Apgarin pisteillä voi olla yllättävä vaikutus koulutiellä – nämä lukemat voivat ennakoida vaikeuksia
Syntymä on vauvalle kova koettelemus. Siitä selviäminen voi jossain määrin kertoa, millaisia taipumuksia yksilöllä on elämässään.
Elämämme alkaa äärettömän vaativalla ja stressaavalla tavalla, sillä ihmislapsen on puserruttava maailmaan ahtaan synnytyskanavan, mihin liittyy omat vaikeutensa niin lapsen kuin hänet synnyttävän vanhemman osalta.
Syntymää voikin pitää kaiken ainutlaatuisuutensa lisäksi myös ensimmäisenä stressitestinä, pohtii lastentautiopin ja psykiatrian professori Tom Boyce teoksessaan Orkidea vai voikukka? Miksi lapset ovat niin erilaisia ja miten kaikki voisivat kukoistaa (WSOY, 2020).
”Voisivatko ensimmäiset hetkemme kohdun ulkopuolella ennakoida jotain tärkeää koko tulevasta elämästämme”, hän kirjoittaa.
Samassa teoksessa hän kuitenkin muistuttaa useaan kertaan siitä, että lapsien yksilöllinen kyky sopeutua ja pärjätä monenlaisissa olosuhteissa vaihtelee. Mikään yksittäinen tekijä ei määritä elämämme suuntaa.
On silti kiinnostavaa, että Apgar-pisteillä, jotka vastasyntyneelle annetaan heti syntymän jälkeen, on havaittu olevan tilastollisesti yhteyksiä muun muassa neurologisiin sairauksiin ja ongelmiin koulussa.
Lue myös: Tutkimus: Vastasyntyneen Apgar-pisteillä vahva yhteys neurologisiin sairauksiin
Myös Boyce nostaa esille tutkimuksen, jonka tohtoriopiskelija ja tutkija laativat tekemänsä kanadalaisen kartoituksen perusteella.
Tutkimuksessa selvitettiin 34 000 lapsen Apgar-pisteet, jotka heille oli annettu viisi vuotta sitten. Samalla pyydettiin kunkin lapsen opettajaa raportoimaan lapsen mahdollisista ongelmista. Opettajat eivät saaneet ennen arviointiaan tietää lasten syntymässä saamia Apgar-pisteitä.
Mitä vähemmän Apgar-pisteitä lapsi oli saanut syntymässä, sitä enemmän opettajat raportoivat ongelma-alttiudesta. Kyseiset havainnot saattoivat koskea esimerkiksi sitä, oliko lapsella vaikeuksia noudattaa sääntöjä tai ohjeita, vaikeuksia istua aloillaan ja keskittyä sekä suhteellista mielenkiinnon puutetta kirjoja ja lukemista kohtaan.
Kaikkein alhaisimmat Apgar-pisteet näkyivät tutkimuksessa alttiutena vaikeuksille fyysisessä, sosiaalisessa, kielellisessä ja kommunikaatioon liittyvässä kehityksessä.
Fyysiset ominaisuudet eivät kuitenkaan määritä kaikkea
Boyce haluaa kuitenkin teoksessaan korostaa, että synnynnäiset taipumuksemme eivät missään nimessä määritä yksilön elämää. Hoiva ja ympäristön tuki vaikuttavat myös omalta osaltaan siihen, miten yksilön elämä lähtee muovautumaan.
On kuitenkin hyvä tiedostaa, etteivät kaikki ominaisuutemme ole vain kasvatuksen tulosta, kuten esimerkiksi 1970-luvulla tavattiin ajatella.
Boyce kertoo, miten esimerkiksi autismia ja skitsofreniaa pidettiin seurauksena siitä, että äiti oli ollut etäinen ja viileä lasta kohtaan. Tänä päivänä tuntuu tietenkin kohtuuttomalta, että äitejä on tällä tavoin syyllistetty.
Nykyään onneksi ymmärretään, että kyse on ennen kaikkea geenien ja ympäristön vuorovaikutuksesta, joka on usein mutkikas ja moninainen kokonaisuus.
Lähteet: Boyce, Tom 2020: Orkidea vai voikukka? Miksi lapset ovat niin erilaisia ja miten kaikki voisivat kukoistaa.
Kommentit (1)
No ei kai tässä mitään uutta tai edes mielenkiintoista ole. Kun lapsella on alhaiset Apgar-pisteet, on hän synnytyksen aikana kärsinyt jonkin asteisesta hapenpuutteesta, minkä tiedetään aiheuttavan neurologisia ja kehityksellisiä häiriöitä. Olisivat vältettävissä suunnitelluilla sektioilla.