Sanat eivät yhdisty lauseiksi ja puhe on epäselvää? Näistä piirteistä tunnistaa, että lapsella saattaa olla yleinen vaiva, joka jää herkästi muiden diagnoosien jalkoihin
Kehityksellinen kielihäiriö, vanhalta nimeltään dysfasia, on huomattavasti yleisempi kuin julkisuudessa paljon huomiota saavat tarkkaavaisuuden häiriöt.
Dysfasia tarkoittaa kielenkehityksen erityisvaikeutta. Se on neurologinen häiriö, jonka oireita ovat esimerkiksi puheen ja muun kielellisen kehityksen hitaus ja poikkeavuus. Ongelmia voi esiintyä herkästi myös lukemisessa, kirjoittamisessa, sosiaalisissa taidoissa ja motoriikassa.
Osalla Suomenkin nuorista ja nuorista aikuisista on diagnoosina dysfasia, mutta enää tätä nimitystä ei käytetä kehityksellisestä kielihäiriöstä. Sen syntyä ei tarkasti tiedetä, vaan kyseessä on monen tekijän summa, kertoo Taina Olkinuora Aivoliitto ry:stä. Hän on puheterapeutti ja kehityksellisen kielihäiriön asiantuntija.
– Todennäköistä on, että se on perinnöllistä. Tutkimusnäyttöä on siitä, että riski häiriöön lisääntyy, kun suvussakin on kielihäiriö.
Vaikutusta saattaa olla myös ympäristöllä siihen, miten lapsen kielelliset taidot kehittyvät: miten lapsen kanssa jutellaan, mitä hänen kanssaan tehdään yhdessä ja kuinka paljon aikuiset ja muut taitavammat kielenkäyttäjät puhuvat lapsen seurassa.
–Sillä on merkitystä, kuinka monipuolista sanastoa käytetään ja kuinka paljon osallistutaan leikkeihin. Positiivinen ympäristö tukee aina kaikenlaista oppimista paremmin, Olkinuora toteaa.
Digilaitteiden vaikutuksesta kielihäiriön syntyyn ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä. Jonkin verran on näyttöä siitä, että jos kielellisesti on jo valmiiksi vaikeuksia, suuri ruutuaika lisää niitä.
Puheen ymmärtämisen haasteet vaikeimmin tunnistettava piirre
Kehityksellinen kielihäiriö eli dysfasia voi ilmetä monissa asioissa. Lapsi oppii hitaasti tuottamaan sanoja ja yhdistämään niitä lauseiksi. Usein häiriöön liittyy myös epäselvää puhetta ja artikulaatiovirheitä. Sanavarasto voi olla kapea.
Häiriö voi näyttäytyä myös siinä, että on vaikeaa muodostaa kieliopillisesti hyviä lauseita ja kuvailla asioita: ymmärtää se, mikä on tapahtumissa oleellista informaatiota.
Häiriön yksi vaikeammin tunnistettava piirre on ymmärtämisen haasteet, eli se, että voi olla hankaluuksia ymmärtää abstrakteja käsitteitä, kuten tunteita, aika- tai sijaintikäsitteitä, pelien ja leikkien ohjeita ja sääntöjä.
– Lapsen voi olla myös vaikea seurata keskustelua, joka etenee usein nopeasti, Olkinuora kertoo.
Dysfasia jää usein muiden diagnoosien varjoon
Taina Olkinuora korostaa, että dysfasia, eli kehityksellinen kielihäiriö tunnistetaan ja tunnustetaan huonosti monien lasten kohdalla.
– Liian pitkään odotetaan, ennen kuin lähdetään miettimään tukitoimia.
Aivoliitossa pohditaankin koko ajan, miten kielihäiriöstä saataisiin lisättyä tietoisuutta. Moni vanhempi saattaa esimerkiksi peilata asiaa omaan lapsuuteen, kuten muistella itse alkaneensa puhua vasta yli kolmevuotiaana, ja siksi kuvitella, ettei mitään ongelmaa ole.
– Mediassa on myös tällä hetkellä pinnalla puhua nepsy-lapsista ja autismin kirjosta, ja tämä kielihäiriö voi mennä niiden alle piiloon, vaikka kyseessä onkin paljon yleisempi vaikeus.
Joskus kielihäiriö myös sekoittuu tarkkaavaisuushäiriöön, vaikka kuuntelemisvaikeuksien taustalla ei olisikaan vaikeus keskittyä vaan ymmärtää kuulemaansa.
Dysfasia eroaa lukivaikeudesta
Kielihäiriö ei myöskään ole sama asia kuin lukivaikeus, vaikka joillain kielihäiriöisillä ongelma ilmenee ja paljastuu kouluiässä lukemisen vaikeuksien kautta.
Lukivaikeus liittyy kirjotetun kielen tuottamiseen ja ymmärtämiseen, kun taas kehityksellinen kielihäiriö on laajempi ilmiö. Lukivaikeudessakin on eri ilmenemismuotoja: joillakin voi olla hankalaa hahmottaa nimenomaan kirjaimet, toisella taas haaste on lukemansa lauseen alun unohtaminen ennen kuin sen on päässyt loppuun.
