Lapsen kehitys 09.11.2021 Päivitetty 12.11.2021

”Näkee, että hän on korona-ajan lapsi, kun on näin arka ryhmän keskellä” – vaikuttiko eristäytyminen kokonaisen taaperosukupolven sosiaalisiin taitoihin?

Tuliko koronavuosien taaperoista epäsosiaalisia ja arkoja, koska he olivat pitkään eristettyinä muusta maailmasta ja ikätovereistaan? Vanhemmat ja asiantuntija kertovat.

Teksti
Susanna Sarimaa
Kuvat
iStock

– Näkee, että hän on korona-ajan lapsi, kun on näin arka ryhmän keskellä.

Näin selitteli eräs äiti perhekerhossa taaperonsa itkeskelyä ja takertumista äidin helmoihin.

Lue myös: Korona-ajan taaperot ovat valtavan elämänmuutoksen edessä – 5 tilannetta, jotka voivat hämmentää lasta

Vaikuttiko eristäytyminen vaikutti pikkulasten sosiaalistumiseen ja näkyy nyt esimerkiksi arkuutena rajoitusten höllennettyä? Kun tätä pohdiskelee ääneen taaperoiden vanhemmille suunnatussa Facebook-ryhmässä, saa kahdenlaisia vastauksia. Kolmevuotiaan äiti kertoo:

– Meillä ei ole minkäänlaista sopeutumisvaikeutta, saatikka arkuutta havaittavissa. Hän on ollut kolme vuotta äidin kanssa kotona ja vielä suurimman osan siitä ajasta ilman yhtäkään leikkikaveria, kun muutimme juuri ennen koronan räjähtämistä uudelle paikkakunnalle. Lapsi onkin ollut suorastaan onnensa kukkuloilla, kun on päässyt päiväkotiin ihmisten keskelle.

Päinvastaisesti toinen äiti kertoo yrittäneensä laittaa lapsensa 3–4-vuotiaille suunnattuun temppujumppaan, mutta joutuneensa luovuttamaan arkailun vuoksi. Samansuuntaisesti kirjoittaa kolmas vanhempi viime vuonna syntyneestä lapsestaan:

– Hiljattain hän ulkona työnteli kärryään, ja jos vastaan tuli ihmisiä, poika hylkäsi rakkaan kärrynsä ja juoksi jalkaani kiinni.

Lue myös: Toivotko, että lapsesi saa ystäviä? Näin tuet taaperon sosiaalisia taitoja

Lapset mallintavat aikuisten pelokkuuden

Tutkijatohtori ja psykologi Saara Nolvin mukaan mukaan pandemia ei pelkästään selitä arkuutta sosiaalisissa tilanteissa.

– Lapsi voi olla muutenkin ujompi vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa, Nolvi sanoo.

Lapset mallioppivat myös paljon aikuisilta. Jos vanhemmissa pandemia on aiheuttanut pelokkuutta muita ihmisiä kohtaan ja tartunnan saamista on jännitetty, lapset ovat voineet alkaa kopioida varautuneisuutta.

– Nyt kun taas ollaan vapaammin, kiinnittäisinkin huomiota aikuisen omaan toimintaan sosiaalisissa tilanteissa, Nolvi ohjeistaa aikuisia.

korona ja lapset

Maskit vaikeuttaneet ilmeiden tunnistamista

Facebook-ryhmässä yksi vanhempi kirjoittaa vierastamisen olleen valikoivaa korona-aikana.

– Meillä ei ole näkynyt muiden lasten vierastamista missään vaiheessa. Silti kotioloissa ja päiväkodissa harvoin nähtyjen tuttujen aikuisten vierastaminen oli vahvaa. Nyt se näyttäisi olevan ohi.

Nolvi arvelee, että tällaiseen vain aikuisiin kohdistuvaan arkailuun voivat osin liittyä maskit. Pienet lapset eivät ymmärrä, miksi jollakin on kasvot peitettynä, ja se voi vieroksuttaa. Ilmeiden tunnistus myös vaikeutuu maskien vuoksi.

– Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka merkittävät vaikutukset maskeilla lopulta on ollut. Jos lapsella on esimerkiksi autismin kirjoa, eli muutenkin vaikeuksia ilmeiden ja tunteiden tunnistamisessa, silloin niillä on voinut olla enemmän vaikutusta.

Kuormitus perheissä on voinut haitata vuorovaikutusta

Kokonaisuudessaan tutkimustietoa on vielä kovin vähän korona-ajan vaikutuksista lapsiin – yksinkertaisesti siitä syystä, että rajoitusten takia lapsia ei ole päästy tutkimaan. Se on kuitenkin tutkitusti varmaa, että sosiaalisia suhteita tarvitaan jo hyvin varhain, jotta voisi oppia esimerkiksi syy-seuraus-suhteet ja näkemään asiat toisten näkökulmasta.

– Toisen huomioon ottaminen vaatii esimerkiksi sitä, että pystyy siirtämään omia tarpeita myöhemmälle, Nolvi valottaa.

– Toiselta ei voi ottaa lapiota kädestä, vaikka tekisi mieli heti leikkiä sillä. Itsesäätelytaito kehittyy sosiaalisissa tilanteissa.

Nolvi toteaa, että perheiden tilanteista myös riippuu paljon se, millainen merkitys pandemialla on ollut sosiaalisille suhteille. Jos perheissä muodostui kuormitusta paljon muun muassa etätöiden vuoksi, yhteinen aika ja virikkeet ovat voineet jäädä vähemmälle. Teknologia ja ruudut ovat korvanneet lukemista ja keskustelua, mikä voi esimerkiksi aiheuttaa viivästymistä puheen kehitykseen.

Toisaalta joissain perheissä on voitu löytää yhteistä aikaa enemmän ja sillä kompensoida muiden ihmiskontaktien puuttumista. Tutkimusnäyttö Suomesta, Jyväskylän yliopistosta, myös tukee tätä.

Lue myös: Roosan, 22, toivottu vauva sai alkunsa koronakaranteenissa – voiko korona-ajalla olla positiivisia vaikutuksia syntyvyyteen?

”Mitään ei ole menetetty”

Miten sitten toimia, jos omalla lapsella ilmenee nyt arkuutta? Miten lähestyä lempeästi ihmisiä ja ryhmiä? Nolvi opastaa vanhempia antamaan mallia lapselle siitä, miten sosiaalisissa tilanteissa tehdään aloitteita. Arkuudesta ei tarvitse myöskään tehdä numeroa, eikä toisaalta pakottaa väkisin vuorovaikutukseen.

– Vanhemman kannattaa olla läsnä alussa ja pikku hiljaa häivyttää omaa osallistumistaan. Psykologiassa puhutaan altistamisesta, eli altistetaan jännittäville tilanteille turvallisissa oloissa, esimerkiksi päiväkodissa tutustumisviikolla. Eroahdistukset ovat myös tavallinen osa pienten lasten kehitystä, niitä ei tarvitse säikähtää.

Nolvilla on myös lohdullinen viesti vanhemmille, joita nyt mietityttää, onko korona-ajalla ollut haittaa lapsen kehitykseen. Vaikka lasten kehitys on ympäristölle herkkää, se on myös muovautuvaa.

– Missään nimessä mitään ei ole menetetty.

On myös hyvä muistaa, että vaikka vuorovaikutus on todella tärkeää lapsen kehitykselle, niin ovat myös perustarpeiden täyttyminen ja turvalliset säännöt ja johdonmukainen ja lapsen tarpeet huomioiva vanhemmuus.

– Kukaan ei ole täydellinen. Vaikka pandemia-aika olisi ollut raskas, voi olla tyytyväinen, jos päivien mittaan lapsi on saanut ruokaa ja virikkeitä. Ei pidä soimata itseä, jos jotain on jäänyt vähemmälle, Nolvi rohkaisee.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X