Jos parisuhde voi huonosti, voivatko lapsetkin huonosti? Näin Jukka Hildén vastaa väitteisiin vanhemmuudesta
Neljän lapsen isä Jukka Hildén ajattelee, että parisuhteen vaaliminen ja kotiintulon hetken pyhittäminen ovat tärkeitä tekoja arjessa.
Meillä ja maailmalla Jukka Hildén tunnetaan Duudsonit-tähtenä, joka on luonut näyttävää viihdeuraa jo kahden vuosikymmenen ajan. Kuitenkin jos Jukalta kysytään, tärkein hänen rooleistaan on isyys.
Viime aikoina Jukka on jakanut oivalluksiaan vanhemmuudesta Lasten kasvattamat -podcastissa, jota hän juontaa yhdessä toimittaja Marja Hintikan kanssa. Podcastissa kaksikko haastattelee julkisuuden henkilöitä vanhemmuuden kasvunpaikoista.
Mitä Jukka itse tuumaa tavallisista vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyvistä väitteistä? Näin hän vastaa oman lapsuutensa, kahden avioliiton ja neljän lapsen kokemuksella.
1. Jos parisuhde voi huonosti, lapsetkin voivat huonosti.
”Lapset ovat viisaampia kuin uskommekaan ja ymmärtävät enemmän kuin osaamme arvata. Tämän tiedän myös omasta kokemuksestani.
Vanhempani erosivat, kun olin yläasteella. He esittivät kaiken olevan hyvin, mutta aistin, ettei se niin ollut. Aavistin heidän eroavan jo ennen kuin he kertoivat asiasta.
Olen itsekin kokenut avioeron 19 vuoden suhteen jälkeen. Minä ja ex-vaimoni Outi olimme naimisissa yli seitsemän vuotta. Katsoimme tiettyjen asioiden ohi, ja aloimme kasvaa erilleen.
Uskon, että parisuhteeseen pitää panostaa, koska suhteen laatu vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Mutta jo ennen parisuhteeseen sitoutumista täytyy pohtia sitä, mitä itse haluaa. Ei kannata uhrautua perheensä puolesta niin, että unohtaa omat unelmansa. Jos ei huolehdi itsestään ensin, myös parisuhde ja perhe kärsivät.
Meillä Chachin kanssa asiat ovat todella hyvin. Olemme aina aktiivisesti työstäneet suhdettamme. Olemme onnellisia, rehellisiä ja rakastuneita.
Vietämme Chachin kanssa joka viikko treffi-iltaa, jolloin teemme jotain hauskaa kahdestaan. Perheessämme on neljä lasta ja meillä kummallakin on kiireinen elämä. Helposti kahdenkeskisenä aikana tulisi lysähdettyä vain telkkarin ääreen, mutta olemme hakeneet sille vaihtoehtoja.
Monesti treffi-iltoina menemme yhdessä treenaamaan ja jääkylvyn kautta syömään. Teemme asioita laidasta laitaan: saatamme käydä leffassa, pakohuoneessa tai vaikkapa piknikillä Suomenlinnassa. Perustimme keskenämme jopa kirjakerhon! Ensimmäisenä aiomme lukea Twilight-sarjan.”
2. Lapsuus on ihmisen parasta aikaa.
”Lapsuus on aivan mahtavaa aikaa. Lapsena on rajaton seikkailunhalu, mielikuvitus ja ahmattimainen opinnälkä. Haluaisin omassa elämässäni pitää lapsenomaisen veikeyden mukana, koska se johdattaa aina luontaisesti oppimaan jotain uutta.
Lapset suhtautuvat uusiin asioihin ennakkoluulottomasti. Sen sijaan me aikuiset lokeroimme itseämme eri laatikoihin vedoten siihen, että emme me osaa tai olemme liian vanhoja tämmöiseen.
Lapsuus siis on ihmisen parasta aikaa, mutta muutkin ikävaiheet ovat siedettäviä, kunhan niitä katsoo lapsen silmin.”
3. Olen parempi ihminen kuin ennen isäksi tuloani.
”Olen täysin lasteni kasvattama. Entisestä minästä ja nykyisestä minästä ei voi edes puhua samassa lauseessa.
Lapsen saaminen pakottaa järjestelemään prioriteetteja uudelleen. On aivan mahtavaa, että pieni rakkauspakkaus tulee kuvioihin ja pakottaa laittamaan elämän kuntoon.
