Lapsen terveys 15.07.2020 Päivitetty 25.10.2021

Kyynärpää lähtee pikkulapsella vähästä sijoiltaan – varothan, kun nykäiset kädestä? Lääkäreille tuttuakin tutumpaa

Kiukuttelevan uhmaikäisen vastentahtoinen taluttaminen voi saada kyynärpäässä värttinäluun pään sijoiltaan.

Teksti
Päivi Pelkonen
Kuvat
iStock
4 kommenttia

Kyynärpään alueella sattuu pikkulapsille yleinen vamma, värttinäluun pään osittainen sijoiltaanmeno eli subluksaatio.

Se on yleisin 2–3-vuotiailla, mutta yli 5-vuotiailla sitä esiintyy enää harvoin. Sijoiltaanmeno aiheutuu tyypillisimmillään, kun lapsen yhdestä kädestä nykäistään, vedetään tai nostetaan voimakkaasti.

Lastenkirurgi Jenni Jalkanen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta kertoo, että useimmiten kyseessä on tilanne, jossa lapsi esimerkiksi kiukuttelun vuoksi heittäytyy yllättäen veltoksi ja raajaan kohdistuu äkillinen kova nykäisy.

– Uhmaiällä lienee asiaan yhteys. Jos lapsi roikkuu itse omatahtoisesti, hänen oma lihasjännityksensä yleensä estää sijoiltaanmenon.

Monet alle viisivuotiaat rakastavat, kun heitä pyöritetään käsistä.

– Pitäisin todennäköisempänä sitä, että tapaturma sattuu, kun yhdestä kädestä nykäistään äkillisesti kuin että kahdesta kädestä pyöritetään, arvioi lasten ortopedi Topi Laaksonen Helsingin Uudesta lastensairaalasta.

“Lähtökohtaisesti ajattelisin, että käsistä roikottaminen ei ole vaarallista.”

Samaa mieltä kyynärpäävamman syntytavasta on Turun yliopistollisen sairaalan lastentautien erikoislääkäri Raakel Luoto.

– Lähtökohtaisesti ajattelisin, että käsistä roikottaminen tai muu vastaava kiva leikki ei ole vaarallista, mutta yhtäkkisiä kädestä vetämisiä tulisi koettaa välttää.

Näin tunnistat, onko kyynärpää sijoiltaan

Päällisin puolin voi näyttää, että tapahtuman jälkeen lapsen käsi on kunnossa. Koskettaessa ja kättä käytettäessä kyynärpään alue on kuitenkin kipeä, vaikka selviä ulkoisia merkkejä vammasta ei ole.

Tämän vuoksi lapsi saattaa välttää käden käyttöä ja roikottaa sitä suorana vartalon vieressä.

Jos kyseessä on tällainen tavallinen värttinäluun pään osittainen sijoiltaanmeno, lääkäri pystyy helposti laittamaan käden paikoilleen vastaanotolla. Oireet häviävät paikalleen asetuksen jälkeen yleensä nopeasti ja kättä voi käyttää normaalisti.

Kyynärpää ei ole pyöritysleikissä niinkään koetuksella kuin yllättävässä, yhtäkkisessä nykäisyssä, sanovat lääkärit.

Kyynärpää ei ole pyöritysleikissä niinkään koetuksella kuin yllättävässä, yhtäkkisessä nykäisyssä, sanovat lääkärit.

– Nämä vammat ovat kiitollisia siitä, että niiden hoito on suurimmalla osalla lapsista helppoa ja nopeaa. Ne paranevat hyvin. Jollain lapsilla kyseinen vaiva kylläkin uusii helposti, kertoo TYKSin erikoislääkäri Raakel Luoto.

Jos lapsen käsi turvottaa ja näyttää erilaiselta verrattuna terveeseen käteen voi kyseessä olla murtuma tai kyynärnivelen sijoiltaanmeno.

Kyynärnivelen sijoiltaanmeno tapahtuu useimmiten kaatumisen tai tapaturman seurauksena. Jos luita tai nivelsiteitä ei samalla rikkoudu, voidaan tämäkin vamma hoitaa paikalleen laittamisella ja kulmalastalla ilman leikkausta. Sijoiltaanmenoon voi kuitenkin liittyä luiden murtumia, jotka tarkistetaan röntgenkuvauksella.

“Leikkauksistakin pienet lapset toipuvat yleensä nopeammin kuin aikuiset.”

Yläraajamurtumat ovat lapsilla ja nuorilla hyvin tyypillisiä. Jopa 70 prosenttia kaikista lasten ja nuorten murtumista on nimenomaan yläraajamurtumia.

– Pienillä lapsilla luut ovat pehmeämmät ja joustavammat kuin aikuisilla, minkä vuoksi murtumat ovat eri tyyppisiä. Usein pienen lapsen murtuman hoidoksi riittää kipsi muutaman viikon ajaksi ja lapsi on takaisin toimintakykyinen pian kipsin poiston jälkeen, Jalkanen kertoo.

