Onko lapsen kanssa pakko ulkoilla joka päivä? 5 sallittua tekosyytä jäädä sisälle – ja näin selätät ne
Suomessa on kirjoittamaton sääntö, että lasten kanssa tulisi reippailla ulkosalla joka päivä, säällä kuin säällä.
Jokainen vanhempi tietää, millainen suoritus on ulkoilu lasten kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön suositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Siitä kaksi tuntia olisi hyvä sisältää reipasta ulkoilua.
Aina ulos ei kuitenkaan huvittaisi lähteä, koska sataa ja on kylmä, väsyttää tai pukemisrumba ahdistaa jo valmiiksi. Mikä avuksi?
1. Ulkona sataa, onko pakko mennä kastumaan?
Tilanne: Vettä tulee kaatamalla. Pihalla ei varmasti ole ketään muutakaan.
Ratkaisu: Tiesitkin sen – asianmukainen vaatetus. Mutta lapset ottavat mallia aikuisen asenteesta, joten tarkista omasi! Käännä tilanne ympäri ja koeta ottaa siitä kaikki ilo irti.
Lapset suorastaan rakastavat vesikeliä. Kun päällä on vedenpitävät vaatteet ja kumisaappaat, ei lätäkön lähestyessä lapsen perään tarvitse huutaa kieltosanoja. Pihalla voi luoda leikkejä, jotka onnistuvat vain vesikelillä. Vettä voi kerätä hiekkalapioon valuvasta rännistä ja vesilätäkössä pomppia kilpaa pisaroiden kanssa. Hiekkalaatikon koostumus on läpimärkänä kaikkein ihanteellisin kakkuleikkeihin.
Kunnon rankkasateessa ei kuitenkaan kukaan viihdy pitkään. Itseään ja lastaan on turha ehdoin tahdoin vilustuttaa – suuri vale on sekin, että ulkoilu lasten kanssa toteutuisi jokaisessa päiväkodissa ”säällä kuin säällä”.
2. On talvi. Sitä vihaa sekä lapsi että vanhempi.
Tilanne: Ulkona on pakkasta ja jo pukemisrumban ajatteleminen aiheuttaa hikipisaroita otsalle. Ulkona lapsi vain valittaa ja äiti pönöttää kylmissään.
Ratkaisu: Vaikka kerrospukeutuminen aiheuttaisi huutoa ja kestäisi varttitunnin, sen vaivan nähtyään on sentään varma, ettei kiukku johdu palelusta. Merinovilla on pakkasilla yksi parhaista lämpöä eristävistä vaatemateriaaleista.
Myös itselle kannattaa hankkia kunnon talvivaatteet. Ulkona ei tarvitse seisoskella ja palella lapsen touhuja seuraten, vaan lumileikkeihin heittäytyminen on aikuisellekin sallittua.
Lapsen voi myös ottaa mukaan askareisiin kuten lumen kolaamiseen tai rappusten lakaisemiseen. Keksikää erilaisia lumipuuhia: jos et jaksa kiskoa lasta pulkkamäessä, hän riemastuu saadessaan itse vetää lempilelua kelkassa tasamaalla.
Viimeisenä oljenkortena: kilauta kaverille – yhdessä ulkoilu on mukavampaa.
3. Ulkoilu lasten kanssa: Tänään äiti ei jaksa.
Tilanne: Ulos ei millään huvittaisi lähteä. Jo pelkkä ajatuskin tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Ratkaisu: Kaikista vaikeinta on lähteminen. Kun ulos pääsee, huomaa usein jälkikäteen raittiin ilman piristäneen ja tehneen hyvää. Tämän ajatuksen voimalla voi yrittää päästä ulos.
Eikö auta? Yhdistä ulkoilemiseen kauppareissu. Itsensä palkitseminen suklaapatukalla voi toimia tarpeeksi isona motivaattorina.
Joskus äiti ei todellakaan jaksa. Päätä särkee ja flunssakin tuntuisi olevan tuloillaan, ja mieluiten sitä hautautuisi viltin alle sohvannurkkaan – yksin. Olisiko perheellistä ystävää, joka tulisi pelastamaan ja veisi lapsesi omiensa kanssa ulos? Ehkä voisit sopia ystävien kanssa hoitoringistä niin, että ulkoilu lasten kanssa olisi aina vuorollaan ilman yhden vanhempia.
4. Kammoan leikkipuistoja.
Tilanne: Ei ole mitään tylsempää kuin leikkipuistossa hiekkalaatikon reunalla istuminen. Myös toisten puistoäitien kohtaaminen ahdistaa.
