Näin selviät uskottomuudesta – psykoterapeutti neuvoo
Uskottomuus jättää parisuhteeseen pitkän varjon, mutta siitä voi päästä yli.
Psykoterapeutti Annikki Kaikkonen kiersi pari vuotta Suomea ja keräsi syvähaastattelemalla aineistoa suomalaista uskottomuutta kartoittavaan väitöstutkimukseensa. Matkan aikana hän kuunteli 1 500 tuntia tarinaa pettämisestä ja petetyksi tulemisesta.
Valtaosalla kertojista arvet olivat kipeitä vielä vuosikausia uskottomuuden paljastumisen jälkeen. Tyypillisin tarina oli pienten lasten äidin kokemus petetyksi tulemisesta ja elämän käsikirjoituksen murtumisesta.
Tarinoiden takaa näkyivät kuitenkin selvästi pienten lasten perheiden suuret paineet: ruuhkavuodet, jotka söivät hapen parisuhteesta. Parisuhteen hoitamiseen ei ollut jäänyt aikaa eikä voimia.
Lue myös: Näistä merkeistä tiedät, ettö puolisosi pettää sinua
Uskottomuus vaarana, jos työnjako perheessä on epätasa-arvoinen
Perherakenteen vinoutuminen oli tyypillistä: toisesta oli tullut ylivastuullinen ja toisesta alivastuullinen. Alivastuullisuudesta on helppo luiskahtaa uskottomuuteen, ja monilla oli jäänyt perhettä perustaessaan jokin nuoruusvaiheen kehitystehtävä kesken.
– Usein parin välille oli muodostunut jonkinlainen tyhjiö. Tunteet olivat rauenneet. Toinen oli keskittynyt lapsiin, työhönsä tai esimerkiksi vakavasti sairastuneeseen läheiseen. Silloin puoliso ajatteli joutavansa omille retkilleen. Sama ihminen voi olla hyvin sitoutunut perheenisä tai -äiti, mutta toisella elämänkentällään hän voi pettää puolisoaan ilman omantunnon tuskia. Seksuaalisten tarpeiden kohtaamattomuus nousi yhdeksi uskottomuuden keskeiseksi syyksi.
– Jotkut tunsivat hyvinkin paljon syyllisyyttä ja häpeää jo ennen paljastumistaan. Osa oli todella suuressa kriisissä oman moraalinsa kanssa, ja pettäjä saattoi jo itsekin toivoa paljastumista. Toiset pärjäsivät suhteidensa kanssa vuosikausia, Kaikkonen kertoo.
Kakkossuhde löytyy usein työpaikalta tai harrastusten parista. Laivaseminaareissa, pikkujouluissa ja metsästysporukoissa on ääneen lausumaton sääntö: pettäjistä ei laverrella eikä heidän suhteitaan tuomita avoimesti.* Nettideittailun yleistyminen kasvattaa houkutusta uskottomuuteen.
Lue myös: Maaret Kallion vinkit: Näin säilytät intohimon pikkulapsiarjessa
Uskottomuus mullistaa usein kaiken
Uskottomuuden paljastuminen puhkaisee usein rajun, traumatisoivan kriisin. Ensin petetty saattaa torjua totuuden tai syyttää itseään. Sokin jälkeen alkaa reagointi: raivo, viha ja suru.
– Uskottomuuden seurauksena on usein masennusta ja lasten huoltajuus- ja tapaamiskiistoja. Joskus masennus voi uhata henkeä tai johtaa tilapäiseen tai pysyvään työkyvyttömyyteen. Valitettavan usein kipua yritetään lievittää päihteillä, minkä seurauksena ongelmat vaikeutuvat.
Ammattiavun saaminen uskottomuuskriisiin voi olla vaikeaa. Vastaanotolle pääsy saattaa kestää kuukausia ja ihmiset ehtivät voida huonosti pitkään, ennen kuin saavat apua. Perheen ystävien ja sukulaisten tukiverkosto on usein elintärkeä sekä aikuisille että lapsille.
Uskottomuuden paljastuminen on monelle ratkaiseva käännekohta, joka muuttaa identiteettiä naisena, miehenä ja vanhempana. Elämän olosuhteet kokevat usein täydellisen remontin. Monet yrittävät toipua siirtymävaiheessa uusien parisuhteiden avulla.
Tunteita kannattaa purkaa ja työstää itkemällä, puhumalla, kirjoittamalla, piirtämällä, maalaamalla tai vaikka tanssimalla. Jos parisuhde päättyy, eroseminaari auttaa jäsentämään tunteita. Suomalaiset selviytyvät useimmiten työhönsä keskittymällä. Työidentiteetti ja vastuu lapsista kannattelee, kun muut identiteetin osa-alueet ovat lujilla. Myös liikunta tekee monille hyvää.
Lapset joutuvat kriisin keskelle
Kriisit voivat opettaa lapsille ja nuorille elämäntaitoja ja realiteetteja, mutta ne voivat olla myös kehitysriski. Lapsen tai nuoren hyvinvointi horjuu, jos toinen vanhempi leimautuu huonoksi tai jos lapsi joutuu vanhemman ja vahvemman rooliin suhteessa isäänsä tai äitiinsä. Parhaiten selviytyvät ne lapset ja nuoret, joiden perusarki pysyy ennallaan: koti, harrastukset ja tärkeät ihmissuhteet säilyvät.
Vaikka viha ja katkeruus ovat vahvoja, toisen vanhemman mustamaalaamista on hyvä välttää, vaikka ”sydän märkänisi”. Olkoon puoliso rontti ja roisto, silti isyys ja äitiys jatkuvat elämän loppuun saakka. Lapselle kannattaa kertoa asiallisesti ja rauhallisesti, mistä on kysymys ja mitä tapahtuu jatkossa lapsen käytännön elämän kannalta. Lapselle täytyy vakuuttaa, että hänestä pidetään hyvää huolta eikä hän menetä kumpaakaan vanhempaansa. Jos vanhemman omat voimat eivät riitä, sukulaiset, ystävät ja ammattiapu ovat tarpeen.
Jaa oma kokemuksesi