta ja uppoutumisesta.

– Pitkäkestoinen, virtaava leikki antaa kokemuksen, että on yhtä tekemisensä kanssa. Leikkivä lapsi tai aikuinen sulkee pois kaiken muun. Aikuisen pitäisi tunnistaa nämä tilanteet, ja silloin lapsen leikkiä ei saisi keskeyttää.

Lue myös: Asiantuntija huolissaan: Katoaako syvä leikki lapsilta?

Leikkiinsä uppoutunut lapsi ei hevillä anna häiritä itseään. Lapsi saattaa kääntää aikuiselle selkänsä ja viestiä: Älä tule häiritsemään.

Kun lapsi leikkii sitoutuneesti ja keskittyneesti, hänessä tapahtuu kaikenlaista hyvää. Kallialan mukaan intensiivisen leikkijän saattaa olla helpompi innostua ja sitoutua myös asioihin, jotka eivät ole leikkiä.

– Totta kai leikit kehittävät monia taitoja. Kuvittelun kyky kehittyy. Sehän on valtava askel, että osaa ottaa jonkin roolin leikissä. Olla esimerkiksi lääkäri tai vaikka koira. Vuorovaikutustaitoja puolestaan tarvitaan, kun sovitaan leikin kulusta ja säännöistä. Monissa leikeissä kehittyvät myös hieno- ja korkeamotoriset taidot.  

Leikki on myös tasapainottava tekijä lapsen elämässä. Leikki antaa lapselle mahdollisuuden käsitellä vaikeita tunteita sekä tapahtumia oma-ehtoisesti ja omalla tavallaan. 

Kalliala kuitenkin painottaa, että leikin hyödyt eivät synny katkeilevissa leikeissä, jotka lopahtavat ennen kuin ehtivät kunnolla alkaa.

Miksi lasten pitää saada riehua?

Kallialan mielestä aikuisten pitää ymmärtää myös riehumisleikkejä. Kuvittelu- ja sääntöleikkien lisäksi leikin tutkijat tunnistavat riehakkaat leikit, joissa lapset painivat leikillisesti, pyörivät itsensä pyörryksiin, hulluttelevat ja hölmöilevät. Aikuisetkin pääsevät toisinaan mukaan villeihin leikkeihin.

– Tutkitusti isät ovat äitejä innokkaampia leikkimään fyysisiä riehaleikkejä. Näitä leikkejä ei läheskään aina suunnitella etukäteen, vaan ne pikemminkin tempaavat leikkijät mukaansa. 

Joskus voi panna ranttaliksi, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Missä tahansa ja milloin tahansa ei voi riehua.

– Ei tietenkään ole hyväksi, että lapset riehuvat päivät pitkät. Jos lapset ovat levottomia ja riehuvat paljon, täytyy miettiä, onko olosuhteissa jotain, joka väärällä tavalla lietsoo riehumista, Kalliala sanoo. 

Hän huomauttaa, että joskus lapset saattavat riehua myös siksi, että ympäristö esimerkiksi kotona tai päiväkodissa on meluisa, levoton tai turvaton.

Pitääkö aikuisten leikkiä lasten kanssa?

– Ehdottomasti pidän tärkeänä, että vanhemmat osallistuvat lasten leikkeihin. Olen joskus sanonut, että sellainen aikuinen on pöljä, joka ei osaa juoda kahvia tyhjästä kupista, kun lapsi tarjoaa, Kalliala sanoo.

Leikki on iduillaan jo silloin, kun vauvan ensimmäinen tietoinen hymy ilmaantuu.  Pian hoitopöydällä köllöttelevä vauva ymmärtää vanhemman viestivän: Tämä on leikkiä.

– Vauvojen kanssa PITÄÄ leikkiä, taaperoiden kanssa on erittäin tärkeää leikkiä. Isompien kanssa voi keksiä muutakin yhteistä tekemistä, jos kuvitteluleikki ei ota sujuakseen, Kalliala summaa.

Lapsi on hyvillään, kun vanhempi on jollain tavalla mukana leikissä.  Kallialan mukaan leikki on pikemminkin asenne kuin määrätynlaista tekemistä. Lapselle leikkiä voi olla se, että vanhempi ottaa hänet mukaan tekemään kotitöitä tai lähdetään yhdessä leikkipuistoon.

– Ei aikuinen tietenkään leiki samalla tavalla kuin lapsi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, jos vanhempi ei ole ihan hirveän innoissaan junaradan rakentamisesta tai lautapelistä, Kalliala toteaa.

