Parisuhde 05.01.2020 Päivitetty 07.01.2020

Dum ja Jaana rakastuivat paratiisisaarella, mutta vanhemmuus toi Suomeen: ”Täällä miehen rooli on eri, opin hoitamaan lapsia”

Jaana, 42, ja Dum Honghin, 36, tapasivat Ko Samuin saarella. Kun Jaana tuli raskaaksi, päätti pariskunta muuttaa Suomeen. Nyt perheeseen kuuluvat 7-vuotias Sani ja 8-vuotias Maksi.

Teksti
Miikka Kivinen
Kuvat
Jaanan ja Dumin kotialbumi

Jaanalla oli reissutuliaisina thaimaalainen mies Dum ja raskausvatsa. Suomessa isän rooli on perheessä ihana, Dum sanoo.

♥ Missä ja miten tapasitte?

Jaana: Noin kymmenen vuotta sitten otin pitkän vapaan töistä ja lähdin reppureissulle Thaimaahan. Pääsin ravintolaan töihin. Tunsin Dumin siskon ja hänen kauttaan tutustuimme toisiimme.

Dum: Olen kotoisin Koillis-Thaimaasta, mutta tapasimme Ko Samuin saarella. Olin töissä eri ravintolassa kuin Jaana, mutta töiden jälkeen oli tapana käydä baarissa, jossa siskoni työskenteli. Näimme siellä Jaanan kanssa toisiamme noin vuoden ajan.

♥ Kuinka ihastuitte toisiinne?                  

Jaana: Se vain tapahtui. Kaikki alkoi tuttavuutena. Huomasin, että Dum on hyvä ihminen, sydämellinen ja välittää aidosti muista. Dum on edelleen meidän perheessä se, joka ajattelee asiat hyvän ja positiivisen kautta. Minulla ei aina välttämättä riitä näkökulma sellaiseen.

Dum: Jaana oli kiva ja hyvännäköinen, minun tyyliseni. Hän oli mukava kaikille ja kohteli kaikkia samalla tavalla. Hän on edelleen samanlainen, mikään ei ole muuttunut!

”Thaimaassa opettelemme jo lapsena olemaan vahvoja.”

♥ Miten erilainen kulttuuritausta näkyy suhteessanne?

Jaana: Thaimaassa parisuhteessa ei tapella niin paljon kuin Suomessa. Esimerkiksi toiselle ”kettuilu” ei kuulu yhtään thaimaalaiseen kulttuuriin. Toki se on myös luonnekysymys. Minä sytyn saman tien ja annan tulla ihan täyslaidallisen. Dum taas nielee asioita, hänellä on ikään kuin seinä edessään.

Dum: Jos toinen käyttäytyy huonosti, siihen ei tarvitse vastata samalla tavalla. Thaimaassa opettelemme jo lapsena olemaan vahvoja. Thaimaalainen mies on voinut olla pikkupoikana jopa kolme kuukautta buddhalaisena noviisimunkkina. Jos Jaana on tulta, minä voin olla vettä. Kun olen vihainen, olen hiljaa. Saatan olla puhumatta puoli päivää tai kokonaisen päivän.

”En voinut kuvitella, että palaisin Helsinkiin perhettä perustamaan.”

♥ Miksi tulitte Suomeen ja Kuopioon?

Dum: Olimme yhdessä Thaimaassa noin puolitoista vuotta. Kun Jaana tuli raskaaksi aloimme pohtia, olisiko vauvan kannalta parempi jäädä Thaimaahan vai tulla Suomeen.

Jaana: Suurin syy oli, että halusin Suomeen synnyttämään. Olen kotoisin Maaningalta ja äitini asuu Kuopiossa. Olin asunut kymmenisen vuotta Helsingissä ja lähdin sieltä Thaimaahan. En voinut kuvitellakaan, että palaisin Helsinkiin perhettä perustamaan.

thaimaalainen mies Dum ja kuopiolainen vaimo Jaana

Jaanalla ja Dumilla on Kuopiossa thairavintola.

♥ Kuinka tulitte perustaneeksi thairavintolan?

Jaana: Ajatus omasta ravintolasta oli taka-alalla jo Thaimaassa. Dum löysi kuitenkin melko nopeasti töitä Kuopiosta, hän pesi lihalaatikoita. Minä puolestani sain vuoropäällikön paikan ravintolasta. Kun Dumilta sitten loppuivat työt, tuli kertaalleen haudattu idea omasta ravintolasta taas esiin. Että jos nyt olisi sen aika.

Dum: Jaanalla oli viidentoista vuoden kokemus alalta ja minä olen ammatiltani kokki. Aluksi vain vitsailimme omasta thairavintolasta. En uskonut, että pystyisimme siihen. Kaikki sanoivat, että ravintolan perustaminen on todella vaikeata. Meillä ei ollut kuitenkaan muuta mahdollisuutta. Olin menettänyt työpaikkani, enkä onnistunut löytämään uutta. Olisi pitänyt osata suomen kieltä.

♥ Onko teillä erilaisia käsityksiä lastenkasvatuksesta?

Dum: Suomessa kaikelle on oma aika, on aika nukkua, on aika syödä ja on aika leikkiä. Thaimaassa lapsilla on vapaampaa. Myös miehen rooli on erilainen. Thaimaalainen mies tekee töitä ja ansaitsee rahaa perheelle. Täällä olen oppinut hoitamaan lapsia. Aluksi se oli tosi vaikeaa ja iso muutos minulle. Mutta nyt olen siitä onnellinen!

Jaana: Meillä on seitsemän- ja kahdeksanvuotiaat lapset. Suomessa kasvatus otetaan tavallaan liiankin vakavasti. Se on ikään kuin projekti, jossa pitää tehdä kaaviot siitä, mitä pitää milloinkin tehdä. Kun taas Thaimaassa se menee vaan siinä sivussa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Meillä se näkyy niin, että minä olen se ”natsimutsi” ja Dum puolestaan vähän löysempi.

Haluatko mukaan Minä ♥ sinua -juttusarjaan? Klikkaa ja osallistu!

Lue myös: Lastentekoa on turha yrittää ajoittaa – Jukka ja Suvi: Muutimme pois rivitalounelmastamme, kun vauvaa ei kuulunutkaan

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X