Mitä tehdä, kun lapsi puhuu omiaan ja keksii tarinoita?
Lapset satuilevat paljon. Tarinointi tai tilanteen värittäminen ei usein kuitenkaan tarkoita valehtelua. Alle 5-vuotias lapsi elää satua, eikä osaa erottaa sitä ja todellisuutta vielä toisistaan.
Nelivuotias tyttö kertoi päiväkodissa, että hän saa pikkusiskon, vaikka äiti ei odottanutkaan vauvaa. Miksi lapsi höpöttää omiaan?
Satu on lapselle totta
Alle viisivuotiaat lapset eivät ”valehtele” sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun he kertovat asioita, jotka eivät pidäkään paikkaansa, he satuilevat. 3–4-vuotiaalle lapselle oma mielikuvitusmaailma on yhtä todellinen kuin oikea maailma, hän ei vielä osaa erottaa niitä toisistaan.
Lasta ei saa rangaista satuilusta, sillä hän ei tietoisesti vääristele totuutta. Satuilu voi olla myös toiveajattelua, josta tulee lapsen mielessä totta, koska hän niin kovasti haluaisi sen tapahtuvan.
– Lapsen tarinoita kannattaa kuunnella ja suhtautua niihin mielenkiinnolla. Vanhemmat voivat pohtia, mitä tarinan taakse kätkeytyy, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten ja nettipalvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki-Alasara.
Lapsi käsittelee tarinoiden kautta erilaisia, vaikeitakin asioita. Vanhempien kannattaa olla uteliaita ja ymmärtäväisiä, mutta satuiluun ei pidä mennä liiaksi mukaan. Lapsi oppii aikuisen avulla erottamaan toden ja tarun eron.
– Äiti tai isä voi hienotunteisesti todeta, että tuo juttu ei ole totta, vaikka kovasti haluaisitkin sen olevan. Samalla voi pyytää lasta kertomaan, miten hänen mieleensä tuli juuri tämä tarina, Pajamäki-Alasara neuvoo.
On melko tavallista, että 4–5-vuotiaat keksivät omia versioitaan totuudesta. He uskovat omiin juttuihinsa ja jopa pelottelevat itseään niillä. Lapsen mielikuvitus kehittyy näiden tarinoiden avulla.
– Mielikuvitus on valtava voimavara, josta myös luovuus kumpuaa.
Lue myös: Näin satu kehittää lasta
Ole itse esimerkki
Oikean ja väärän oppimista edistävät oikeudenmukainen ja johdonmukainen kasvatus. Jos isä tai äiti lupaa asioita, jotka eivät tapahdukaan tai uhkailee rangaistuksilla, jotka eivät toteudu, lapsi huomaa, että hänenkään ei tarvitse puhua totta.
Pieniä lapsia voi kannustaa rehellisyyteen omalla esimerkillä. Kolmivuotias oppii jo mallista. Jos vanhemmat vääristelevät asioita ja turvautuvat hätävalheisiin, lapsi ottaa heistä esimerkkiä.
Suhtaudu itse totuuden puhumiseen myönteisesti ja pyri välttämään tilanteita, joissa et voi puhua totta. Jos jäät valheesta kiinni, tilanteesta kannattaa puhua avoimesti lapsen kanssa ja kertoa, miksi toimit niin poikkeuksellisesti.
Lue myös: Lapsen valehteluun on monta syytä
Jaa oma kokemuksesi