Tunnetko olevasi koko perheen palvelija? Älä anna katkeruuden rasittaa ihmissuhteitasi
Erittäin vahingollinen katkeruuden tunne seuraa helposti ihmistä, joka ei pidä kiinni omista rajoistaan.
Suostutko monesti pitkin hampain huolehtimaan lapset nukkumaan, kun puolisolla on jälleen kerran mielestään tärkeä iltameno? Tuntuuko, että palleaa kiristää, kun perheen lapset huutelevat vuorotellen omia toiveitaan tapahtuvaksi nyt heti?
Tiedät, että pitäisi olla jämptimpi omien tarpeiden suhteen, mutta se ei vain tunnu luonnistuvan?
Lue myös: Hyvät päätökset, joista lapsen synnyttyä luovuttiin – periaatteet menivät uusiksi
Rajojen vetäminen juuri omalle perheelle on kaikkein vaikeinta. Tämän on huomannut parisuhdeasiantuntija ja kirjailija Nedra Glover Tawwab.
– Jos haluaa tuntea syyllisyyttä rajojen vetämisestä, perheen parissa se onnistuu, hän kirjoittaa teoksessaan Vedä rajat ja ota oma elämä haltuusi (Gummerus, 2022).
Asiantuntijan havaintojen mukaan nykykulttuuri altistaa varsinkin naiset rankalle väsymykselle.
– Tapaan koko ajan ihmisiä – erityisesti naisia – jotka antavat itsestään loputtomasti, uupuvat ja jopa masentuvat sen seurauksena.
Näitä ihmisiä yhdistää se, että he kärsivät oman ajan puutteesta – siis sellaisten hetkien, jolloin saisi esimerkiksi syödä terveellisen aterian rauhassa tai rauhoittua viideksi minuutiksi omien ajatustensa kanssa.
He saattavat tehdä valtavasti töitä muiden eteen, kuten hoitaa vapaaehtoisena erilaisia tehtäviä.
Tällainen epätasapaino on merkki rajojen puuttumisesta.
Mitä seuraa, jos omat rajat ovat häilyvät?
Ilman rajoja ihminen saa monesti tuntea olonsa hyväksikäytetyksi. Pidemmän päälle siitä seuraa turhautumista, kiukkua ja katkeruutta.
Katkeruuteen puolestaan on syytä suhtautua vakavasti. Se rasittaa ihmissuhteita ja voi vaikuttaa elämään kautta linjan: katkerien linssien läpi katsominen vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme muiden aikeita.
Mistä tiedät tarvitsevasi rajoja:
- Tunnet olevasi ylikuormittunut.
- Tunnet kiukkua, kun joku pyytää sinulta apua.
- Välttelet puhelinkeskusteluja ja sosiaalisia tilanteita, kun arvelet muiden haluavan sinulta jotakin.
- Otat usein puheeksi sen, että autat muita muttet saa mitään vastineeksi.
- Tunnet olosi lopen uupuneeksi.
- Haaveilet usein jättäväsi kaiken sikseen ja katoavasi jonnekin.
- Sinulla ei ole omaa aikaa.
Miten opetella asettamaan rajoja?
Kuten professori ja tietokirjailija Bréne Brownkin on todennut: valitse epävarmuus katkeruuden sijaan.
Lapsen vanhemmalle ei ole realistista joustaa lapsen välttämättömistä tarpeista. Sen sijaan joustoa ja lepoa saadakseen on tärkeää turvautua muihin turvallisiin aikuisiin.
Myös omaa rimaa on syytä laskea ja luopua sellaisesta ylimääräisestä, mikä ei tue omaa jaksamista. Ihmissuhteita ei siis ole pakko katkaista, mutta omat, uudet rajat on syytä tehdä selväksi.
Rajat ovat ratkaisu, mutta se edellyttää, että molemmat osapuolet opettelevat kunnioittamaan toistensa rajoja.
Väkivaltaisessa tai vahingollisessa suhteessa omien rajojen asettaminen ei ole mahdollista. Siksi sellaista ihmissuhdetta ei kannatta jatkaa.
Rajojen vetoon liittyy Nedra Glover Tawwabin mukaan kaksi vaihetta: kommunikointi ja toiminta.
Omat tarpeet on ensin ilmaistava sanallisesti. Kukaan ei lopulta voi päätellä toisen rajoja kehonkielestä tai olemisen perusteella.
Rajan vetäminen täytyy vahvistaa toiminnalla.
Esimerkiksi jos sovit puolisosi kanssa, että vietät joka tiistai-illan omaa aikaa klo 18-20, asiasta kannattaa pitää kiinni.
On tyypillistä, että rajojen vetämistä aluksi vastustetaan. Lapset kokeilevat rajoja, mutta niin tekevät myös aikuiset.
Vastustaminen ilmenee tyypillisesti siten, että kuulija ohittaa asian, kun toinen kertoo omista rajoistaan. Myös puolustautuminen tai rajojen kyseenalaistaminen sekä järkeistäminen ovat keinoja yrittää vastustaa rajoja.
Rajojen vetäminen on kuitenkin ihmissuhteissa vaivan arvoista. Se parantaa luultavasti lopulta oman olon lisäksi myös välejä toisiin.
Anna.fi: Meiju Suvas on luottanut vääriin ihmisiin: ”Haluan ajatella helposti ihmisistä hyvää”
Jaa oma kokemuksesi