Lapsen kehitys 17.01.2014 Päivitetty 15.06.2021

Näin meillä: Lapsen hassuin leikki

Lapsen mielikuvitus on rajaton, ja leikit sen mukaiset. Sivusta seuraavilla vanhemmilla on toisinaan pokassa pitelemistä.

Teksti
Kaisa Pyykkö
Kuvat
Riikka Hurri / SKOY

”Seurasin yhtenä päivänä kahden pienen tytön leikkiä. Tytöt leikkivät nukeilla ja toinen sanoi, että ’tää nyt tulis ja pilais sen elämän’. Mistä lie tuollaisen keksinyt?”

”Tyttäreni lempileikki on pullokauppa. Hän hakee roskiskaapista vanhat oluttölkit ja viinipullot, järjestelee ne hienosti keskelle olohuoneen lattiaa tai kesällä pihalle, ja kuuluttaa: ’pullokauppa avattu!’ Naapureilta on joskus tullut pitkiä katseita, säälivät varmaankin lapsiparkaa, jonka ainoat lelut ovat pulloja… Ja totuushan on se, että ei niitä pulloja meille nyt NIIN paljon kerry, mutta vanhoja ei juuri tuon leikin takia saa heittää pois.”

”Penska leikkii vauvanukkensa kanssa leikkejä, jossa nukke joutuu etupäässä oleskelemaan haarovälissä, hinkkauksen kohteena… Emme ole rajottaneet näitä touhuja, mutta olemme sanoneet, että jos haluaa näitä ’pimpatusleikkejä’ leikkiä, sen voi tehdä omassa huoneessa eikä esimerkiksi olkkarissa silloin, kun on vieraita.”

”Kun kuopus oli vauva, kolmevuotias esikoinen rakasti lentokoneleikkiä. Hän rakensi sohvasta lentokoneen ja lensi sitten mielikuvituksessaan pitkät matkat. Kerran utelin, olisiko siskollekin leikissä jokin homma. ’Joo’, vastasi esikoinen, ’se voi olla jarrupalana!’”

”Meidän pieni mies, jolla on ikää 10 kuukautta, on ottanut tavaksi jutella kaikille leluilleen jotain aivan omaa kieltään. Toinen niin vakavana kertoo leluilleen asioita… Siinä riittää naurun pidättelyä, kun sitä seuraa sivusilmällä.”

”Kaksi vanhinta lastamme jäivät kiinni ’tupakan poltosta’. Heinät oli suussa, ja he puhaltelivat toisesta pois päin. Kun kysyin, mitä he tekevät, isompi oli hiljaa ja pienempi sanoi, että ’tässä me tupakilla vaan, ei mitään hätää, mee vaan pois.’ Kysyin, mistä he tämän ovat oppineet, ja he tokaisivat, että mummulta. Mummu onkin ainoa lähipiirissä, joka polttaa.”

”Lenkkipolun viereisessä metsikössä leikki kolme noin viisivuotiasta poikaa. Yksi pojista sanoi ensin: ’leikki on lasten työtä, mutta kyllähän me voitais silti tehdä välillä bisnestä’. Johon toinen: ’No, ei sitäkään kyllä koko aikaa jaksa.’”

”Vähän alle kaksivuotias tyttö laittautuu nukkumaan: ottaa peiton ja tyynyn, sammuttaa valot, toivottaa hyvät yöt ja paneutuu pötkölleen. Sitten ’kuorsattuaan’ noin kymmenen sekuntia ponkaisee pystyyn, laittaa valot päälle ja toivottaa huomenet.”

”Kaksivuotiaana tyttäreni lempileikki oli viedään lapset päiväkotiin. Äiti sai olla lastenhoitaja, jonka luo taapero kurvasi Brio-kärryn kanssa. Sitten tyttö heitti nuken ja nallen hoitajalle ja kurvasi mielikuvitushissille. Ei kun ylös ja töihin! Hauskinta tässä leikissä oli se, että lapsi ei ollut ollut päivääkään päiväkodissa…”

”Kuopus, tasan kaksi vee, leikkii veljensä kanssa piilosta, ja kun tulee hänen vuoronsa laskea, niin hän menee nurkkaan, laittaa kädet silmilleen ja alkaa laskea: ’yksi, kaksi, kolme, neljä, kuusi, kahdeksan, yhdeksän, PUNAINEN’ ja lähtee etsimään.”

”Meillä esikoinen, 3, näyttää pitävän äitiä arvossa. Yksi päivä hän rupesi luettelemaan, että ’minä olen prinsessa, pikkuveli on prinssi, isi on kuningas ja äiti narri!’”

”Jokin aika sitten ihmettelimme miehen kanssa, kun 5- ja 6-vuo-
tiaat poikamme leikkivät huoneessaan suljetun oven takana, ja vähän väliä kuului ’huomentappi, huomentappi…’ Pähkäilimme pitkään, mikä ihme on huomentappi, mutta emme halunneet keskeyttää leikkiä. Myöhemmin kysyin, mikä kumma se on. Pojat katsoivat minua kummastuneena ja ihmettelivät, että etkö sä nyt ymmärrä: bussissa kuski sanoo huomenta, ja bussikortin lukija sanoo piip = huomentappi. Pöhkö äiti ei ymmärtänyt!”

Lähde: Kaksplus.fi

Juttu on julkaistu Kaksplussan numerossa 11/2013.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X