Perhe-elämä 11.10.2020 Päivitetty 31.05.2023

”Uskallan tuskin hengittää, etten vahingossa reagoi väärin” – Hanna, 40, kipuili yksin teini-ikäisten äitiyttä, mutta nyt Ragemutseissa on jo tuhansia

Murrosikäisten vanhemmuus yllättää, vaikka teinit käyttäytyisivät moitteettomasti. Hanna Maaria perusti vertaistukiryhmän someen, jossa on lupa ihastella ja kauhistella vanhemmuuden muuttumista.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
Hanna Parviaisen kotialbumi
3 kommenttia

Pienten lasten vanhemmat tapaavat toisiaan hiekkalaatikon äärellä ja harrastuskerhoissa, ja vertaistuki kukoistaa. Isompien lasten äidit ja isät saattavat kaivata yhtä lailla toisten vanhempien tukea – aikuisia välttelevän teinin kanssa ei toisten murrosikäisten vanhempiin kuitenkaan saa luontevasti yhteyttä.

Hanna Parviainen, 40, yllättyi siitä, miten rankasti vanhemmuus muuttui kahden vanhimman lapsensa tultua teini-ikään. Hannan ja hänen puolisonsa lapset ovat nyt 16-, 14- ja 9-vuotiaita.

– Kesällä ajattelin, että en enää osaa olla äiti. Pienen lapsen äiti on helppoa olla. Jos lapsella on paha mieli, silloin auttaa syli ja vaikkapa rauhallinen satu.

Musertavana Hanna on kokenut sen, että perheen teinit pyörittelevät joskus silmiä monille asioille, joita Hanna arvostaa tai pitää tärkeänä.

– Olemme kuitenkin päässeet valtavan helpolla verrattuna moniin perheisiin. Lapset pitävät kiinni sovituista kotiintuloajoista, käyttäytyvät koulussa pääasiassa hyvin ja hoitavat kotityöt.

”Äiti, mee nyt pois” – ei pääsyä teinin huoneeseen

Silti teinien vanhemmuus on tuntunut kiperältä, kun poika ei enää annakaan äidin halata tai tytär ei halua tehdä mitään vanhempiensa kanssa.

– Lapsi ei päästä lähelleen ja vetää huoneensa oven perässään kiinni. Lisäksi lasten fiilikset vaihtelevat koko ajan.

Perheen murrosikäiset tulevat juttelemaan Hannalle asioistaan, kun heille sopii.

– Silloin uskallan tuskin hengittää, että en vain vahingossakaan reagoisi väärin ja menettäisi sitä hetkeä. Niin timanttiselta tuntuu, kun isommat lapset kertovat kavereistaan tai koulupäivästään.

Kerran perheen esikoinen kertoi, kuinka oli lukiossa tunnilla katsonut kaverinsa kanssa puhelimesta videota. Hänellä oli ystävänsä kanssa hauska hetki, ja opettajan kuunteleminen jäi.

– Mieheni kanssa aloimme taivastella, että ei tunnilla saa sellaista tehdä. Huomasin, miten menetimme tilanteen täysin, kun nuori yritti kertoa meille hänen ja kaverinsa ystävyydestä.

Vertaistukea someryhmästä

Yli pyykkivuorten -blogia kirjoittava Hanna perusti loppukesästä 2020 Facebookiin ryhmän, jossa teinien vanhemmat voisivat jakaa yhdessä iloja ja suruja. Ragemutsit-ryhmässä on myös vaihdettu teiniperheiden kokemuksia sopivan kuukausirahan määrästä, kotitöistä ja lapsen kielenkäytöstä.

Ajatus ryhmästä syntyi Hannan paljastettua blogissa omia teinin vanhemmuuden haasteita. Moni lukija komppasi, että he ajattelevat asioista samalla tavalla.

Ragemutsi-hetkien välissä pilkahtelee myös myönteisiä kohtaamisia omien teinien kanssa.

– Monet jakavat myös onnellisia hetkiä, kun lapsi on siivonnut huoneensa tai kun teini huikkaa töihin lähtevälle vanhemmalle, että oot kaunis, Hanna iloitsee.

Ragemutsit on kasvanut nopeasti. Ryhmä saavutti lyhyessä ajassa 3000 jäsentä.

Julkaisut vaativat Hannan hyväksynnän, ja niistä arkaluontoisimmat hän päästää läpi nimettöminä.

– Oman lapsen diagnoosit, hölmöilyt päihteiden kanssa tai sairaalajaksot sopivat pysyä anonyymeina. Vertaistuki on tärkeää, mutta lapselle ei saa aiheuttaa haittaa. Isosta ryhmästä julkaisu voi päätyä kenen vain silmille.

Yksi selkeä vertaiskokemusten tarve teinien vanhemmille on, millaiset vaatimukset ovat kohtuullisia murrosikäisille. Milloin on kotiintuloaika, entä nukkumaanmenoaika? Kenen luokse voi mennä yökylään? Mikä on kohtuullinen sanktio sovittujen sääntöjen rikkomisesta?

Vanhemmat päättävät, vaikka lapsi on jo iso

Hanna saa usein kuulla lapsiltaan, että yhtä tiukkoja kotiintuloaikoja ei ole kenelläkään muulla. Sen teini ymmärtää Hannan mukaan itsekin, että öisin ei voi kukkua kännykkä kädessä.

