Lasten kuullen voi riidellä niin, että hän oppii siitä tärkeitä taitoja – nämä asiat kaikkien aikuisten tulisi ottaa haltuun
Kukaan ei riitele mielellään, mutta riitoja syntyy elämässä väistämättä. Riidellä saa, mutta tärkeintä on sopiminen, sanoo asiantuntija.
Niin mielellään kuin riitoja välttelisikin, niitä joutuu lapsiperheessäkin väistämättä kohtaamaan. Riitely on kuitenkin mahdollista tehdä myös niin, että lapsi oppii siitä tärkeitä taitoja.
Kuinka ihmeessä se onnistuu? Kysyimme vanhemmuuden Väestöliiton asiantuntija Rozjin Rokhzadilta.
Mitä tehdä, jos tuntee syyllisyyttä riitelemisestä?
– Riitely ja erimielisyydet kuuluvat elämään, tunteet kuohuvat ja tilanteet kärjistyvät helposti myös lapsiperheissä, Rokhzad lohduttaa.
Riitelyä ei siis tarvitse pelätä, mutta joitakin asioita siinä on hyvä pysähtyä pohtimaan: millainen riitelijä olen, miten käyttäydyn riitatilanteissa, onko riitelemisessäni haitallisia piirteitä ja jos on, miten lähteä niitä työstämään.
Jos riitely ja huutaminen on jatkuvaa, on syytä pysähtyä pohtimaan myös parisuhteen tilaa ja sitä, onko suhteessa kaikki kunnossa. Jatkuvan riitelyn taustalla piilevät ongelmat on hyvä tiedostaa ja pohtia sitä, kuinka ne voi selvittää, Rokhzad muistuttaa.
Voiko lasten kuullen riidellä?
Moni välttelee lasten kuullen riitelyä peläten, että se vaikuttaa haitallisesti lapseen. Huolessa on myös perää, varsinkin jos riitely on toistuvaa. Rokhzad kuitenkin muistuttaa, ettei riitelyä tarvitse lasten läsnäollessa täysin välttää.
– Jos riita puhkeaa lapsen läsnäollessa, tilanteen voi nähdä myös myönteisenä: lapselle tekee hyvää nähdä, miten erimielisyyksiä ratkotaan rakentavasti ja tehdään yhdessä kompromisseja.
Kaikki riidan aiheet eivät kuitenkaan ole lapsen korville sopivia, Rokhzad huomauttaa. Esimerkiksi perheen taloudellisista haasteista kuuleminen voi saada lapsen tuntemaan syyllisyyttä ja vastuuta asioista, jotka eivät ole hänen harteillaan.
– Se on aika kohtuuton taakka lapsen kannettavaksi.
Kuinka riidellä niin, että se on rakentavaa ja lapselle opettavaista?
Paljon riippuu toki siitä, mistä riidellään ja miten, Rokhzad vastaa.
– Riitelyn tulee olla turvallista, kun lapset ovat läsnä. Jos riitely on loukkaavaa ja siihen kuuluu toisen nimittelyä tai tavaroiden heittelyä, tuloksena voi olla lapsen turvattomuuden tunne.
Silloin riitelyä ei enää voi pitää rakentavana. Aikuisen tehtävä on pysyä riidellessäänkin rauhallisena ja säädellä tunnekokemustaan. Tavaroiden ei kuulu lentää.
Riitely tosin aiheuttaa lapselle helposti stressiä ja kuormitusta silloinkin, kun turvallisen riitelyn kriteerit täyttyvät.
Kaikkein tärkeintä riidan kuin riidan jälkeen onkin, että lasta pelottavat ja huolettavat asiat käydään tämän kanssa läpi.
– Jos lapset ovat todistaneet aikuisten välistä riitatilannetta, sopiminen ja anteeksi pyytäminen lasten nähden on erittäin tärkeää, Rokhzad painottaa.
Näin riitelykokemuksesta tulee lapselle opettavainen: erimielisyyksiä voi tulla, mutta niistä voi selvitä ja ne voi saada sovittua.
