Missä iässä taaperolle kannattaa alkaa asettaa rajoja – ja millaisia? Kuri ei tarkoita rangaistuksia tai vain seuraamusten opettamista

Lapsen itsesäätelyn perustan luominen alkaa jo vauvaiässä.

Teksti

Mervi Juusola

Kuvat

iStock

Tarvitsevatko vauva ja taaperoikäinen kuria? Suomen kielen sana kuri kuulostaa kurjalta, ja siitä tulee usein ensimmäiseksi mieleen lapsen rankaiseminen. Monet puhuvatkin nykyisin mieluummin seuraamuksista kuin kurista.

Kuri tarkoittaa samaa kuin englanninkielinen discipline, ja sitä tulisi ryhtyä opettamaan lapselle jo vauvaiässä pienin askelin. Kuri ei kuitenkaan tarkoita rangaistuksia eikä pelkästään seuraamusten opettamista, vaan lapsen käytöksen ohjaamista ja hyvien tapojen opettamista.

Lue myös: Rankaiseminen on pinttynyt kasvatustapoihimme, vaikka se toimii surkeasti – paljon parempi keino tepsii jopa aikuisiin, sanoo psykiatri

Mitä kuri oikeastaan on?

Parents-lehden artikkelissa kurin opettaminen määritellään siten, että kuri auttaa lasta:

ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin.
oppimaan sääntöjä ja niiden noudattamista.
käsittelemään turhautumista ja pettymyksen tunnetta.

Kurin ja rajojen opettaminen on kriittinen ja haastava osa vanhemmuutta. Se vaatii paljon läsnäoloa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Kun kurin opettamisen aloittaa varhain ja tekee sen perustan riittävän vahvaksi, myöhempien vuosien vanhemmuus voi olla helpompaa.

Vanhempien antama kuri kehittyy iän myötä itsekuriksi eli hyviksi ja tehokkaiksi itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taidoiksi.

Kurin opettelua askel kerrallaan

Vastasyntynyt opettelee kohdun ulkopuolisen elämän sääntöjä. Vauva oppii vanhemmiltaan turvallisuuden ja hoivan säännönmukaisuutta. Kun hän on nälkäinen, hän saa ruokaa. Kun vaippa on märkä, se vaihdetaan. Kun vauva on juttutuulella, hänen kanssaan jutellaan.

Käytöstapojen oppiminen alkaa vuorovaikutuksen säännönmukaisuuden, vastavuoroisuuden ja turvallisuuden oppimisesta.

4–7 kuukauden iästä alkaen on tärkeää erottaa, mitä lapsi tarvitsee ja mitä hän haluaa. Kasvatuskirjailija Jane Nelsen antaa käytännön esimerkin: vauva haluaa nukahtaa olkapäällesi – mutta onko se tarpeellista? Tarpeellisempaa Nelsenin mukaan on, että lapsi oppii tässä iässä unirutiinit ja nukahtaa itse lyhytkestoisen nukuttamisen jälkeen omaan vuoteeseensa tai vaunuihin.

Myöhempi kuri rakentuu vuorovaikutuksen säännönmukaisuuden, vastavuoroisuuden ja turvallisuuden oppimiselle.

Vauva tutkii ja oppii, mitä hän voi tehdä erityisesti käsillään. Hänelle ovat puhjenneet myös pienet hampaat, joiden käyttöä on kiva kokeilla vaikkapa puremalla vanhempaa nenästä tai rinnasta. Vanhempien ilmeikkäät parahdukset ja lempeät kiellot voivat tuntua lapsesta leikiltä.

Muutaman sekunnin vakava ilme ja painokas ei-sana voivat tehota tämän ikäiseen paremmin kuin hymyilevä kieltäminen tai ilmehtiminen. Jos lapsi tarttuu sylissä ollessa silmälaseihin tai puree, hänet voi laskea muutamaksi sekunniksi pois sylistä ja sanoa vakavasti ei, neuvoo Parents-lehti.

7–12 kuukauden iästä alkaen lapsi alkaa tiedostaa olevansa minä, äidistä erillinen ihminen. Tämä ensimmäinen itsenäistymiskausi aiheuttaa lapsessa eroahdistusta äidistä sekä vierastamista muiden ihmisten seurassa.

Kun lapsi vierastaa, jälleen kannattaa miettiä, mitä lapsi tarvitsee nyt eniten. Vieraiden ihmisten ei kannata antaa ottaa lasta syliin eikä edes tulla aivan lähelle, jos se ahdistaa lasta. Samalla lapsen on tärkeää saada tukea vanhemman reippaista ja kannustavista kasvoista.

Tietyssä iässä lapsi takertuu vanhempaan tiukasti, eikä sitä pidä häneltä kieltää.

Vierastusvaiheessa lapsi ei aina tarvitse valtavasti lohtua, vaan pikemminkin vanhemman reippautta: sinua harmittaa ja ahdistaa, se on luonnollista. Minä olen tässä aivan vieressä, eikä ole mitään hätää.

Ympäristöään tutkiva lapsi tarvitsee selvät rajat, millä kodin esineillä voi leikkiä ja millä taas ei. Asiat, joilla ei voi leikkiä, kannattaa sijoittaa lapsen ulottumattomiin. Monet laittavat tiettyyn keittiön alakaappiin ja lattialle muovikippoja ja kauhoja, joita lapsi voi turvallisesti tutkia.

12–18 kuukauden iästä alkaen äänenkäytöstä tulee tärkeä juttu. Lapsi tykkää olla paljon äänessä. Vinkuminen ja mariseminen ovat osa omaan ääneen tutustumista.

Vanhemman on olennaisinta pyrkiä pysymään rauhallisena ja lempeänä sekä ymmärtää, että lapsi opettelee käyttämään ääntään.

Kuri auttaa lasta ymmärtämään, mikä on oikein ja väärin. Varhaislapsuudessa äänen pitäminen ei kuitenkaan ole väärin.

Alle puolitoistavuotiaalta ei voi juurikaan odottaa käytöstapoja eikä itsekuria. Lapselle voi lempeästi sanoa, että nyt pitäisi olla ihan hiljaa esimerkiksi puheen aikana sukujuhlissa – mutta ei kannata odottaa, että lapsi todella osaisi olla hiljaa.

Jos lapsen äänenkäyttö ei sovi johonkin paikkaan ja tilanteeseen, esimerkiksi kirjastoon tai ruokakauppaan, lapsen jatkuvan ja turhan kieltämisen sijasta voi keskittyä hoitamaan asiat rauhallisen ripeästi ja lähteä sitten tyynesti pois tilanteesta. Lapsen äänekkyys on luonnollista, eikä häntä tarvitse aina hyssytellä.

Lapsen on kuitenkin hyvä saada vanhemmiltaan johdonmukainen viesti, ettei marisemalla saa asioita läpi.

Lue myös: 7 tapaa kieltää lasta sanomatta ”ei”

18–24 kuukauden iästä alkaen voi jo keskittyä tunnetaitojen opetteluun. Koko varhainen lapsuus on jo luonut perustaa tunteiden ja stressin käsittelyn sekä itsesäätelyn tavoille. Tästä iästä eteenpäin lapsi ymmärtää paremmin yksinkertaisia selityksiä.