”Rakastan sua ihan v*itun paljon”, totesi 5-vuotias – lukijat kertovat pikku pilttiensä tahattomista lipsahduksista
Yllättävissä tilanteissa lapsen suusta pulpahtaneet sammakot naurattavat usein jälkikäteen.
Lasten suusta kuulee mitä hauskimpia juttuja, mutta myös sellaisia, jotka saavat vanhemman korvat punehtumaan. Pieni lapsi ei kuitenkaan yleensä yritä saada vanhempaansa nolostumaan, vaan sanoo vain ääneen sen, mitä mielen päällä kullakin hetkellä on.
Kaksplussan lukijat intoutuivat kertomaan lapsiperhemedian Facebook-keskustelussa, millaisissa tilanteissa heidän pienet lapsensa ovat viljelleet v-sanaa aivan yllättäen.
”Tyttäreni katsoi 5-vuotiaana minua suoraan silmiin ja sanoi: ’Äiti mä rakastan sua ihan vitun paljon.’ Ei siinä oikein voinut olla vihainen. Kovin yllättynyt kyllä olin, koska meillä ei silloin kiroiltu. Vastasin vain, että niin minäkin sinua ja asia jäi siihen.”
”Uimahallissa suihkussa ollessani kuului pienen pojan kommentti, ’vitt….ja vilisee saa…nasti’.”
”Olin 1,5-vuotiaan esikoispoikani kanssa rattailla kaupassa. Raskausvatsani oli pikkusisaruksesta suuri. Esikoinen puhui 1,5-vuotiaana virheettömästi pitkiä lauseita, ja keskustelu hänen kanssaan oli vaivatonta. Kauppareissulla hänellä oli kuitenkin tutti suussa.
Vastaan tuli mummo, jolla oli sarjakuvamainen köyryselkä, valkeat kiharat hiukset, silmälasit ja kävelykeppi. Hän pysähtyi kaupan käytävällä rattaiden eteen ja rupesi lepertelemään esikoiselle.
Esikoinen kuunteli aikansa. Sitten hän otti tutistaan tiukat imaisut, plopsautti tutin suustaan, sanoi mummelille kovaan ääneen ’haista vittu’ ja laittoi tutin takaisin suuhunsa.
Kummasti köyryselkä suoristui ja olemus ryhdistyi. En unohda katsetta, jonka vatsani kanssa sain!
Silloin ei tuntunut vuoden äidiltä, mutta melko pian tilanne kyllä jo nauratti.
Tiedoksi vielä, että meillä ei todellakaan kotona kiroiltu.”
Miten suhtautua lapsen kiroiluun?
Moni neuvoo jättämään hyvin pienten lasten hämmentävät lausahdukset sen kummemmalle huomiolle. Todennäköisesti lapsi vain kokeilee matkia sanaa tai lausahdusta, jonka on joltain muulta kuullut.
Eräs keskustelija toteaa, että teeskentelee usein kuin ei kuulisi kirosanaa:
”Pikkulapset hokevat monesti tittu ja peetele, kun ovat niitä jostain kuulleet. Meillä tuo on mennyt aina nopeasti ohi, kun olen vastannut lapselle esimerkiksi, että ’Ai mikä sulta tippu?’ Jos sanoi vaikka ’voi saat…na’, niin keksin taas sanan, joka kuulostaa siltä: ’Jaa mitä sulla oli saatavana?’
Hokemiset ovat menneet hyvin äkkiä ohi, kun lapsi ei ole saanut huomiota. Ei kannata suuttua tai nauraa.”
Jos lapsen kiroilu vaikuttaa kuitenkin hyvin tietoiselta, esimerkiksi rajojen testaamiselta, voi aikuinen todeta, että sellainen ei kuulu hyviin tapoihin.
Aikuisen on kuitenkin hyvä pysytellä rauhallisena tilanteessa, vinkkaa Kaksplussan taannoin haastattelema psykologi, lasten psykoterapeutti Lotta Weckström-Lehto.
– Ehdoton kieltäminen ja tiukka toruminen kiroilun hetkellä johtaa vain kaksintaisteluun. Tiukka kieltäminen ja tilanteesta kiihtyminen antaa kiroilulle myös arvon, joka sille ei kuulu.
Jaa oma kokemuksesi