Kauppias Sampo Kaulanen: Olen avuton 4-vuotiaan uhman edessä
Kauppias Sampo Kaulanen ei hätkähdä, vaikka joutuu ajamaan Tampereen ja Ylläksen väliä yhtenään. Nelivuotiaan tyttärensä uhman edessä hän ei silti mahda mitään.
”Meillä on kaksi kotia, ja matkaa ovelta ovelle on 860 kilometriä. Vaimoni Minttu on kirjoilla Tampereella ja minä Ylläksellä. Rianna puolestaan sahaa Tampereen ja Ylläksen väliä kanssamme. Jasminilla ja Jadella on toinen koti isänsä luona Tampereella ja Jenriinalla äitinsä luona Ylläksellä. Välillä matkan tekeminen autolla väsyttää, mutta kahdessa kodissa asumisessa on hyvätkin puolensa.
Kun koko nippu on kasassa, olemme yleensä lomalla. Silloin teemme jotakin kivaa. Katselemme leffoja tai kierrämme esimerkiksi Ylläksen nähtävyyksiä. Tänä kesänä lähdemme koko porukalla kahdeksi viikoksi jenkkeihin. Silloin kun olen kahdestaan Riannan kanssa, saatamme harjoitella pyöräilyä tai käydä leikkipuistossa.
”Työskentelen ympäri Suomea. Kaupan pyörittämisen lisäksi teen muun muassa juontokeikkoja, joten minulla ei ole säännöllisiä työaikoja. Lapsemme ovat kasvaneet siihen, että olemme liikkeellä koko ajan. Rianna on ollut myös usein mukana työmatkoillani, ja kerran pidin häntä jopa sylissäni, kun juonsin tapahtumaa Messukeskuksessa.”
Avuton uhman edessä
”Lapsen jokaisessa ikävaiheessa on jotakin hauskaa ja jotakin työlästä. Kun Rianna oli kymmenen kuukauden ikäinen, hänellä oli kova meno päällä, vaikkei hän osannut kävellä. Oli rasittavaa, kun häntä piti taluttaa koko ajan. Mutta sitten kun hän oppi kävelemään, hän on painanut menemään kuin heikkopäinen. Nyt saan sydän kylmänä vahtia, ettei hän loukkaa itseään.
Yllätyin, miten vahva tahto uhmaikäisellä voi olla. Sen edessä minulla on välillä aivan avuton olo. Kun tyttö haluaa jotakin, hän ei välitä mistään muusta.
Pieni diktaattorimme myös nukkuu välissämme. Emme ole saaneet häntä omaan sänkyyn. Rianna pitää nukuttaa iltaisin, joten hipsuttelen häntä selästä puolen tunnin ajan. Tyttö selvästi tykkää läheisyydestä ja haluaa nukkua kainalossani. Ja kun Rianna viimein nukahtaa, Minttu tulee viereeni – sitten hipsuttelen häntä. Lopuksi käteni on aivan puutunut kaikesta rapsuttelusta.”
Rauhallisen yhdessäolon kaipuu
”Parisuhteen hoitaminen on tärkeää, sillä emme ole vain isiä ja äitejä. Kun olen vaimoni kanssa kahden, käymme leffassa, teemme ruokaa ja höpöttelemme. Ei sen tarvitse sen ihmeellisempää olla, kaipaamme vain rauhallista yhdessäoloa. Olemme taas aloittaneet kuntoilun varmaan miljoonannen kerran. Yhdessä lenkkeily voisi olla hauskaa.
Reissaamme kahdestaan Mintun kanssa. Olemme tehneet muun muassa kahden viikon reissuja ilman lapsia, ja Rianna on ollut äitini luona hoidossa. Heillä on hyvä suhde keskenään ja ihan omat jutut. Olemme tehneet matkojemme ajaksi Riannalle oman kalenterin, josta hän on voinut laskea päiviä meidän paluuseen.
Hemmottelen itseäni omilla reissuilla. Olen juuri varannut itselleni treeniloman Espanjaan ja Italiaan. Tykkään olla itsekseni, sillä minulla on niin vilkas pään sisäinen maailma.”
Huoli perheen verensokerista
”Inhoan pyykkien viikkaamista kaappiin. Onneksi vaimoni tykkää siitä ja pitää sitä terapiana. Hän puolestaan inhoaa imurointia, mutta minä teen sen mielelläni.
Olen oppinut, että minun kannattaa huolehtia siitä, ettei Mintun ja Riannan verensokeri pääse laskemaan liikaa. He tarvitsevat syötävää 2–4 tunnin välein, muuten he alkavat kiukutella. Sitten kun tilanne menee siihen pisteeseen, mikään ei kelpaa. Senpä takia olen pulassa, jos automatka on kestänyt jo kaksi ja puoli tuntia ja seuraava taukopaikka on vasta 150 kilometrin päässä.”
Äkkipikainen luonne
”Olen äkkipikainen. Kun jokin asia ärsyttää minua, tunteeni kuumenevat todella nopeasti. Minttu puolestaan hermostuu siitä, että minä hermostun. Minä taas lauhdun nopeasti, mutta Minttu on pitkävihaisempi. Joten kun minä olen jo leppynyt, Minttu on vasta päässyt kiukkunsa kanssa vauhtiin.
Minttu on opettanut minulle, että kaikesta pitää ja saa puhua. Hän on sanonut, ettei kasvata lapsesta varasta eikä valehtelijaa. Myös vaikeista asioista pitää puhua avoimesti ja rehellisesti.”
Jaa oma kokemuksesi