Millaista on lasta vahingoittava riitely?
Sen lisäksi, että aikuisten riitelyn tapa ja aihe ovat lapsille liian rajuja ja sopimattomia, lasta voi vahingoittaa riidan jatkoseuraamukset, kuten mykkäkoulu, Rokhzad vastaa.
– Jos lapsi joutuu vanhempien mykkäkoulun keskellä viestinviejäksi, hän voi kokea ristiriitaisia tunteita siitä, että pitäisi ikään kuin valita puoli. Ylipäänsä lapsen tuominen vanhempien riidan pelinappulaksi on lasta kohtaan väärin.
Vanhempien riidan keskelle joutuminen voi Rokhzadin mukaan tuottaa lapselle turvattomuuden tunteita.
– Lapsi saattaa pohtia, rakastavatkohan ne enää toisiaan, eroavatko ne, miten minun käy.
Toisaalta myös piiloteltu riitely voi olla lapselle vahingollista. Lapsi aistii herkästi kireän ilmapiirin ja sen, että jotakin ikävää on meneillään, vaikka vanhemmat yrittäisivät peitellä tilannetta.
Mitä tehdä, jos tunteet kuohahtavat riidassa yli?
On lohdullista muistaa, että vaikka tunteet joskus riistäytyisivätkin käsistä ja riitelyssä tulisi ylilyöntejä, tilanteen läpikäynti jälkikäteen auttaa.
–Jos huomaa, että lähtee käsistä, olisi hyvä laittaa keskustelu poikki. Lapselle voi jälkikäteen lapsentasoisesti selittää, että mulla oli niin voimakas tunne sisällä enkä tiennyt miten purkaa sitä, niin purin ihan tyhmällä tavalla, Rokhzad sanoo.
Hän muistuttaa, että lapsi mallintaa omaa toimintaansa aikuisten tavasta käyttäytyä. Jos lapsi on saanut nähdä riitelyä, joka on hoidettu asiallisesti ja päättynyt anteeksipyyntöön, hän kantaa taitoa mukanaan omaan aikuisuuteensa, arkeensa ja perheeseensä. Jos taitoja ei ole oppinut, voi niitä olla vaikea omaksua myöhemminkään.
Sisarukset riitelevät jatkuvasti, mitä tehdä?
Sisarusten riitely on monessa perheessä lähes jokapäiväistä. Rokhzad muistuttaa, että sisarusten välinen kinastelu on osa sisarussuhdetta. Siinä lapset harjoittelevat keskenään sosiaalisia taitoja. Usein mukana on myös sisaruskateutta.
– Jatkuvaa ja voimakasta riitelyä ei silti pitäisi normalisoida. On tärkeä sanoittaa, että sisaruksia tulee kohdella arvostavasti kuten muitakin ihmisiä ja sopia pelisäännöistä, kuten siitä ettei toisia saa lyödä eikä nimitellä, Rokhzad painottaa.
Joka riitaan ja erimielisyyteen ei hänen mukaansa tarvitse puuttua, mutta sivusilmällä kannattaa seurata, onko nahistelussa mukana kiusaamista, vihamielistä käytöstä tai alistamista, ja tarvittaessa puuttua siihen.
Jos kyse on sisarkateudesta, lapsi voi riitelyllä hakea negatiivista huomiota ei-toivotulla käytöksellä. Lapsi ei kuitenkaan osaa sanoittaa sitä, että sisaruksen kanssa nahistelun syy on kateus siitä, että vanhempi on esimerkiksi viettänyt enemmän aikaa toisen kanssa.
Sisarkateudesta johtuvaa riitelyä voi yrittää ennaltaehkäistä jonkin verran muistamalla, ettei lapsia tule ääneen verrata keskenään. Jokaiselle lapselle on myös hyvä järjestää arjen keskellä vanhemman kanssa kahdenkeskisiä hetkiä, joissa lapsi saa jakamatonta huomiota ja läheisyyden tankkausta.
Jaa oma kokemuksesi