Kotihoito vai päivähoito? Kaksivuotiaan sosiaaliset taidot kehittyvät yhtä hyvin molemmissa
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat raportoivat lapsillaan hieman enemmän vetäytyvää ja sisäänpäin kääntynyttä kielteistä tunneilmaisua.
Kotihoito vai päivähoito? Ikuisuuskysymys on taas otettu tarkastelun kohteeksi, kun Turun yliopiston FinnBrainin tutkimusryhmä selvitti, havaitsevatko vanhemmat pienillä lapsilla eroa käyttäytymisessä, tunne-elämässä tai sosiaalisissa taidoissa eri hoitoympäristöissä. Tutkimuksessa oli mukana yli tuhat kaksivuotiasta taaperoa. Puolet lapsista osallistui varhaiskasvatukseen eri päiväkodeissa, puolet vietti päivät kotona oman vanhemman kanssa.
Psykologian erikoistutkija Katja Tervahartialan mukaan tulokset osoittivat, ettei lasten sosiaalisissa taidoissa ollut eroa ryhmien välillä
– Lapset eivät myöskään osoittaneet kummassakaan ryhmässä toista ryhmää enemmän häiritsevää, impulsiivista tai aggressiivista käytöstä, psykologian erikoistutkija Katja Tervahartiala kertoo.
Varhaiskasvatukseen osallistuvilla hieman enemmän vetäytyvyyttä, tulos selittyy alkuvaiheen kuormituksella
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat raportoivat lapsillaan hieman enemmän vetäytyvää ja sisäänpäin kääntynyttä kielteistä tunneilmaisua. Nämä pienet erot liittyvät tutkimusryhmän mukaan todennäköisesti siihen, että yleensä kaksivuotiaat lapset eivät ole olleet vielä kovin pitkään varhaiskasvatuksessa mukana.
– He vasta totuttelevat uuteen ympäristöön. Päiväkodissa onkin yhtäkkiä ympärillä paljon lapsia, ja lapsen pitää löytää oma paikka ryhmästä. Se on helposti kuormittava tekijä, Tervahartiala pohtii.
Tulokset pohjaavat vanhempien vastauksiin 42 kohdan kyselylomakkeessa (BITSEA), joka on suunniteltu 12–36 kuukauden ikäisten lasten kehityksen tutkimiseen.
Kotihoidossa stressihormoni kortisoli korkeammalla
Katja Tervahartialan vuoden 2021 väitöskirja on myös osa FinnBrainin tutkimuksia. Väitöskirjatutkimukseen valikoitui FinnBrainin tutkimusjoukosta noin pari sataa lasta mukaan.
Tutkimus keskittyi varhaislapsuuden stressinsäätelyyn kotona ja varhaiskasvatuksessa. Stressinsäätelyä selvitettiin lasten kortisolitasoja mittaamalla sylkinäytteistä. Kohonneemmat kortisolitasot voivat olla merkki korkeammasta stressitasosta. Näytteitä otettiin kotona ja päiväkodissa kahden sekä kolmen ja puolen vuoden iässä. Lasten vanhemmat ottivat näytteet kotona, ja lapselle tutut opettajat ja hoitajat päiväkodeissa.
Yksi kiinnostava tulos oli se, että kaksivuotiaiden keskimääräiset kortisolitasot olivat korkeammat kotihoidossa kuin varhaiskasvatuksessa. Tervahartiala näkee, että siihen voivat vaikuttaa päivärytmit.
– Varhaiskasvatuksessa päivärytmi on säännönmukainen, eli esimerkiksi syödään ja nukutaan samaan aikaan, mutta kotona aikataulut olivat tutkimusryhmällä paljon vaihtelevammat. En lähde tältä pohjalta missään nimessä väittämään, että lapset ovat stressaantuneempia kotona, mutta ero tuloksissa on kiinnostava.
Kolme- ja puolivuotiaiden kohdalla tätä eroa ei enää huomattu, eli se koski vain kaksivuotiaita.
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kohdalla sitä vastoin havaittiin, että iltapäivän kortisolitasot olivat korkeammat päiväkotipäivinä kuin kotipäivänä vastaavana ajankohtana. Tämä yhteys ilmeni sekä kaksivuotiaana että kolmen ja puolen vuoden iässä. Lasten kortisolitasot eivät kuitenkaan jääneet koholle, vaan laskivat iltaa kohti.
– Iltapäivän tunnit saattavat olla jonkin verran kuormittavampia päiväkodissa. Suomessa lapset ovat usein päiväkodissa pitkiä päiviä, koska meillä on tyypillistä, että vanhemmat käyvät kokopäivätyössä. Myös päiväunet vaikuttavat iltapäivän kortisolitasoihin, jos näytteet otetaan pian heräämisen jälkeen.
Lue myös: Päivähoito stressaavaa, kotona parempi? Ei ehkä sittenkään, toteaa tuore tutkimus
Hyvät luottamussuhteet todennäköinen selitys tuloksille
Katja Tervahartiala katsoo, että tutkimusten osoittama sosiaalisen kehityksen samankaltaisuus eri hoitoympäristöissä pohjaa pitkälti hyvään luottamussuhteeseen. Suomessa varhaiskasvatusta on pidetty laadukkaana, vaikka yhä enemmän onkin yksiköitä, joissa on myös haasteita.
– Jos henkilökunta esimerkiksi vaihtuu, se on ongelmallista varsinkin pienille lapsille, koska silloin pitää jatkuvasti luoda suhde uusiin aikuisiin ja oppia luottamaan heihin. Jos vaihtuvuutta on paljon, ei ole mahdollista, että henkilökunta tuntee hyvin lapsia. Kun pysyvyys on hyvä, voidaan reagoida yksilöllisiin tarpeisiin paremmin.
Siirtymävaiheeseen kotoa varhaiskasvatukseen tulisi erityisesti panostaa, hän korostaa. Muutos on merkittävä hetki koko perheelle, ei vain lapselle. Lapsen temperamentti vaikuttaa myös siihen, miten muutos sujuu aluksi. Toiset lapset menevät rohkeammin kohti uusia asioita kuin toiset.
– Vanhempien olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että lapsi saisi erityisen paljon hoivaa ja tukea alussa, jos hän sitä tarvitsee.
Päiväkodin aloituksessa hoidon laatu on ratkaiseva tekijä
Entä millaisin perustein perheen kannattaisi päättää ikä, jolloin lapsi menee varhaiskasvatukseen? Tervahartiala toteaa, ettei tähän ole mitään yksiselitteistä vastausta. Monet tekijät vaikuttavat perhetilanteesta lähtien.
– Minkä ikäinen lapsi vain voi mennä varhaiskasvatukseen, jos laatu siellä on riittävän hyvää ja henkilökunta ei paljon vaihdu. Mutta jos perheen tilanteeseen sopii hyvin pitää lapsi vielä kotona, niin että vaikka isovanhemmat voivat hoitaa häntä, lapsi voi olla hyvin kotona pidempään. Hoidon laatu on ratkaiseva tekijä.
Hän myös huomauttaa, että jos kehityksessä, kuten vaikka kielenkehityksessä, on viiveitä tai kotona on haasteita, varhaiskasvatus voi silloin erityisesti hyödyttää lasta.
Jaa oma kokemuksesi