Ratkaisu: Leikkipuistoissa ei ole pakko käydä, mutta ne tarjoavat lapselle monipuolisia aktiviteetteja. Kynnys alentuu, kun sopii puistoon treffit äitiystävän kanssa. Pian sinne uskaltaa yksinkin.
Muita äitejä ei kannata pelätä, mutta juttusille ole pakko väkisin alkaa. Kohteliaisuus ja huomaavaisuus kuuluvat kuitenkin hyviin käytöstapoihin, vaikka kuinka haluaisit vain olla omissa oloissasi.
Kyse on kuitenkin vain ennakkoluuloista. Vaikka kauhukuvissasi muut arvostelisivat äitiyssuoritustasi puistokäynnin sujumisen perusteella, todellisuudessa puistoja eivät miehitä toistensa kanssa liittoutuneet täydelliset vanhemmat.
Ehkä olet introvertti, etkä kaipaa kohtaamisia suljetussa tilassa ventovieraiden kanssa. Puistoihin voi myös yrittää hakeutua sellaisina aikoina, kun siellä ei ole muita, mutta silloin lapsellakaan ei ole seuraa. Jos hiekkalaatikon reunalla kökkiminen tylsistyttää, voi mukaan ottaa kirjan ja lukea sitä lasta samalla vahtien – jos siinä onnistuu.
5. Ulkoilu lasten kanssa: Ehti tulla pimeää.
Tilanne: Pimeä pääsi jälleen yllättämään. Päivän valoisa aika ehti mennä, onko enää järkeä mennä ulos?
Ratkaisu: Pimeä ei ole syy jättäytyä sisälle. Itse asiassa pimeys tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Otsalamput päähän tai taskulamput kouraan ja jännittävä leikki alkakoon!
Sählypallon sisään voi ujuttaa valotikkuja, ja pallopelillä on uusi jännittävä ulottuvuus. Kirkkaalla taivaalla on tuhansia tähtiä tutkittavaksi. Taskulamppuhipassa täytyy saada kiinni maahan heijastettu valoympyrä. Leikkejä tulee näiden tuoksinassa varioitua uusiksi leikeiksi kuin itsestään. Muista: kun ulkoilee pimeään aikaan, vaatteissa on kunnon heijastimet.
Fakta on, että välillä laiskottaa ja tulee räntää. Maailma ei kaadu, jos ihan joka päivä ei ulos pääse.
Kommentit (5)
Eräässä pöiväkodissa Etelä-Karjalassa, ei viedä koko päivänä lapsia ulos. Syyksi kertovat, ettei kaikilla ole sään mukaisia vaatteita.
Tästä on päiväkodin johtoon valitettu, vähän aikaan toimi, lapset oli ulkona, kun haettiin kotiin, mutta nyt taas lipsuu.
Piirustuksia tulee hirveet määröt kotiin, se on varmaan helpointa lastenhoitoa.
Mietin vaan, että varhaiskasvatus on enemmän säilömistä, hienot puheet romukoppaan. Että ihan yliopistokoulutus tarvitaan, kun tuollaisen hoidon osaa maallikkokin.
Syy ettei mennä ulos kotityöt! Tiskit kuka tekee lounasta. Yritetään silti käydä edes vähän aikaa aamupäivällä ja sitten pidempi ulkoilu illemmalla.
Sairasta! meillä ei käydä päivittäin en loskakelillä mene. Lapsi ei. Kärsi vaikka ei pihalle sateella mene mutta jos on kipeänä ollut kyllä se pihalla köyminen silloin myös sateella on mukavaa mutta loskakelilla en lapsia jää vedessä kylmetä kyllä se on sellainen juttu keväällö ei mennä joskus ei talvellakaan. Johtuen siitä ettei kukaan muu auraa kerrostalon pihaa kun minä joten se siitä. Omakotitalo on ihan eri asia.
Meillä olisi kaatunut ilman säännöllistä ulkoilua. Lasta ei tippaakaan haitannut pukea sateella tai pakkasella, se hinkusi aina pihalle. Jo alta 1v heppu kiskoi haalarin lattialle ja meni ovelle vihjeeksi. Nautti kontata ympäriinsä. Ei me kökitty vaan puistossa. Mentiin metsään, käveltiin sinne tänne ja pyörittiin pihassa. Välillä ajettiin kauemmas puistoon. Lapsella oli virtaa niin tolkuttomasti että ulkona paras purkaa vauhtia.
Ja kyllä me töissä ulkoilemme lähes säällä kun säällä, emme ukkosella tai pahassa myrskyssä.
Ehkäpä siellä ei siis sitä koulutettua henkilökuntaa olekaan, ja sen takia varhaiskasvatuksen laatu teillä on mitä on.