– Joskus huonoasentoinen murtuma vaatii leikkauksen ja luun kiinnityksen titaanipuikoilla tai metallipiikeillä, mutta näistä leikkauksistakin pienet lapset toipuvat yleensä nopeammin kuin aikuiset.

Lue myös: Varo! Nämä ovat kesäajan yleisimmät tapaturmat pikkulapsilla

Terve olkanivel ei mene sijoiltaan pyörittämisestä

Olkapään sijoiltaanmeno johtuu yleensä olkaniveleen kohdistuneesta voimakkaasta iskusta tai koko yläraajan äkillisestä riuhtaisusta tai olkanivelen vääntymisestä esimerkiksi kaatumisen yhteydessä. Roikottamisleikeissä olkapää ei mene sijoiltaan.

– Olkanivelen sijoiltaanmenoa roikottamisen seurauksena en ole koskaan nähnyt vielä lapsella, toteaa Luoto.

– Olkanivelen sijoiltaanmeno on lapsilla hyvin harvinainen ja taustalla täytyy olla huomattava trauma”, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan professori ja ylilääkäri Willy Serlo.

Suurienergisiä vakavia vammoja lapsille voivat aiheuttaa esimerkiksi liikennetapaturmat tai korkealta kiipeilytelineestä tai puusta putoaminen.

Kun olkapää menee sijoiltaan olkaluun pää menee pois nivelkuopasta. Hartia näyttää päällepäin eri muotoiselta, liikuttelu on kivuliasta eikä nostaminen onnistu. Sijoiltaanmeno voi aiheuttaa myös hermojen venytystä, minkä takia kädessä tuntuu puutumista ja pistelyä varsinkin sijoiltaanmenon aikana.

Myös olkaluun murtumat syntyvät yleensä kaatumisesta, putoamisesta tai suorasta iskusta. Olkaluun ylä-ja alaosan murtumat ovat varren murtumia yleisempiä. Murtuman vuoksi olkavarressa on kipua, turvotusta ja joskus silmiinpistävä virheasento eikä raajaa pysty käyttämään kivun vuoksi normaalisti.

Olkaluun yläosan murtumat paranevat yleensä hyvin rannekaula- tai vartalosidoksella ja leikkaushoitoa tarvitaan harvoin.

Lähteet: Uuden Lastensairaalan ortopedi Topi Laaksonen, OYSin ylilääkäri Willy Serlo, KYSin lastenkirurgi Jenni Jalkanen, TYKSin lastentautien erikoislääkäri Raakel Luoto, Terveyskylä, TerveyskirjastoKlinik.fi, Netmums

Lue myös: Vauvalle murtuma synnytyksessä: Anne-Maaritin synnytyskertomus

Kommentit (4)

Lapsia on kohdeltava kunnioittavasti eikä riuhtomalla väkisin. Jos revitään ja riuhdotaan, eikö se ole jo lievää pahoinpitelyä. Missä menee raja, että lääkäri tekee lastensuojeluilmoituksen? Jos kerran vammakin tässä aiheutetaan lapselle niin miksei tätä asiaa jutussa mainittu. Vaikea tietysti tietää milloin lapsi itse heittäytyy roikottamaan yhdellä kädellä, kuten edellä kommentoinut Anne kertoi, luulisi sen sattuvan. Tätäkin asiaa jutussa kannattaisi myös muuten hyvässä ja tärkeässä jutussa valottaa.

Mä ihmettelen että meidän lapsista kenelläkään ei pienenä käynyt tällaista. Ei niin että olisin lapsia käsistä kiskonut, vaan taluttaessa muksut heitti yllättäen itseltään ‘jalat alta’ ja roikkuivat sitten sen talutuskäden varassa koko painollaan

Kiukuttelevaa lasta kannattaa ottaa kainaloista tai ylempää kuin vetää kädestä, juurikin tämän takia, että voi tulla kyynärpäähän sijoiltaanmeno. Autistisen lapsen äitinä, jouduin usein viemään lapsen väkisin pois tilanteista, joten joko kannoin tai pidin ylempää kiinni, mulla oli aina sellainen olo et jos pidän pelkästään ködestä, niin lapsi loukkaa itsensä kun rimpuilee ja autisteilla kipukynnys voi olla korkeampi kuin tavis lapsilla.

Mistä tulee tämän nykyisin vallitseva valtava lastensuojeluilmoituksen pelko? Tuntuu, että melko moni ei uskalla elää lastensa kanssa normaalia elämää kaikkine kolhuineen ja vastaavineen, kun koko ajan takaraivossa jäytää pelko siitä, että joku tekee ilmiannon lastensuojelulle.

Lasten kanssa tulee pakostakin niitä tilanteita, joutuu äkkiä riuhtaisemaan, jotta onnettomuuksilta vältytään. Lapsi ei ole mikään kunnioittavan rauhallisesti käyttäytyvä aikuinen, ja siihen on myös lasten hoitavan aikuisen sopeuduttava.

Lapsen käteen kohdistuvia nykäisyjä voi sinänsä osittain välttää sillä, että kädestä taluttamisen sijasta käyttää lapsella talutusvaljaita. Mutta ei niistäkään ole joka paikan ratkaisuksi.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X