Anni Erkko ei siedä uraäitien syyllistämistä: ”Naiset joutuvat selittelemään työssä käymistä”
Kotona äidit usein valittelevat väsymystään. Toimittaja Anni Erkon mielestä työviikon päätteeksi kannattaisi ennemminkin kiittää itseään.
Aika harvassa ovat sellaiset päivät, jolloin töissä käyvä äiti kokisi olevansa ruuhkavuosien kuningatar. Uraäidin selviytymisoppaan koonnut Anni Erkko, 35, halusi kuitenkin käyttää nimenomaan sitä nimitystä kirjansa alaotsikossa ”Tarinoita ruuhkavuosien kuningattarilta”.
– Tavallaan kaikki äidit ovat sellaisia. Me selviydymme vaikeista tilanteista ja yhdistämme monia elämän osa-alueita onnistuneesti, mutta emme useinkaan huomaa sitä. Keskitymme negatiiviseen ja mietimme, kuinka uupuneita olemmekaan, Anni sanoo.
– Joskus voisi ajatella, että selvisinpä todella hyvin tästä viikosta ja tein juuri sen, mitä pitikin.
Ura lähti nousuun perheen kasvaessa
Annin 3- ja 5-vuotiaat lapset ovat päiväkodissa. Molempien kohdalla hän on palannut töihin, kun lapsi on ollut noin vuoden ikäinen. Mies on sen jälkeen hoitanut lasta kotona muutaman kuukauden ennen kuin lapsi on aloittanut päiväkodissa.
Tällä hetkellä Anni työskentelee viestinnän asiantuntijana OP-ryhmässä. Sitä ennen hän oli toimittajana Kauppalehti Optiossa, ja sieltä hän myös jäi molemmilla kerroilla äitiyslomalle.
Ura Optiossa kehittyi samoina vuosina, kun perhe kasvoi. Lasten ollessa pieniä Anni opetteli töissä uudenlaista roolia esimiehensä tuuraajana.
– Sain lisää vastuuta. Tilanne oli ammatillisesti haastava ja samaan aikaan minulla oli pienet lapset, jotka eivät nukkuneet erityisen hyvin.
Mallia menestyneiltä uraäideiltä
Pähkäillessään, miten tilanteesta selviäisi, Anni sai idean kirjaansa. Hän haastattelisi sellaisia uraäitejä, joilla arki näytti sujuvan hyvin – ja jotka itse näyttivät voivan hyvin.
Uraäidin selviytymisoppaassa oivalluksiaan työn ja perheen yhdistämisestä kertovat muun muassa vaateyritys Vimman toimitusjohtaja Marjut Rahkola, Nyhtökauraa valmistavan yrityksen toimitusjohtaja Maija Itkonen ja juontaja-yrittäjä Vappu Pimiä.
”Olen aina ollut helposti syyllistyvä”
Itseään Anni Erkko ei pidä uraäitinä. Hän on vain tavallinen äiti, joka voi oppia jotain oleellista menestyviltä uraäideiltä.
Kirjan teon aikana Anni oivalsi muun muassa, että kaikki äidit eivät tunne syyllisyyttä siitä, että käyvät töissä.
– Olen aina ollut helposti syyllistyvä. Oli avartavaa huomata, että jotkut ajattelivat aivan toisin eivätkä olleet edes huomioineet sellaista mahdollisuutta, että työssä käymisestä voisi potea syyllisyyttä.
Annin oma äiti hoiti aikoinaan neljää lastaan kotona.
– En saanut lapsuudessani kodin ulkopuolella työtä tekevän naisen mallia vaan minun on pitänyt luoda se itselleni.
”Miehiltä ei kysytä, miksi käyt töissä”
Syyllistämistä Anni ei ole kuitenkaan kokenut äitinsä taholta, päinvastoin. Korkeasti koulutettu äiti on kannustanut Annia hakeutumaan töihin. Syyllisyys kumpuaa siis sisältä mutta myös julkisesta keskustelusta.
– Minusta on kurjaa, että erityisesti naiset joutuvat selittelemään työssä käymistään. Ei miehiltä kysytä koskaan, miksi käyt töissä.
Anni Erkko toivoo keskusteluun lisää sävyjä.
– Haluaisin, että naisen olisi ok käydä töissä eikä se vaikuttaisi siihen, miten hyvä äiti hän on.
Miksi äiti sitten käy töissä?
Myös siihen sävyyn, miten lapsille puhuu töistä, kannattaisi Annin mukaan kiinnittää enemmän huomiota.
Jos lasta ei vaikkapa huvita mennä päiväkotiin, hänelle on selitettävä, miksi aikuisen pitää mennä töihin.
– Huomasin, että helposti tulee sanottua, että aikuisen on pakko käydä töissä. Tajusin, ettei se ole viesti, jonka haluan antaa lapsilleni. Onhan työ muutakin kuin rahan hankkimista elämistä varten.
Anni muutti viestiään siten, että hän kertoi lapsilleen, miksi äidistä on kiva käydä töissä. Että äiti saa tehdä siellä kiinnostavia asioita muiden kanssa, samalla lailla kuin lapsetkin saavat tehdä päiväkodissa.
– On oikein kertoa, että työelämä on mukavaa – ei toki aina mutta usein. Ja on väärin antaa lapsille kuva, että työ olisi jotain, joka vain väsyttää ja vie meiltä kaiken.
Tärkein oppi: joustava asenne
Kirjaa tehdessään Anni oivalsi myös sen, että menestyneillä uraäideillä on joustava asenne. Sitä hän on itsekin yrittänyt opetella.
– Asioiden ei aina tarvitse mennä tietyssä järjestyksessä vaan riittää, että ne menevät jossakin järjestyksessä. Kunhan ne tulevat hoidetuiksi.
Annille esimerkiksi liikunnan harrastaminen on tärkeää.
– Ennen minulla oli suosikkiajat, jolloin halusin käydä lenkillä. Nykyään menen, kun siihen on tilaisuus tarjolla.
Muutenkin Anni pyrkii hakemaan joustoa arjen rutiineihin.
– Olen opettanut lapsilleni todella tarkan päivärytmin. Nyt olen avautunut sille mahdollisuudelle, että ruuan ei tarvitse olla viideltä vaan riittää, että se on puoli kuudelta. Ja onko sillä niin väliä, olemmeko me päiväkodissa tasan kello kahdeksan vai vasta varttia yli?
Jaa oma kokemuksesi