”Onko vuoroviikkoasuminen hyvä idea ihan pienille?” Psykoterapeutti vastaa
Lasten vuoroviikkoasuminen on yhä suositumpaa eron jälkeen, mutta lapsen ikä vaikuttaa siihen, onko se paras ratkaisu.
Kysymys: ” Olemme päättäneet erota, ja mietimme, miten se vaikuttaa lapsiin. Meillä on 1- ja 3-vuotiaat lapset. Kumpikin haluaisi lapset, mutta onko näin pienille huono asia, jos he eivät näe äitiään viikkoon? Kumpi on lapsille vähemmän haitallinen ratkaisu, se, että he menisivät äidille vai se, että toteuttaisimme vuoroviikkoasumisen?”
Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, psykoterapeutti Suvi Laru vastaa: Vanhempien erotilanne on yleensä surullinen asia niin aikuisille kuin lapsille. Eroa edeltää usein hankala vaihe perheessä, ja parisuhteen vaikeudet ovat voineet kuormittaa vanhemmuutta. Lapset reagoivat yleensä jollain tavalla eroon, mahdollisesti myös pitkällä aikavälillä.
Ero on siis asia, jota kannattaa harkita rauhassa ja apua eron käsittelyyn tulee hakea. Tutkimukset osoittavat, että keskeisintä lapsen selviytymisen kannalta on vanhempien välinen hyvä yhteistyösuhde eli vanhemmuuden hyvä jakaminen eron jälkeen.
Ero horjuttaa turvallisuudentunnetta
Ero järkyttää usein lapsen turvallisuudentunnetta ja horjuttaa lapsen luottamusta pysyvyyteen. Tämän vuoksi pohdinta siitä, kuinka lasten asuminen järjestetään, on tärkeää. Jokainen perhe, lapsi ja perheen elämäntilanne on erilainen. Tämä kannattaa pitää mielessä pohdittaessa lasten asumiseen liittyviä asioita.
Aivan pienen lapsen kannalta on tärkeää, että hän saa olla tiiviissä kontaktissa molempiin vanhempiinsa mahdollisimman usein, jopa päivittäin. Tämä on eräs edellytys sille, että hän kykenee muodostamaan turvallisen kiintymyssuhteen molempiin vanhempiinsa ja sitä kautta helpommin myös myöhemmissä tärkeissä ihmissuhteissaan. Tiivis yhteydenpito entiseen kumppaniin voi kuitenkin tuntua vaikealta.
Vuoroviikkoasuminen ei sovi vauvoille
Vauvaikäisen osalta täytyy harkita, onko lapsen edun mukaista, että lähihoitaja vaihtuu jatkuvasti. Kiintymysnäkökulmasta katsottuna vuoroasumista ei suositella pienille lapsille. Tätä perustellaan sillä, että kaksi- tai kolmevuotias ei keskushermostonsa keskeneräisyyden vuoksi kykene pitkiä aikoja pitämään yllä turvallisuutta tuovia mielikuvia poissaolevasta vanhemmasta. Kun kyseessä on kaksi pientä sisarusta, kannattaa myös miettiä, onko lasten hyvä olla pääsääntöisesti yhdessä vanhemman luona.
Monissa länsimaissa vuoroasumisen kannatus on kuitenkin kasvamassa. Molemmat vanhemmat ovat usein lapsen hoitamisessa ja arjessa läsnä vauvaiästä saakka. Vanhempien kannattaa pohtia, kuinka paljon he ovat olleet aidosti läsnä ja vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Hakeeko lapsi turvaa, osoittaako hän kiintymystään ja rauhoittuuko hän molempien vanhempiensa hoivassa vai pääsääntöisesti vaan toisen vanhempansa kanssa? Tällaiset pohdinnat voivat auttaa vaikean päätöksen kanssa. Pohdittaessa asumiseen ja huoltoon liittyviä ratkaisuja kannattaa keskustella myös sosiaalitoimen kanssa.
Lue myös nämä Suvin vastaukset:
Miten saan takaisin mieheni huomion? Lue asiantuntijan neuvot
Onko lapsi ujo vai mustasukkainen – miksi hän roikkuu jatkuvasti äidissä?
Satuttaako lapsesta saamasi palaute? Lue psykoterapeutin neuvot
Aiheuttaako kasvatus teillä riitoja? Psykoterapeutti kertoo, miten kannattaisi toimia
Psykoterapeutti Suvi Laru on äiti sekä Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, ja hän vastaa kuukausittain Kaksplus-lehden palstalla lukijakysymyksiin. Julkaisemme vastauksia myös netissä. Lähetä Suville kysymys osoitteeseen kaksplus(a)otavamedia.fi.
Jaa oma kokemuksesi