Miksi 2-vuotias vastustelee nukkumaanmenoa tai heräilee öisin? Asiantuntija valaisee taaperoiden univaikeuksia
Lapsen kehityksessä ja elämässä tapahtuu 2-vuotiaana paljon, mikä heijastuu herkästi uneen.
Kaksivuotiaat tarvitsevat vuorokaudessa noin 10–13 tuntia unta. Toisille uni tulee helposti ja yöheräilyt ovat vauvavuoden muistoja, kun taas toisilla univaikeudet vasta alkavat taaperoiässä. Moni vanhempi miettii, onko 2-vuotiaan unipulmiin syynä unitaantuma.
Useimmiten taaperoikäisten unihaasteet liittyvät nukkumaan menon vastusteluun sekä uniassosiaatiohäiriöön, mihin voi liittyä sekä nukahtamisen haastetta että yöllistä heräilyä.
– Tyypillisintä taaperoperheissä on uniassosiaatiohäiriö, jossa vanhempi valvoo taaperon nukahtamista vuoteen vieressä. Kun vanhempi poistuu nukahtamisen jälkeen ja taapero herää yöllä ja huomaa vanhemman kadonneen, hän kutsuu vanhempansa tai kipittää vanhempien viereen voidakseen jatkaa uniaan, terveydenhoitaja ja pediatrinen unihoitaja Sari Tammikari kertoo.
Hän huomauttaa, että ongelma voi muuttua haastavammaksi, jos lapsi alkaa illalla valmiiksi jo jännittää vanhemman poistumista, eikä siksi kykene rentoutumaan ja nukahtamaan.
Kaksivuotiaan unitaantuma ei ole tieteessä tunnistettu asia
2-vuotiaan on tyypillistä alkaa vastustella nukkumaan menemistä, vaikka olisi nukkunut aiemmin hyvin. Ilmiö liittyy tahtoiän autonomian tarpeeseen.
– Lapsi haluaa näyttää voimansa aikuiselle vastustamalla tuttua rutiinia, jolloin illoista voi tulla takaa-ajoa ja tahtojen taistelua, Tammikari sanoo.
Niin sanottua 2-vuotiaan unitaantumaa, jolloin aiemmin hyvin nukkuneen lapsen unessa tapahtuu jokin merkittävä unta heikentävä muutos, ei unilääketieteessä tunnisteta. Taaperoiässä voi kuitenkin esiintyä erilaisia unihaasteita, joita voi aiheuttaa esimerkiksi nuoremman sisaruksen syntymä.
– Alussa kaikki voi näyttää sujuvan hyvin, mutta suurimmalle osalle taaperoista alkaa esiintyä ei-toivottua käyttäytymistä jossain muodossa noin kuuden kuukauden sisällä vauvan syntymästä. Moni taapero saattaa taantua vauvamaisiinkin tapoihin ja vaatia nukuttamista, Tammikari selittää.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kertonut tavanneensa pikkulapsia, jotka ovat nähneet painajaisia, joissa he tekevät pahaa vauvalle.
– Tällaisetkin ajatukset ja unet ovat ahdistavia lapselle, Tammikari huomauttaa.
Lue myös: Vauva oli hyvä nukkuja, kunnes täysin yhtäkkiä ei – 4-kuisen, 9-kuisen ja 18-kuisen unitaantuma on suosittu teoria
2-vuotias voi reagoida pinnasängystä luopumiseen
Siirtyminen pinnasängystä laidattomaan sänkyyn on perhekohtaista eikä siihen ole yhtä sääntöä. Tammikari kuvailee, että toiset vanhemmat haluavat Montessori-hengessä suosia lattiasänkyjä, joista taapero pääsee poistumaan itsenäisesti, kun taas toiset haluavat lapsen pysyvän visusti omassa sängyssään ja nukuttavat taaperoa pitkään pinnasängyssä.
Myös taapero voi kokea pinnasängyn ihanana pesänä eikä haluaisi laidattomaan sänkyyn, jolloin sängystä karkailu voi tulla uudeksi haasteeksi. Tammikarin mukaan on myös tavallista, että tahtoiässä tulee omavoipaisuuden vaihe, jolloin voi olla yksinkertaisesti vaikeaa vastustaa kiusausta poistua sängystä.
– Jos lapsi on siirretty laidattomaan sänkyyn ja ongelmaksi muodostuu sängystä karkailu, on syytä tarkastella nukkumaan menemisen rutiineja, sekä vanhempien ja lasten välistä päivä- ja ilta-aikaista vuorovaikutusta ja tehdä niihin muutoksia. Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja kaikki tarpeet on täytetty, hänellä ei välttämättä ole tarvetta karkailla sängystä, Tammikari havainnollistaa.
On kuitenkin mahdollista, että 2-vuotiaan unirutiinit ja vuorovaikutus on kunnossa, mutta lapsen kokeilunhaluinen temperamentti on niin vahva, että pinnasängyssä illat helpottuvat.
– Mikäli lapsi on niin ketterä, että oppii kiipeämään pinnasängystä pois, on harkittava muita ratkaisuja. Usein puhutaan myös impulssikontrollin kyvystä, joka alkaa kehittyä noin 3-vuotiaana, Tammikari toteaa.
