Kuvittelenkohan liikoja, kun uskon, että minullekin pitäisi joskus jäädä omaa aikaa?
Tiedättehän, sitä aikaa jolloin voi nyppiä kulmakarvansa, lukea lehden, soittaa rauhassa kavereille, istua alas ja katsoa vaikka telkkaa tai lähteä lenkille. Hurjaa olisi jos voisi joskus mennä yksin kaverin...