– Yläkouluikäinen ei kuitenkaan vielä voi päättää, koska menee nukkumaan. Me määräämme, milloin puhelin on laitettava syrjään.

Hanna on saanut nähdä, miten rajoja vastaan kampeava lapsi saattaa kuitenkin jo hetken päästä iloita niistä.

– Lapsi yritti saada meiltä lupaa jäädä bileisiin yöksi. Sanoin, että haluaisin ensin soittaa bileet järjestävän kaverin vanhemmille ja kysellä, ovatko he paikalla ja millaiset juhlat on suunnitteilla.

Nuori lähti kantapäät paukkuen pois. Hetken kuluttua teinin huone avautui, ja nuori tuli tyytyväisenä kertomaan, että hänen toinen ystävänsäkään ei saa jäädä juhliin yöksi.

– Vaikutti siltä, että lopulta lapsi oli vain tyytyväinen, että hänellä on hyvä syy kieltäytyä jäämästä bileisiin yömyöhään.

Teinin huone on aluetta, johon vanhemmat harvoin toivotetaan tervetulleeksi. Perheen alakoululainen kuopus sen sijaan viihtyy äidin kanssa. Kuvassa äiti ja tytär metsäretkellä.

Teinin huone on aluetta, johon vanhemmat ovat harvoin tervetulleita. Perheen 9-vuotias kuopus viihtyy äidin kanssa hyvin.

Perheessä on tiskikoneentyhjennystaulukko. Jokainen lapsista hoitaa kaksi tyhjennysvuoroa viikossa. Isompien harteilla on myös talon yläkerran imurointi kerran viikossa, kun kumpikin teinin huone on siivottu.

– Haluamme kuitenkin antaa aikaa myös läksyille ja harrastuksille.

Pikkusisaruksen elämä teiniperheessä

Välillä Hanna kismittää teinien käyttämä kieli, sillä perheessä on kuitenkin 9-vuotias pikkusisko.

– Muistuttelen isommille, että eivät he joutuneet kuuntelemaan puolivitsinä lauottuja ”please bitch” -heittoja alakouluikäisenä.

Perheen kuopus on onneksi pippurinen luonne ja on aina pitänyt puolensa sisarusporukassa.

– Haluaisin kuitenkin, että hän saisi olla vielä pieni ja kasvaa ikätasoistensa asioiden parissa.

Esikoinen ja keskimmäinen lapsista eivät enää halua viettää aikaa yhdessä. Se on järkyttänyt Hannaa, sillä aiemmin lapset olivat lähes parhaat kaverukset.

Laatuaika vanhemman kanssa kelpaa keskimmäiselle ja vaihtelevasti esikoiselle.

– Esikoisen kanssa leivomme silloin tällöin. Useimmiten keskustelemme meikeistä ja ihonhoidosta.

Esikoinen hakee toisinaan äidin vaatekaapista puettavaa.

– Silloin hämmästelen, että vau, kelpaako tuo vaate oikeasti.

Keskimmäisen lapsen kanssa he katsovat yhdessä sarjoja.

– Poika monesti kysyy, että onko äiti tänä iltana aikaa katsoa. Kun jakso on päättynyt, jäämme vielä usein juttelemaan siitä.

Kotoa muuttaminen lähestyy

Hienolta tuntuu myös se, että lapset ovat tietoisia monista asioista eri tavalla kuin pienemmät.

– He seuraavat itse mediasta esimerkiksi koronaan liittyviä tiedotuksia ennen kuin ehdin heille edes mainita asiasta.

Lukion toista luokkaa käyvän esikoisen kotoa muutto lähestyy äidin mielestä nopeammin kuin lapsen mielestä. Hanna on tyytyväinen, että jatko-opintopaikkoja on niin runsaasti tarjolla heidän asuinalueellaan.

– Kotona kannattaa asua aina siihen asti, että on täysi-ikäinen ja jatko-opinnot tai työt selvillä. Siihen asti sopii harjoitella kotitöiden tekemistä.

Teinityttö odottaa omilleen muuttoa innokkaana – Hanna hieman pelokkaana.

– Totesin hänelle vähän kauhuissani, että parin vuoden päästä alat haaveilla kotoa muutosta. Hän mutisi siihen, että haaveilen jo nyt.

Lapsuutta se on silti teini-ikäisyyskin.

– He ovat vielä lapsia, ja meidän vanhempien tehtävä on asettaa järkevät rajat.

Kommentit (3)

Kyllä nuorilla on oikeat arvot, etenkin heillä, jotka perheen perustaa. Saattaa olla eri arvot kuin jollakin muulla. Mutta vieläkin perhe on kansakunnan voimavara.

Lapset saa heti pienestäpitäen oikeat arvot, kun heidän vanhempansa ovat hankkineet jälkikasvun 18-25-vuotiaina. Olimme 18 ja 20- vuotiaita kun esikoinen syntyi. opiskeltiin ilman mitään tukia. opintolainat oli korollisia. toinen pyörähti maailmaan opiskeun viimevaiheissa.
On hienoa seurata kun he ovat siirtäneet noilta ajoin omaksuneet arvonsa ja työntekemisen ilon edelleen lapsille.

Melkoinen väite, että 18 vuotiaalla on ”oikeat” arvot ja että ne arvot pitää siirtää lapselle. Hymyilyttää

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X