Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisellä lapsella on paljon sanottavaa – hiljalleen hän alkaa myös kaivata leikkikavereita uudella tavalla
Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen taapero kaipaa paljon vuorovaikutusta. Puhe on kehittynyt, hiljaisia hetkiä on harvoin ja kysymystulvat voivat olla loputtomia. Lapsi kaipaa myös leikkeihin seuraa, vaikka monet sosiaaliset taidot saattavat olla vielä puutteellisia.
Puheen kehitys | Taaperolla on paljon sanottavaa
Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisellä lapsella on usein paljon asiaa. Sanat ja lauseet ovat kuitenkin vielä hyvin yksinkertaisia. Useimmiten tämän ikäinen lapsi jakaa ajatuksiaan kaksisanaisilla ja hieman pidemmillä lauseilla. Vaikka taapero vastaa kysymyksiin monesti vain toteamalla ”kyllä” tai ”ei”, hän hallitsee jo kymmeniä sanoja.
Tässä iässä taapero on myös kysymysten mestari. Missä, mitä, miksi ja miten toistuvat puheessa usein. Lapsi siis alkaa olla kiinnostunut asioiden syistä. Taapero saattaa kysellä samoja asioita moneen kertaan, koska ei välttämättä ymmärrä saamaansa vastausta tai haluaa kuulla sen uudestaan.
Vaikka loputtomat kysymykset saattavat tuntua vanhemman näkökulmasta raskailta, niihin kannattaa vastata aktiivisesti. Kysymykset auttavat lasta ymmärtämään maailmaa ja uteliaisuus edistää hänen oppimistaan. Kun lapsi saa vastauksia kysymyksiinsä, hän oppii uusia sanoja ja rohkaistuu ilmaisemaan itseään.
Taaperon ruokailu | 1 v 9 kk on näppärä syömään
Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi saattaa osata jo syödä jonkin verran omatoimisesti. Moni taapero osaa itsenäisesti jo täyttää lusikan ruoalla, viedä ruoan suuhun, ottaa haarukkaan ruokaa ja juoda kupista. Jos lapsesi ei vielä hallitse näitä taitoja, ei kannata huolestua: ruokailutaidot kehittyvät yksilölliseen tahtiin. Joskus voi olla kyse myös siitä, ettei taapero välttämättä halua syödä itse, vaikka taidot siihen riittäisivätkin.
Sotkuinen syöminen on myös hyvin yksilökohtaista. Jotkut lapset sotkevat ruoalla hyvin paljon, kun taas toiset ahdistuvat likaisesta paidan helmasta tai pöydälle kaatuneesta mukista.
Lue myös: Heitteleekö lapsi ruokaa pöydästä? Tästä syystä se on hyvä asia
Sosiaaliset suhteet | Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen kaipaa leikkikaveria
Kun lapsi lähestyy kahden vuoden ikää, alkaa hän kaivata leikkikavereita eri tavalla kuin aiemmin. Tässä iässä lapsi saattaa itsenäisesti aloittaa leikin toisen lapsen tai aikuisen kanssa. Kuitenkaan aina leikit eivät aina ikätoverin kanssa onnistu sujuvasti, koska lapsi ei tässä iässä vielä ymmärrä, että lelut on jaettava toisten kanssa.
Lapset saattavat olla hyvinkin jääräpäitä lelujensa suhteen ja käyttäytyä jopa väkivaltaisesti ikätoveriaan kohtaan. Lapsi saattaa purra, vetää hiuksista tai lyödä toista lasta. Tämä johtuu siitä, ettei hän ymmärrä vielä, että toiseen sattuu ja kohtelee toista lasta kuin esinettä.
Aikuisen pitää huolehtia sopuisasta leikkiympäristöstä. Vanhemman on hyvä olla leikeissä läsnä ja lähettyvillä, jotta hän voi ohjata lasta toimimaan oikein. Kun lapsi oppii jakamaan lelujaan muiden kanssa, leikkiminen usein helpottuu.
Samoilla leluilla ja rinnakkain leikkiminen onnistuvat usein ikätoverin kanssa parhaiten. Paremmin leikki saattaa sujua myös hieman taaperoa vanhemman lapsen kanssa.
Taaperon uni | Ovatko painajaiset ja kauhukohtaukset tuttuja?
Taaperot eivät vielä näe painajaisia niin usein kuin leikki-ikäiset ja sitä vanhemmat lapset. Kuitenkin kaikki näkevät niitä joskus ja ne saattavat olla varsinkin pienille lapsille hyvinkin järkyttäviä. Jos taapero näkee painajaisia, hän usein heräävät niihin ja unen saaminen uudestaan voi olla vaikeaa.
Voit auttaa pelästynyttä lasta lasta nukahtamaan esimerkiksi ottamalla hänet syliin tai hipsuttamalla hänen selkäänsä. Lapsen vieminen vanhempien sänkyyn voi houkutella, mutta sitä ei välttämättä kannata tehdä, koska vanhempien välissä nukkumisesta tulee herkästi tapa. Usein lapset nukahtavat uudestaan omaan sänkyynsä, jos heitä rauhoittelee. Seuraavana aamuna paha uni usein on jo unohtunut.
Yölliset kauhukohtaukset ovat hyvin erilaisia kuin painajaiset. Ne vievät ihmisen unenaikana pelkotilaan, jonka aikana yleensä huutaa tai itkee kauhuissaan. Kauhukohtaus eroaa painajaisesta niin, että lapsi ei herää sen aikana ja aamulla hän ei muista saaneensa kohtausta.
Yöllisiä kauhukohtauksia ilmentyy eniten 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta Kaksplussan aiemmin haastatteleman uniasiantuntijan mukaan niitä voi hyvin tulla myös taaperoille. Jos lapsesi saa kauhukohtauksen, ei kannata huolestua. Kohtaus voi olla pelottava, mutta se on vaaraton.
Koska lapsi on kohtauksen aikana unessa, hänen lohduttamisensa on haastavaa. Jos lohduttaminen auttaa lastasi kohtauksen aikana, voit hyvin tehdä sitä. Älä kuitenkaan pakota lastasi fyysiseen kontaktiin tai rajoita hänen liikkeitänsä, jos ne eivät ole vaaraksi hänelle. Ole vain lapsesi lähellä rauhallisesti ja varmista, että hän ei satuta itseään.
Lähteet: Babycenter, Terveyskirjasto ja MLL. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.
Jaa oma kokemuksesi