Kielihäiriö voidaan myös tunnistaa jo neljä–kuusivuotiaana, mutta lukivaikeus luonnollisesti vasta myöhemmin.
– On tyypillistä, että kielihäiriöön liittyy lukivaikeutta kouluiässä, mutta toisin päin tämä ei välttämättä mene, Olkinuora selittää.
Dysfasia on pojilla yleisempää kuin tytöillä
Kehityksellinen kielihäiriö on jonkin verran yleisempää pojilla kuin tytöillä. Taina Olkinuoran mukaan merkittävästä erosta ei kuitenkaan ole kyse, eikä selitystä sille ole löydetty perimästä tai aivojen rakenteesta.
Tyypillisesti tytöt ylipäätään kehittyvät kielellisesti nopeammin, ja pojat saavat sitten myöhemmin kehityksessä heidät kiinni. On myös arvioitu yhdeksi selittäväksi tekijäksi sitä, että poikien kanssa tehdään stereotypisesti enemmän toiminnallisia asioita.
– Poikien kanssa enemmän urheillaan, riehutaan, ja ollaan fyysisiä. Tytöille on luontaisempaa toiminta ja leikit, joissa käytetään paljon kieltä.
Tarkkaavaisuuden häiriöt ovat myös yleisempiä pojilla kuin tytöillä, joten myös tässä on mahdollinen syy. Ongelmiin tarkkaavaisuuden kanssa liittyy usein myös kielellisiä pulmia.
Luokassa keskimäärin 1-2 kielihäiriöistä
Kehityksellisen kielihäiriö on paljon yleisempää kuin luullaan, Olkinuora sanoo. Monet pikkulapset, joilla on kielellisiä haasteita, saavat kuitenkin ikätoverinsa kiinni neljävuotiaaksi mennessä. Kuitenkin jopa seitsemällä prosentilla ihmisistä maailmanlaajuisesti on dysfasia.
– Se on suuri määrä. Koululuokassa tämä tarkoittaa keskimäärin 1-2 kielihäiriöistä lasta. Opettajien on varmasti vaikeaa tunnistaa tätä. Ja toki luokissa riittää muutenkin tänä päivänä monenlaista erityistä tukea tarvitsevia lapsia.
Olkinuora pohtii, että häiriö voi kuitenkin vaikuttaa lisääntyvän enemmän kuin todellisuudessa lisääntyy, sillä tilastoihin saattaa vaikuttaa sen lisääntynyt tutkiminen ja paremmat tutkimusseulat ja -keinot.
– Lainsäädäntö on myös tarkentunut tuen saamisesta, ja silloin helposti näyttää tilastoissa siltä, että tuen tarvitsijoita on enemmän.
Miten tukea kielihäiriöistä lasta?
Kielihäiriöön auttaa kuntoutus, vaikka se ei koskaan paranekaan. Olkinuora toteaa, että sen kanssa oppii toimimaan ja se myös muuttaa muotoaan: tietyt piirteet vähän helpottuvat, ja ihminen oppii kompensoimaan kielellisiä heikkouksia muilla tavoilla.
Kaikista oleellisinta on, että ympäristössä ollaan kiinnostuneita selvittämään, voiko lapsi tarvita tukea kommunikaatioon. Positiivinen ja laadukas vuorovaikutus on pohja.
– On tärkeää tehdä yhdessä asioita, mitkä lasta kiinnostavat ja tuoda siihen kieltä ja kommunikointia mukaan. Iloita yhdessä tekemisestä.
Mahdollisimman ajoissa kannattaa myös ottaa tukimuotoja käyttöön, kuten tukiviittomat, piirtäminen ja kuvat. Tämä koskee vanhempien ohessa myös palveluita, kuten neuvolaa ja varhaiskasvatusta. Perheitä tulisi ohjata heti kielen kehityksen tukemiseen, jos huoli hitaasta kehityksestä herää.
– Tulisi myös miettiä selittäviä tekijöitä, onko esimerkiksi suvussa jollain ollut kielellisiä vaikeuksia tai lukivaikeutta koulussa.
Tukikuvat voivat olla hyödyllisiä muun muassa pukemistilanteissa.
– Vaatekuvien avulla pukemiseen liittyvät sanat omaksuu kahta reittiä, kun kuulee, että paita pitää laittaa päälle ja samalla näkee paidan kuvan.
Lukemisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa, jos lapsella on dysfasia.
– Se on ehdottomasti keino, joka tukee kielen kehitystä ja sanavarastoa. Lukeminen kannattaa muistaa pitää aika pitkään mukana arjessa lasten kanssa.
Vanhempien kannattaa myös tarkastella omaa vuorovaikutusta, kuunteleeko lasta ja lähteekö mukaan leikkimään ja ihmettelemään hänen kanssaan maailmaa. Toiminnallisemmat lapset voivat usein myös pitää tarinan kertomisesta, vaikka kirjat eivät niinkään innostaisi.
– Voi kokeilla vaikka satujumppaa, Olkinuora vinkkaa.
Jaa oma kokemuksesi