Ida eli parikymppisenä unelmiensa perhe-elämää – idylli särkyi, mutta eron seurauksena olikin ihanteellinen arki
Ida Paarniolla on kokemusta sekä erittäin huonosta että erittäin hyvästä erotilanteesta. Jälkimäinen on poikinut Idalle ja hänen lapsilleen harvinaisella tavalla toimivan uusperhearjen.
Parikymppisenä Ida Paarnio, 34, eli suomalaista idylliä. Hän oli naimisissa teini-iän ihastuksensa kanssa. Pariskunnalla oli kaksi pientä lasta, omistusasunto ja farmariauto. Sitten kaikki romahti.
Pitkän parisuhteen loppuminen otti koville, mutta nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Ida kokee, että ero hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista. Ex-pariskunta ei antanut eron syiden vaikuttaa vanhemmuuteensa.
– Vaikka me emme onnistuneet puolisoina, vanhemmuudessa olemme onnistuneet. Me olemme halunneet lapsia, me olemme halunneet olla isä ja äiti. Tämä päätös pysyy, vaikka erosimme, sillä vanhemmuudesta ei voi erota. Ex-puolisoni on lapsillemme paras isä, Ida painottaa.
Eron aikana molemmille osapuolille on tärkeää antaa aikaa ja tilaa käsitellä asiaa, sillä jokainen käy eroprosessia läpi omaan tahtiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että ymmärtää, ettei vanhemmuus välttämättä mene heti nätisti tasan.
– On annettava aikaa tunteiden laantumiselle ja hoidettava oma osuutensa vanhemmuudesta parhaansa mukaan. Kun aikaa kuluu, eivätkä toisen naama ja sanomiset enää ärsytä, pääsee exän kanssa helpommin hyvään keskusteluyhteyteen. Sitten vanhemmuuteenkin voi panostaa, Ida miettii.
Ihanteellinen eroperhe
Tällä hetkellä tilanne Idan perheessä on sellainen, jota Ida toivoisi kaikille eroperheille. Ex-puoliso voi tulla Idan ja hänen uuden puolisonsa luo kahville koska tahansa. Kaikki mahtuvat saman katon alle.
Ex-puolisot ovat myös valmiita joustamaan tilanteen niin vaatiessa paljonkin.
– Jos meillä on jokin meno, ex-mieheni joustaa ja päinvastoin. Me emme pidä kirjaa, kumpi hoitaa lapsia enemmän ja kumpi vähemmän, vaan se jakautuu automaattisesti melko tasaisesti. Joskus toinen hoitaa enemmän, välillä toinen. Tämä tilanne on myös lapsille paras mahdollinen, sillä he voivat liikkua kahden kodin välillä omien tarpeidensa mukaan.
Idan perheen tilanne on harvinainen: monissa eroperheissä vierailuajat ovat hyvin tiukkoja ja lapsille harmillisia peruuntumisia tulee usein. Lisäksi lapsiin liittyvät aiheet saattavat nostaa ex-puolisoiden välillä myrskyisiä riitoja.
– Olen itsekin joutunut työskentelemään sen asian kanssa, että toisella vanhemmalla voi omassa kodissaan olla erilaisia sääntöjä lasten kanssa. Ei ole vain minun sääntöjäni, joiden tulee toimia kahdessa kodissa. Tärkeintä onkin, että arjen perusrunko on sama molemmissa kodeissa, mutta myös siimaa on annettava.
Kolikon kääntöpuoli
Vaikka kaikki sujuu nyt hyvin, Idalla on taustalla kokemus myös eroperheen nurjasta puolesta. Vuonna 2020 Ida alkoi odottaa uuden kumppaninsa kanssa lasta. Kun tikkuun piirtyi kaksi viivaa, mies ilmoitti, että Idan olisi valittava joko hänet tai vauva. Ida valitsi tietenkin vauvan. Valintansa seurauksena hän sai vakavia uhkauksia.
– Se oli myrkyllinen parisuhde. Koen, että minulle ja lapselleni on paljon parempi olla ilman häntä.
Nyt Idalla on lapsen yksinhuoltajuus. Isä ei ole koskaan nähnyt nyt 2-vuotiasta lastaan eikä tunnustanut isyyttään.
– En koe, että lapsi tarvitsisi automaattisesti sekä äidin että isän. Lapsi tarvitsee hyvinvoivan ja turvallisen kodin, jossa häntä rakastetaan. Isä ei ole se, jolla on verisiteet lapseen, vaan se, kuka vaihtaa lapselle vaipan ja herää lohduttamaan häntä öisin. Taaperolleni se isä on nykyinen kumppanini.
Ida huomauttaakin, etteivät erot aina suju kuten oppikirjoissa. Jos toista osapuolta ei kiinnosta olla vanhempi, on jossain kohtaa syytä luovuttaa. Ida uskoo, että ratkaisu on lapsellekin parempi, sillä turhan toivon lietsominen vain vahingoittaa lasta, jolla on oikeus säännölliseen, pysyvään suhteeseen.
Ota tai jätä
Tavatessaan nykyisen kumppaninsa, Ida ilmoitti tälle heti, että hänen elämässään kahden vanhimman lapsen isä on vahvasti mukana. Kumppani otti asian hyvin.
– Ex-puolisoni ja nykyisen kumppanini suhde on kaverillinen. He voivat käydä yhdessä kaupassa tai hoitaa lapsiin liittyviä asioita keskenään.
Idan nykyinen puoliso asuu lasten kanssa, auttaa heitä läksyissä, tekee iltapalaa ja asettaa rajoja. Isommat lapset kutsuvat häntä isäpuoleksi ja Idaa ja kumppania yhdessä vanhemmiksi tai porukoiksi.
– Siitäkin huomaa, että hän on osa jengiä. Yksi turvallinen ihminen lisää.
Tällä hetkellä Idan ja hänen puolisonsa perheeseen kuuluu kuusi lasta.
– On ihana olla toimivassa uusperheessä, jonka keskiössä on vahva hyvinvoiva, turvallinen parisuhde, ja jossa vanhemmuus toimii tasavertaisesti. Tämä antaa myös lapsille hyvän roolimallin siitä, miten ihmissuhteissa kuuluu toimia.
Ida vinkkaakin, että tärkeintä parisuhteessa on muistaa puhua ja pussata. Kun parisuhde voi hyvin, niin voivat yleensä myös vanhemmuus ja koko perhe.
Jaa oma kokemuksesi