Yhden lapsi ei tottele, toinen vinkuu kaikesta – mitä nyt, kun lapsestani ei tullutkaan reipas?
Moni vanhempi tunnistaa ärtymyksen siitä, kun lapsi ei tottele tai on pihan kiusaaja. Joskus myös lapsen arka käytös haastaa vanhempia.
Kun lapsi ei tottele, vinkuu tai jättäytyy muista, vanhempi herkästi moittii, komentaa ja huutaa. Toistuvasta käytöksestä syntyy kierre, jota ruokkivat sekä lapsi että vanhempi.
– Jos lapsen käyttäytymiseen halutaan saada muutosta, aivan ensimmäiseksi pitää saada katkaistua kieltämisen ja käskyttämisen kierre, sanoo psykoterapeutti ja tutkimuskoordinaattori Malin Kinnunen Turun yliopiston Voimaperheet-hankkeesta.
Voimaperheet on Turun yliopistossa kehitetty vanhempainohjausmalli, joka on käytössä jo kolmanneksessa Suomen neuvoloista. Siihen voi päästä mukaan lapsen 4-vuotistarkastuksen yhteydessä.
– Tämä ohjaus sopisi kaikille perheille, mutta koska sitä ei voida kaikille tarjota, työskentely on suunnattu vanhemmille, jotka kokevat lapsen käytöksen haastavaksi, Kinnunen kertoo.
Voimaperheet vahvistaa myönteisen vanhemmuuden taitoja. Ohjaus koostuu kolme kuukautta kestävästä viikoittaisesta nettivalmennuksesta sekä puhelinneuvonnasta.
Myönteisessä vanhemmuudessa keskitytään siihen, mikä lapsessa ja hänen käyttäytymisessään on hyvää. Vaikka lapsen käyttäytyminen on haastavaa ja vanhempien hermot ovat kovilla, hänessä on myös paljon vahvuuksia, joita kannattaa motivoida.
– Vanhempi voi kokea lapsen käytöksen haastavaksi, jos lapsi ei tottele, pitää kovaa meteliä, kiusaa ja puhuu ikävästi. Joskus myös lapsen arka ja vetäytyvä käytös voi tuntua vanhemmista haastavalta, Malin Kinnunen kuvailee.
”Kielteisen vuorovaikutuksen kehän voi saada helposti poikki, kun lapsi on vielä pieni.”
Jotta lapsen käyttäytymisessä voi tapahtua muutos, jotain täytyy muuttua vanhemman toiminnassa. Vanhemmat johtavat perheen vuorovaikutusta. Jos vanhemmat eivät johda, lapsen haastava käytös alkaa hallita koko perhettä.
– Perheen kielteisen vuorovaikutuksen kehän voi saada helposti poikki, kun lapsi on vielä pieni. Jos haluat antaa lapselle mallin hyvistä vuorovaikutustaidoista, huutaminen on tosi huono vaihtoehto, Kinnunen sanoo.
Lapsi ei tottele? Hän kuuntelee rauhallista, jämptiä aikuista
Joskus vanhemmista saattaa tuntua, ettei meidän lapseen tehoa muu kuin kova kuri. Monet ovat oppineet omassa lapsuudessaan, että huonosti käyttäytyvälle lapselle pitää huutaa ja häntä kuuluu rangaista.
– Vanhempi voi tehdä aika paljon, ennen kun tarvitsee rangaista, Kinnunen toteaa.
– Ensin kannattaa vahvistaa myönteisen vanhemmuuden keinoja. Jos vielä sen jälkeenkin lapsen käyttäytyminen on toistuvasti haastavaa, voi ottaa käyttöön aikalisä, jonka aikana sekä lapsi että vanhempi rauhoittuvat, aivan kuin jääkiekossa.
Kovien äänenpainojen ja otteiden käyttöä perustellaan joskus myös sillä, ettei vanhempi voi mitään räiskyvälle temperamentilleen.
– Vanhemman temperamentti saa räiskyä, mutta vanhemmuuden pitää silti olla aina turvallista, Kinnunen sanoo.
Malin Kinnusen mielestä kurilla ja rangaistuksilla kasvattaminen on pelolla kasvattamista. Tutkimustulosten mukaan se voi lisätä uhmakkuutta kuten lapsen tottelemattomuutta. Myös lapsen masennusriski kohoaa.