Vanhemmuus on siitä ihana laji, että vanhemmuuteen yrittää valmistautua lukemalla oppaita ja hankkimalla kaiken maailman varusteita tutin desinfiointikoneista alkaen. Mutta kyllä lapsi sitten opettaa, kaikki alkaa tulla luonnostaan.
Vanhemmuudessakin harjoitus tekee mestarin. Mitä suuremmaksi tämä perhesirkus on kasvanut, sitä enemmän olen pystynyt nauttimaan vanhemmuudesta.”
4. Töitä ei saa tuoda kotiin.
”Kotiin saapuminen on äärettömän tärkeä hetki. Kun kotiovesta on astunut sisään, ensimmäisen 15–20 minuutin aikana lapsilla on kovasti asiaa. Silloin haluan olla heille läsnä. Pyrin puhumaan työpuhelut loppuun vaikka autossa ennen sisälle menemistä.
Jos jokin työjuttu vaatii vielä aikaani kotiintulon jälkeen, teen sen erikseen jossain muussa kodin tilassa kuin siellä, missä lapset juuri silloin leikkivät. Muuten käy niin, että lapset kiipeilevät päälleni ja homman hoitamiseen menee 45 minuuttia. Vetäytymällä omaan rauhaani saan valmista vartissa, ja loput puoli tuntia voinkin käyttää lasten kanssa leikkimiseen.
Antamalla lapsille huomiota he oppivat, että heidän mielipiteillään on merkitystä. Jos lapset näkevät takapihalla sammakon ja tulevat kertomaan näkemästään heti kotiin tultuani, niin silloin takapihalle mennään heti yhdessä eikä puhuta mitään työpuheluita, koska eihän se sammakko siellä enää vartin kuluttua ole. Jarpin kanssa ehtii heittämään läpän loppuun myöhemminkin.”
Lue myös: Suvi Teräsniskan suorat väitteet vanhemmuudesta: ”Syntyy enemmän sotkua kuin valmista”
5. Lapsen on saatava valita oma polkunsa.
”Ennen Duudsonit-uraa harkitsin kauppakorkeakoulun suorittamista. Kävin valmennuskurssilla ja etenin pääsykokeeseen asti, mutta lähdin kesken kokeen pois tajuttuani, ettei kauppis olekaan minua varten.
Olen vanhemmilleni kiitollinen siitä, etteivät he kritisoineet päätöstäni hylätä perinteistä ammattia unelmieni tähden. Pyrin tukemaan omia lapsiani samoin kuin minua on tuettu, joskin tietyin ehdoin.
Mielestäni lapset ja nuoret saisivat itse päättää, mitä he haluavat isona tehdä. Mutta alleviivattuna: isona. Joitain sääntöjä pitää olla ja vanhempien täytyy kantaa vastuu siihen saakka, että lapset pystyvät kantamaan vastuun itse.
Me Chachin kanssa sovellamme lapsiimme periaatetta, jonka mukaan kerran aloitettu asia suoritetaan loppuun asti. Jos Sophia tai Amelié aloittaa liikuntaharrastuksen, harjoituksissa käydään ainakin kauden loppuun saakka. Muussa tapauksessa elämä voisi luisua vain videoiden katseluun ja lusmuiluun.
Nuorisoon ja lapsiin liittyvä puhe on usein ongelmakeskeistä. PISA-tulosten heikentyminen tai liiallisuuksiin paisunut ruutuaika vilkkuvat otsikoissa vähän väliä. Minusta olisi tervetullutta, jos hetkeksi lopetettaisiin kauhuskenaarioiden toitottaminen ja keskityttäisiin hyviin puoliin. Nykylapset puhuvat tunteistaan ja murheistaan, välittävät ympäristöstä, kehuvat ja kiittävät.
Ehkä enää ei osata kaunokirjoittaa yhtä hienosti kuin ennen, mutta annapa meidän 11-vuotiaalle iPad käteen, niin hän osaa kuvata ja editoida sillä videon tai etsiä netistä tarvitsemaansa tietoa. Minusta on tullut todella toiveikas sen suhteen, millainen meidän uusi sukupolvemme on.”
Lue myös Seuran haastattelu vuodelta 2020: Jukka Hildén ja Chachi Gonzales toivovat jo pikkusisarusta Sophialle: ”Haluamme ehdottomasti lisää lapsia!”
Jaa oma kokemuksesi