Lue myös: Pinnasängystä lastensänkyyn – älä vaihda liian varhain! Näin siirtymä sujuu helpoiten
Tarvitseeko 2-vuotias vielä päiväunet?
Päiväunien tarve riippuu lapsen yksilöllisestä unen tarpeesta, päiväaikaisen toiminnan kuormittavuudesta sekä terveydentilasta. Noin kolme prosenttia kaksivuotiaista ei enää nuku päiväunia, mutta osa nukkuu niitä vielä viisivuotiaina.
– Monella lapsella alkaa 2 ikävuodesta eteenpäin vaihe, jolloin he nukkuvat päivähoidossa päiväunia mutta eivät viikonloppuisin kotona. Tämä on täysin normaalia, Tammikari kertoo.
Päiväunia kannattaa rajoittaa vasta, jos tulee vastaan tilanne, että lapsi nukkuu päivällä liikaa ja yöunet lyhentyvät. Jos pitkiä yövalvomisia tai erittäin aikaisia aamuja alkaa esiintyä, on Tammikarin mielestä vasta silloin syytä korjata rytmiä ja vähentää päiväunta.
– Vanhemmat usein stressaavat päiväunista ja unen tarpeesta. Yleissääntö on, että mikäli lapsi on pääasiassa hyväntuulinen ja jaksaa päivän touhut, hän nukkuu tarpeeksi.
Vauvakin voi nähdä unia
Vaikka unitaantuma ei kaksivuotiaita varsinaisesti vaivaa, voivat painajaiset ja yölliset kauhukohtaukset sen sijaan häiritä 2-vuotiaan unta. Tammikari kertoo, että narratiivisten unien katsotaan alkavan käsi kädessä kielen kehittymisen kanssa.
– On todennäköistä, että jo vauvatkin näkevät unia, mutta niitä on vaikea tutkia ja todentaa kielen kehittymättömyyden vuoksi. Niinpä tutkijat arvelevat vauvojen unien olevan kokemuksellisia tunnelmia eikä tarinallisia ja symbolisia kuten isommilla lapsilla.
Painajaisen ja kauhukohtauksen erottaa toisistaan siten, että painajaiseen herännyt lapsi kaipaa ja pyytää vanhemman lohdutusta, kun taas kauhukohtauksen saanut lapsi on syvässä unessa. Kauhukohtauksen aikaan lapsi ei reagoi ympäristöönsä, vaikka hänellä olisi silmät avoinna ja huutaminen tai riehuminen olisi holtitonta. Taipumus yöllisiin kauhukohtauksiin on perinnöllistä ja niitä alkaa esiintyä yleensä 2,5-vuotiaasta.
– Pienikin lapsi osaa painajaiseen herättyään kertoa pelkäävänsä jotain asiaa tai olentoa. Pelon tunne ja aiheuttaja on lapselle totta ja taaperon on vaikea ymmärtää unen käsitettä. Lapsen pelon aiheen kuunteleminen ja empaattisuus auttavat lasta, Tammikari neuvoo.
”2-vuotias voi ilman muuta nukkua perhepedissä, jos kaikki saavat tarvitsemansa levon”
Perheiden unitottumukset ovat yksilöllisiä. Rytmi voi olla eri perheissä hyvinkin erilainen, eikä Tammikarin mielestä ole mitään vakiorytmiä, joka olisi ainoa oikea.
– Kunhan rytmi ja rutiinit eivät vaihtele kaoottisesti eri päivien välillä ja yöllä nukutaan eniten, lapselle voi sopia myöhäinen tai aikaisempikin rytmi. Lasten välillä on eroja siinä, onko lapsen luontainen rytmi ilta- vai aamupainotteinen.
Tammikari sanoo, ettei uniin kannata suhtautua kovin perfektionistisesti. Niin päiväunet rattaissa kuin yöt pinnasängyssä tai perhepedissäkin sopivat 2-vuotiaille perheen tavoista riippuen.
– 2-vuotias voi ilman muuta nukkua perhepedissä, jos kaikki saavat siten tarvitsemansa levon. Uniin kuuluu aina luonnollinen vaihtelu niin lapsilla kuin isommillakin. Välillä tarvitsemme enemmän unta, välillä vähemmän. Satunnaiset muutokset eivät kaada kokonaisuutta, kunhan pääasiassa noudatetaan säännöllistä rytmiä, Tammikari huomauttaa.
Myös terveydelliset syyt voivat aiheuttaa unipulmia
Unen tarve lisääntyy hetkellisesti ennen kasvunpyrähdyksiä sekä lapsen sairastaessa. Esimerkiksi korvatulehdukset ja muut infektiotaudit voivat aiheuttaa 2-vuotiaallekin unipulmia. Myös allergiat, refluksi, raudanpuutos tai uniapnea, johon liittyy kuorsaamista ja runsasta yöhikoilua, voivat herätellä taaperoa öisin.
Tammikari huomauttaa, että mahdolliset terveydelliset syyt on selvitettävä ja hoidettava ennen mahdollisia unikouluja.
Jaa oma kokemuksesi