Perhe-elämä 24.04.2023

Hankitaanko lapsia vai saadaanko heitä? Kieliasiantuntija arvioi, kumpi ilmaisuista on korrektimpi

”Saaminen” korostaa kiitollisuutta ja sitä, että kaikki ei ole omissa käsissä. Mutta sulkeeko ”hankkiminen” kiitollisuuden pois?

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
iStock

Rakkaalla ilmiöllä on monta nimeä: perustaa perhe, perheellistyä, tulla äidiksi, tulla isäksi. Nämä ilmaukset ovat niin neutraaleja, että ne harvoin laukaisevat reaktioita suuntaan tai toiseen.

Mutta jos meneekin puhumaan lasten hankkimisesta, alkaa kuulua soraääniä. ”Lapsia ei hankita, heitä saadaan”, on yleinen vastaus – ainakin sosiaalisen median kommenttikentissä.

Kaksplus kysyi Kielitoimiston sanakirjan toimittajalta Ilona Paajaselta, mistä hankkia– ja saada– verbien välinen jännite syntyy ja millä keinoilla sen voisi kiertää.

Projekti vai lahja?

Kielitoimiston sanakirjassa yksi hankkia-verbin esimerkkilauseista on ”hankkia lapsia”. Saada-verbin yksi merkityskategoria puolestaan kuuluu ”jälkeläisen syntymästä”.

Oikeakielisyyden kannalta molempia ilmauksia voidaan siis käyttää. Kyse on sitä, millaista asennetta haluaa välittää sanavalinnallaan.

Saamiseen liittyy kiitollisuuden vivahde. Saahan ihminen myös lahjoja tai ylennyksen töissä.

Toisaalta voi käydä niinkin, että saa syövän, potkut tai ansionsa mukaan. Silloin ei enää olekaan kyse kiitollisuudesta vaan siitä, että kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa ainakaan toivomallaan tavalla.

Ehkä lasten saamisesta puhuttaessa yhdistyvät kiitollisuuden näkökulma sekä nöyryys, joka syntyy sen tiedostamisesta, ettei kaikki ole omissa käsissä.

Saada-verbin käytössä on mukana kiitollisuusaspekti. Lapsen saaminenhan ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka olisi kuinka kovat toiveet ja suunnitelmat, Paajanen pohtii.

Verbi hankkia sen sijaan viittaa Paajasen mukaan suunnitelmallisuuteen ja määrätietoisuuteen.

Hankkimisessa lapsi voi olla jopa eräänlainen projekti, eli mietitään yrittämisen aloitusajankohtaa sitä vasten, mihin elämäntilanteeseen tai jopa minkälaiseen asuntoon lapsi sopii.

Sanat ovat aina valintoja, eivät pelkästään sanoja.

Sekä saada– että hankkia-verbeille riittää kysyntää erilaisissa asiayhteyksissä. Paajasen mukaan sävyero on olemassa syystä.

– Harvat sanat tai ilmaisut tarkoittavat täysin samaa asiaa. Ihmisillä on selkeästi tarvetta ilmaista asenteitaan samaa ilmiötä kohtaan.

Toki voi kyseenalaistaa, sulkeeko suunnitelmallisuus kiitollisuuden pois. Jos tavoittelee jotain unelmaa tai pyrkii ajoittamaan jonkin tapahtuman mahdollisimman tarkasti, tuskinpa tavoitteen täyttyminen saa automaattisesti kuvittelemaan, että saavutus olisi ollut itsestäänselvyys tai pelkästään omien valintojen varassa.

Tunnepitoista sanastoa

Paajasen mukaan perheisiin liittyvä kielenkäyttö herättää meissä paljon tunteita, koska ilmiöt, joista perheisiin liittyen puhutaan, ovat jo itsessään tunteita herättäviä.

– Eiväthän sanat ole pelkästään sanoja tai äännejonoja, vaan aina ne ovat myös merkityksiä ja valintoja.

Joidenkin korvaan särähtää pahasti, jos puhutaan lapsen hankkimisesta samaan tapaan kuin auton ostosta tai koiranpennun hankinnasta. Sen Paajanen ymmärtää hyvin.

– Siitä voi tulla jopa vaikutelma, että aikooko hankkia myös sellaisen lapsen kuin itselle sopii, hän toteaa.

Siksi perheen perustamisesta puhuttaessa on hyvä pysyä hienotunteisena. Reteät puheet lapsen hankkimisesta tai vauvan pyöräyttämisestä voivat aidosti satuttaa esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia.

Toisaalta on myös ihmisiä, jotka ovat tulleet äidiksi tai isäksi vasten tahtoaan. Heidän korviinsa lasten saaminen tai jopa siunaantuminen voivat kuulostaa kyseenalaisilta, jos niitä käytetään neutraaliuteen pyrkivissä yhteyksissä.

Paajanen kuitenkin huomauttaa, että sekä lasten hankkiminen että saaminen ovat yleiskielisiä ilmauksia. Näin ollen molempia voi käyttää asiateksteissä melko huoletta.

– En ajattelisi, että hankkia-verbi on sinänsä loukkaava, jos loukkaavuus mielletään henkilöön käyväksi.

Paajasen mukaan esimerkiksi puheet siitä, että ”suomalaiset hankkivat lapsia yhä iäkkäämpinä” on jo varsin neutraali ilmaus. Asenteellisempaa on ilmoittaa, että ”aion hankkia lapsen viimeistään 30-vuotiaana”.

Perhesanastoon latautuu paljon tunteita.

Paajanen ottaakin puheeksi, että lasten hankkimisesta puhutaan harvoin yksikössä. Lapsen hankkiminen kuulostaa suoraviivaisemmalta kuin lasten hankkiminen.

Lisäksi hankkimiseen liittyy tulevaisuusaspekti. Paajanen antaa esimerkin: joku saattaa sanoa, että ”haluaisin hankkia lapsia viiden vuoden kuluttua” – mutta harva sanoisi, että ”viisi vuotta sitten hankin ensimmäisen lapseni”.

Paajasen mukaan suomen kielessä ei ole neutraalia verbiä, jolla voisi kiertää saamiseen ja hankkimiseen liittyvät sävyerot niin, että lauseen rakenne pysyisi samana. Onneksi tiukan paikan tullen voi turvautua jo tämän artikkelin alussa lueteltuihin ilmauksiin, kuten perheellistyä tai tulla vanhemmaksi.

Muissa tapauksissa on tehtävä valinta ja hyväksyttävä se, että aina on joku, joka on ilmauksen korrektiudesta eri mieltä.

Lue myös: Voiko mies saada vauvan? Kotuksen asiantuntija kertoo, miten asiat todella ovat

Kotiliesi.fi: Siunaantuuko lapsia vai hankitaanko niitä? Lasten syntymästä on aikojen saatossa puhuttu moni eri sävyin

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X