Kova kuri ja jatkuva lapsen arvostelu heikentävät lapsen itsetuntoa. Myönteinen vanhemmuus puolestaan vahvistaa sitä.
– Lapselle ei voi aiheuttaa haittaa sillä, että on myönteinen, rauhallinen ja päättäväinen aikuinen, Kinnunen kiteyttää.
Lapsen on helpompi kuunnella ja totella aikuista, joka puhuu selvästi, rauhallisesti ja ystävällisesti.
Jos aikuinen huutaa ja arvostelee kovin sanoin, viesti hukkuu meteliin ja tunteisiin: Lapsi ei tottele, koska loukkaantuu, pelästyy, nolostuu tai puolustautuu. Jälkeenpäin lapsi muistaa lähinnä vain tunteet ja sen, että aikuinen oli häneen tyytymätön.
”Pelleilyn ja lievät rumat puheet voi jättää huomioimatta.”
Lapsi oppii tilanteessa heikkoa itsetuntoa, ei käytöstapoja.
– Pelleilyn ja lievät rumat puheet voi jättää huomioimatta. Jos lapsi sanoo, että sä olet tyhmä, sen voi kuitata sanomalla, että höpö höpö. Ei tehdä siitä suurta numeroa.
Pilko tavoitteet pieniksi
Kasvatuksen päätavoite on se, että lapselle kehittyy hyvä itsetunto ja hänestä kasvaa itsenäinen, hyvinvoiva sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa riittävän hyvin pärjäävä ihminen.
Oman kasvatuksen ”iso kuva” eli tärkeimmät päätavoitteet ja periaatteet kannattaa pitää kirkkaana mielessä, kun lapsi rimpuilee, sotkee ja säntäilee.
– Lapsen ei tarvitse vielä osata pukea kaikkia vaateita hienosti päällensä. Tavoitteeksi voi ottaa aluksi vaikka sukat. Hurrataan sitä, että lapsi sai sukat hienosti jalkaan. Seuraavaksi voidaan kokeilla, menisikö sukat ja paita, Malin Kinnunen opastaa.
Joskus lapsen käytös tuntuu haastavalta siksi, että lapsi on arka, vetäytynyt, huolestunut tai herkästi itkevä. Silloin kannattaa miettiä, miten voit olla erilaisissa tilanteissa lapsen tukena ja saatavilla, ja samalla kannustaa reippauteen pienin askelin.
– Reipas on hankala sana. Sen sijaan, että lasta kehotetaan olemaan reipas, lapsen kanssa kannattaa miettiä pieniä hyviä keinoja, mitä voi tehdä haastavissa tilanteissa: Jos et uskalla sanoa hei, miten voisit tervehtiä? Voisitko vaikka nostaa pikkuisen kättä tervehdykseksi?
Lapsi tarvitsee paljon kokemuksia siitä, että vanhempi on hänestä ylpeä. Kaikessa vanhemman käyttäytymisessä ja tekemisessä on tärkeää olla mukana viesti lapselle: Olen sinulle tukena ja turvana.
Kommentit (2)
Oikeinkirjoitus: ”Lapsesta ei tullut reipasta.” EI: ”Lapsesta ei tullut reipas.”
Ensin tärkein (: sukat eivät ole helpot pukea, vaatii hyvää käsien motoriikkaa, ja paita on kaikista vaikeinpia vaatteita, jos se pitää saada pään yli. Kyllä lakit, takit, housut, saappaat on ne mistä lapsi aloittaa pukemisen opettelun.
Toiseksi: tuskin on monta sellaista perhettä, jossa ei osallistuta lapsen tekemisiin, olla kiinnostuneita tai enimmän aikaa rauhallisia. Että eipä tuollaisen neuvomisesta juuri apua ole. Silti niiden rauhallisten hyvien vanhempien lapset voivat olla riiviöitä ja koulukiusaajia, jotka hakevat rajojaan.
Itse olen harrastuksessa huomannut, että monesti huutavien vanhempien lapsilla on erityisen empaattisia lapsia, koska he tietävät millaista on olla epäempaattisen kanssa. Meidän naapurissa asui leski-isä, joka antoi lapsilleen vitsaa ja näytti myrskynmerkiltä. Taisi olla masentunut. Lapsista tuli isona pappi ja lastenlääkäri.