Hän muistuttaa, että myös aikuisen on hyvä joskus joustaa.

– Juuri viikonloppuna lapsenlapseni ehdotti, että pelataan lautapeliä. Vaikka en tykkää peleistä, tietenkin pelasin lastenlasteni kanssa, koska he tulivat siitä onnelliseksi ja minullekin tuli hyvä mieli. Sen verran voi venyä.

Mitä jokaisen vanhemman on hyvä ymmärtää leikistä?

Leikki tekee hyvää molemmille – lapselle ja aikuiselle. Leikkiminen on arvokasta ja sitä pitää vaalia. Leikkiin tarvitaan aikaa, tilaa ja materiaaleja.

– Jos lapsella on harrastuksia, on tärkeää varmistaa, että lapsen arkeen mahtuu myös riittävästi leikkiä, Kalliala sanoo.

Leikkiä voi katsoa leikki- tai siivouslinssien läpi. Kallialan mielestä on hyvä katsoa, millaiseksi lapsi on huoneensa leikkinyt – ei millaiseksi hän on huoneensa sotkenut.

– Aikuisten kannattaa pikkuisen pysähtyä ja harkita ennen kuin he kommentoivat lapsen leikkiä. Niin että tunnistaa, mitä on meneillään.

Kun vähänkin pysähtyy havainnoimaan, silloin näkee, että onko tässä jotain mielenkiintoista ja hienoa tapahtumassa.

Aikuinen ei voi aina ymmärtää lapsen leikki-ideoita. Olennaisempaa onkin tajuta, onko lapsi sitoutunut leikkiinsä.

– Joskus olen näyttänyt opiskelijoille videota, jossa lapsi juoksee ympäri huonetta ja ujeltaa, koska on ambulanssi ja ambulanssinkuljettaja. Kaikki eivät näitä rooleja tunnista, mutta riittää, että ymmärtää lapsen olevan täysin keskittynyt leikkiinsä. Silloin ei vahingossa kiellä lapsen arvokasta leikkiä häiritsevänä juoksenteluna.

Aikuinen voi rikastaa lapsen leikkiä tai sammuttaa leikin muutamalla sanalla. Leikin rikastaminen on sitä, että aikuinen heittää ideoita ja materiaalia lasten käyttöön. Materiaaliin ei läheskään aina tarvita rahaa. Tyhjä pahvilaatikko on klassikko: siitä voi keksiä mitä tahansa.

Lue myös: 10 unohdettua leikkiä ovat taaperolle heti jättihitti, ja niistä on oikeaa hyötyäkin

Marjatta Kallialan kirjassa Paras leikkini eräs kirjoittaja kertoo, miten reissutöitä tekevällä isällä oli tapana kerätä eri huoltoasemilta paperiin pakattuja sokeripaloja kahvilaleikkiin, jota hän leikki aina kotiin palattuaan lastensa kanssa.

Monissa muissakin kirjan leikkimuistoissa kerrotaan siitä, miten ihanalta tuntui, kun vanhempi oli ollut pitkään poissa ja kotiin rauhoituttuaan ryhtyi leikkimään.

– Kun muistaa, miltä leikkiminen tuntuu, on helpompaa tavoittaa lapsen kokemus ja eläytyä hänen leikkiinsä. Joskus muistelen ihan rentoutumismielessä omia lapsuuden leikkejäni. Leikin lapsena päästäisten sairaalaa ja puuhammaslääkäriä. Myös risumajojen, ruohotupasnukkejen ja lumihevosten tekeminen oli hauskaa.

Onneksi leikkiperinteet siirtyvät edelleen sukupolvelta toiselle. Nuoskalumen aikaan puistoihin ilmestyy yhä lumiukkoja.

– Kun läheisessä puistossa kaadettiin puu, lapsia tuli vastaan syli täynnä oksia. Sanoivat menevänsä rakentamaan majaa, Kalliala kertoo.

– Tällaiset leikit ylläpitävät toivoa ja tekevät minut onnelliseksi. Leikki ei ole kuolemassa, mutta se ei ole myöskään luonnonvoima, joka kasvaisi täyteen mittaansa olosuhteista riippumatta.

Lue myös: ”Nämä lapset eivät lähde herkästi kiusaamaan” – Pitkän uran tehnyt erityisopettaja peräänkuuluttaa varhaiskasvatukseen lisää tuettua leikkiä

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X