Lapsen terveys 26.12.2023

Joskus lapsi saattaa vain lopettaa puhumisen kokonaan – Valikoiva puhumattomuus on monen riskitekijän summa

Jos puhuminen on tietyissä tilanteissa lapselle ylitsepääsemättömän vaikeaa, voi kyse olla muusta kuin normaalista ujoudesta.

Teksti
Elina Viitanen
Kuvat
iStock

Pitkäaikainen puhumattomuus esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa voi kieliä siitä, että lapsella on valikoiva puhumattomuus, eli selektiivinen mutismi. Silloin tilanteeseen on syytä puuttua mahdollisimman ripeästi.

Tietyissä tilanteissa, tiettyjen samojen ihmisen kanssa ilmenevää puhumisen vaikeutta kutsutaan valikoivaksi puhumattomuudeksi. Tilanteessa lapsi ei kykene puhumaan esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa, mutta tutuille kavereille ja perheelle puhuminen onnistuu normaalisti. Puhumattomuuden taustalla on tiettyjen tilanteiden aiheuttama ahdistuneisuus.

– Samalla tavalla, kun osa aikuisista pelkää lentämistä tai autolla ajamista, osa lapsista ei pysty puhumaan tietyissä tilanteissa, vastaava psykologi Juulia Lahdensuo Mehiläisen psykologipalveluista kertoo.

Monilla lapsilla, joilla esiintyy valikoivaa puhumattomuutta, on tunnesäätelyyn liittyviä ongelmia ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistuneisuutta, jolloin mutismi on eräänlainen selviytymisstrategia. Myös sosiaaliset taidot saattavat olla puutteelliset. Osa saattaa myös olla perustemperamentiltaan ujo sekä herkkä huolestumaan.

– Lapsella saattaa myös olla lieviä kielellisiä haasteita esimerkiksi puheen viivästymää tai ääntämisongelmia. On myös todettu, että kaksi- ja monikielisissä perheissä valikoiva puhumattomuus on yleisempää.

Valikoiva mutismi on jonkin verran myös perinnöllistä. Lapsen lähisukulaisilla saattaa olla samoja temperamenttipiirteitä. Omiin kokemuksiinsa nojaten, vanhemmat saattavat olla kontrolloivia ja ohjailla lapsen toimintaa sosiaalisissa tilanteissa. Tämä saattaa aiheuttaa lapsessa ahdistuneisuutta, joka ilmenee puhumattomuutena. Voi myös olla, että vanhemmat ovat lastaan kohtaa ylisuojelevaisia tai suhde lapseen on liian symbiootinen.

– Mikään näistä ei kuitenkaan yksin aiheuta valikoivaa puhumattomuutta, vaan taustalla on usein monia riskitekijöitä, Lahdensuo painottaa.

Ujo ei ole yhtä kuin valikoivasti puhumaton

Valikoiva puhumattomuus ilmenee yleensä 3-5-vuoden iässä, kun lapsen kommunikointitaidot ovat kehittyneet. Piirteet huomataan usein varhaiskasvatuksessa, sillä valikoivaa puhumattomuutta ei yleensä esiinny tuttujen ihmisten kanssa. Päinvastoin voi olla, että koko päivän kestänyt puhumattomuus ilmenee kotona puheripulina.

– Saattaa myös olla, että kotona, tutussa ympäristössä ahdistuneisuus purkautuu uhmakkuutena, joka kuormittaa perhettä.

On myös mahdollista, ettei valikoiva puhumattomuus näy vanhemmille perheen kotiarjessa mitenkään. Erityisesti tällöin tilanne saattaa aiheuttaa vanhemmissa huolta ja hämmennystä. Tällöin on tärkeää, että asiaan osataan tarttua varhaiskasvatuksessa, eikä valikoivaa puhumattomuutta sekoiteta ujouteen.

– Ero on siinä, että ujot lapset pystyvät kuitenkin alun jännityksen jälkeen osallistumaan ryhmän toimintaan ja puhumaan normaalisti. Valikoivasti puhumattomilla lapsilla oireet eivät usein lievity ilman apua, Lahdensuo huomauttaa.

Jos puhumattomuus uudessa ympäristössä on kestänyt yli kuukauden, on hyvä lähteä pohtimaan, miten lapsen kommunikointia voitaisiin tukea ja lapsen oloa helpottaa. Jos mutismi jatkuu kaksi-kolme kuukautta, on selvitettävä tarkemmin, mitä tilanteelle voitaisiin tehdä.

Kehu ja kannusta, jos lapsella on valikoiva puhumattomuus

Suomessa 0,1–2 prosenttia lapsista on valikoivasti puhumattomia. Tytöillä valikoiva puhumattomuus on kaksi kertaa yleisempää kuin pojilla.

– Yksi hypoteesi on taipumus ahdistuneisuuteen, joka on tuoreen Kouluterveyskyselyn mukaan tyypillisempää tytöillä, Lahdensuo pohtii.

Keskimäärin valikoiva puhumattomuus kestää noin viisi vuotta. Jos muitsmiin puututaan ajoissa, voi tilanne helpottaa nopeastikin. Mitä kauemmin puhumattomuutta esiintyy, sitä vaikeampaa siitä on päästä yli, kun lapsi omaksuu puhumattoman lapsen roolin. Mutismi voi jatkua nuoruuteen asti aiheuttaen monenlaisia haasteita niin kaverisuhteisiin kuin koulumenestykseenkin.

– Puhumista tarvitaan arjessa paljon. Esimerkiksi koulussa lapsella voi olla vaikeuksia osallistua opetukseen, eivätkä hänen taitonsa pääse esille. Opettajan voi olla hankalaa arvioida oppimistuloksia puhumattomuuden vuoksi.

Epäiltäessä, että lapsi on valikoivasti puhumaton, on tärkeää hakea apua esimerkiksi koulupsykologin kautta. Päiväkoti-ikäisten vanhemmat voivat kääntyä neuvolan puoleen.

– Parhaimmat tulokset saadaan kodin ja päiväkodin tai koulun tiiviillä yhteistyöllä. On tärkeää, että lapsi pääsee mukaan ryhmään ja saa kasvaa empaattisessa ympäristössä, jossa häntä kannustetaan ja tuetaan. Lasta on pienin askelin altistettava puhumiselle, mutta missään tapauksessa lasta ei saa pakottaa puhumaan, koska se vain lisää ahdistusta, Lahdensuo painottaa.

Lue myös: Päiväkodissa Jennin lapsi vain lakkasi puhumasta

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X