Kyseinen lapsi on siis sijoitettu meille kaksi kertaa. Molemmat sijoitukset on tehty samalla tapaa. Eli kiireisesti. Ja molemmilla kerroilla on ullut niin että Biologiset vanhemmat ovat jättäneet lapsenb oman onnensa nojaan. Nyt sitten taistellaan siitä missä lapsen on parempi asua ja elää omaa elämäänsä. Meillä vai Isovanhempien luona (n.60 ja 64v) lapsen ollessa nyt 2,5v. En halua todellakaan ali-arvioida ketään ihmistä ikänsä vuoksi. Mutta on kuitenkin hyvä että joskus myöntäisi itselleen että ei enään jaksa. No oli miten oli, lapsi on lähdössä meiltä vaikka taistelisimme "Leijonan lailla", ei mikään enään pysäytä siirtoa, se TUNTUU TODELLA PAHALTA, KOKO PERHEESTÄ. Niistäkin jotka ovat tulleet meille, sijoituksena. Varsinkin heille, mutta sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä sosiaalin kanssa. He haluavat että asia mitä ajavat saadaan nopeasti pois heidän järjestyksestä. ETTÄ ONNEA KAIKKILLE TÄHÄN RYHTYVIEN PUOLESTA ...