Lapsen kehitys 13.05.2017 Päivitetty 30.05.2023

”Tutti katosi kissan suuhun” – Äitien parhaat vinkit tutista vieroittamiseen

Tutti hajoaa yllättävän helposti, ja erilaisilla eläinvauvoilla on niistä hirveä pula, mikäli vanhempien tarinoihin on uskominen.

Teksti
Lilli Berghäll
Kuvat
Emmi Jormalainen

”Esikoisen tutti meni rikki, eli leikkasin saksilla sen päästä palan pois, ja kuopuksen tutin söi kissa.”

Esikoisen tutista leikattiin pala pois, jolloin sitä ei ollut kiva enää syödä. Hän heitti sitten itse tutin roskiin.”

”Tutit laitettiin isolle kivelle metsään vauvaoraville. Hyvin meni, yhtäkään yötä ei tarvinnut huudattaa.”

”Veimme neidin kanssa tutit postilaatikkoon, mistä ne kulkeutuivat hauvavauvoille. Netistä löytyi jääkaapin oveen kuva, missä koiranpentu syö tuttia, ja YouTubesta vielä videopätkiä samasta tapahtumasta. Katseltiin niitä yhdessä, kun pari kertaa vähän harmitti. Toimi meillä kivasti!”

”Esikoinen heitti tutit kokkoon ollessaan kaksivuotias. Iltaitkua kesti viikon ja se oli siinä. Toinen lapsi ilmoitti 2-vuotiaana, ettei tarvitse tutteja, joten annettiin ne oraville. Taukoamaton höpötys ei ole loppunut vieläkään. Kolmonen antoi tutit viime jouluna pukille, joka vei ne tonttuvauvoille.”

”Meillä hiiri nappasi tutin lattialta, kun lapsi ei huomannut. Sanoimme että voi voi, ei olisi kannattanut heittää lattialle! Muutaman kerran lapsi kysyi, miksi se hiiri sen vei, mutta kerroimme, että hiirivauvat tarvitsevat tuttia. Myös kahdella seuraavalla lapsella on ’joku napannut’ tutin ex tempore, eivätkä he ole niitä kaipailleet.”

”Neiti 1-vuotias alkoi heitellä tuttia pinnasängystä pois. Kerran sitten päikkäreille mennessä sanoin, että jos tutin nyt heität, niin äiti ei tule nostamaan. Enkä käynyt. Niiden päikkärien aikana poimittiin tutit pois.”

Tutti pois, lusikka suuhun

”Meillä lapsi korvaa tutin lusikalla! Hän hakee lusikan laatikosta ja kantaa sitä pitkin päivää. Unilla käytössä on vielä tutti ja silloin kun pahasti suututtaa.”

”Veimme tutin Muumimaailmaan, missä lapsi sai itse pudottaa sen Muumimamman tuttikattilaan.”

”Tutti jäi sairaalaan kun korvia putkitettiin. Sen jälkeen en aikonut enää ostaa niitä. Poika oli vuoden ja seitsemän kuukautta. Sanoin, että no sinne jäi, ethän sä enää tarvitsekaan tuttia!”

”Orava- ja lintuvauvoille meni. Lapsi ei itkenyt tutin perään, mutta hetken vei aikaa totutella nukkumaanmenoon, kun ei ollut mitään millä tukkia pälpättävän 2-vuotiaan suuta.”

”Yksi muksuistamme jätti tutin itse yöpöydälle, kun ei enää sitä halunnut. Hän katsoi, ettei tarvinnut, kun pikkuveli söi tuttia.”

”Molempien lasten tutit menivät pikkulinnuille, jotka olivat tuoneet pienen yllätyksen tilalle, eikä tutin perään itketty ollenkaan.”

”Tutti oli mennyt yöllä ’rikki’, joten sitä ei voitu enää käyttää. Toisen lapsen tutti lähetettiin Ti-Ti Nallen taloon Ti-Ri-vauvalle.”’

Tutista pää irti

”Lapsi oli jo 3-vuotias ja käytti tuttia vain yöllä. Hän teki vaihtokaupat iskän kanssa: iskä lupasi palkkioksi lasten dvd-levyn aina aamulla, jos yö on mennyt ilman tuttia. Ihan mukisematta ja ilolla lapsi meni nukkumaan ja neljän yön jälkeen ei enää kysellyt tutin perään.”

”Esikoiselta leikattiin tuttiosa pois. Aikansa kokeiltuaan tuttia suuhun hän luovutti, vei tutin roskiin ja sanoi ’tiitti’. Toiselta vei harakka tutin ja edelleen hän lähes 4-vuotiaana kertoo, että ’halakka vei mun tutin’.”

”Tyttö itse heitti raivoissaan kerran tutin pois. Sitten sanottiin, ettei hän enää saa tuttia, kun kerran sen paiskasi menemään. Eikä hän sitten enää edes oikein muistanut koko tuttia.”

”Neiti sai 1,5-vuotiaana itse laittaa tuttipussin kotipihan puuhun ja illalla oli tuttien tilalle tullut oma pikku taskulamppu. Oravalle siis meni meirän tutit.”

”Esikoispoika antoi 3-vuotiaana tuttinsa joulupukin poroille. Ei itkenyt perään. Keskimmäinen, tyttö, ei ikinä tutista välittänyt. Hän söi iltaisin peukkua, kunnes eräänä päivänä totesi, että ’yök’, eikä sen jälkeen sormia ole suuhunsa pistänyt.”

”Omaa tyttöä ei vielä tarvi vieroittaa tutista, mutta muistan, kun vietiin isän kanssa omat tuttini ja tuttipulloni pussissa talon sivuun isojen mäntyjen alle oraville ja siileille. Aamulla sieltä löytyi revitty pussi ja olin tietysti ihan myyty. Kun täytin 18 vuotta, antoi äitini minulle pussin käteen ja siellähän ne tuttipullot oli! Tallessa on pari edelleen!”

”Olimme risteilyllä ja heitimme tutin laivan kannelta kaloille.”

”Itselleni laitettiin aikoinaan tutin päälle virolaista sinappia. Eipä mennyt enää tutti suuhun!”

Juttu julkaistiin Kaksplussassa 2/17.

Lue myös: Milloin luopua tuttipullosta?

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X