Monet tutut apuvälineet voivat olla haitaksi vauvan kehitykselle – Asiantuntija näkee riskejä etenkin hyppykiikussa ja kävelytuolissa

Hyppykiikku, kävelytuoli, kantoreppu ja sitteri ovat suosittuja apuvälineitä vauvaperheissä. Useiden apuvälineiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen ei kuitenkaan ole juurikaan olemassa laadukasta tutkimusta.

Monet fysioterapeutit ovat kuitenkin huomanneet työssään apuvälineiden negatiivisen vaikutuksen. Yksi heistä on Pikkujätin fysioterapeutti Iiris Sipi, joka antaa esimerkin hyppykiikun ongelmallisuudesta.

– Jos vauvalla on kohonnut lihasjäntevyys ja ojennustaipumusta, eli vauva jännittää ja ojentelee jalkojaan, voi hyppykiikku nostaa lihasjäntevyyttä entisestään ja houkutella varvistamiseen.

Vauvoilla on 5-8 kuukauden iässä niin kutsuttu hyppyvaihe, jolloin vauva pyrkii pomppimaan mielellään sylissäkin. Tällöin vauva usein istutetaan loogisesti hyppykiikkuun, missä hän todennäköisesti nauttiikin esteettömästä hyppymahdollisuudestaan.

– Vauvan olisi lisäksi tehtävä muutakin kuin vain hypittävä, ettei hyppimisominaisuus vahvistuisi liikaa, Sipi muistuttaa.

Monet laittavat vauvan hyppykiikkuun tai kävelytuoliin liian aikaisin. Vauva harjoittelee istumista ilman tukea tavallisesti 6-8 kuukauden iässä. Vauvan tulee myös osata tukeutua jalkoihinsa eli nousta seisomaan tukea vasten. Tämän vauva oppii tyypillisesti 9-11 kuukauden iässä.

Hyppykiikku tai kävelytuoli ei ole ajanviettopaikka

Siinä, missä hyppykiikku hankitaan vastaamaan vauvan luontaiseen hyppimishaluun, kävelytuolista ajatellaan olevan apua vauvan kävelemään oppimisessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Itse asiassa kävelytuolissa vauva harjoittelee ennemminkin pyöräilyä kuin kävelyä. Hän ei ole jalkojensa päällä, vaan istuu tuolissa ja potkii vauhtia jaloillaan, Sipi huomauttaa.

Sekä kävelytuolissa että hyppykiikussa on tärkeä tarkastaa, että lapsen koko jalkapohja yltää koskettamaan maata. Apuvälineitä saisi käyttää vain 10-15 minuuttia kerrallaan, eikä joka päivä.

Säännöllinen ja pitkäaikainen hyppykiikun tai kävelytuolin käyttö voi viivästyttää muun muassa kävelyn oppimista. Isoin uhka on varvaskävely eli kävely jossa kantapää ei kosketa maata lainkaan.

– Kävellessä kantapään pitäisi tulla ensin maahan, mutta varvaskävelyssä kantakosketus puuttuu ja vauva kävelee vain päkiöillään.

Hyppykiikku ja kävelytyuoli saattavat lisätä riskiä varvaskävelyyn. Alle vuoden ikäisellä ajoittainen varvistelu on normaalia, mutta jos vauva varvistaa yli puolet ajasta muutaman kuukauden jälkeen kävelemään oppimisesta, on syytä varata aika fysioterapiaan viipymättä.

– Fysioterapiassa mietitään, onko syy varvistamiseen lihasjäntevyydessä, onko nivelten liikkuvuus jäykistynyt vai onko mahdollista, että vauvasta kävely alustalla tuntuu inhottavalta ja siksi hän varvistaa. Lisäksi etsitään keinoja tavanomaisen kävelyn harjoitteluun.

Puutu varvistamiseen heti

Jos varvistamiseen puututaan heti, on siitä mahdollista päästä nopeastikin eroon, kun oikea kävelymalli opetellaan fysioterapeutin avustuksella. Myöhemmällä iällä voimakas varvaskävely aiheuttaa jalan kehitykselle ja normaaleille toiminnoille monenlaisia haasteita.

– Lapsi ei pääse kyykkyyn, yhdellä jalalla seisominen on hankalaa, portaiden kävely voi olla vaikeaa ja pukeutuminen takkuaa. Kipujakin saattaa tulla, Sipi luettelee.

Jos varvistaminen on todella voimakasta, eikä tilanteeseen puututa, voi varvaskävely vaikuttaa jopa jalan rakenteeseen.

– Kantaluu saattaa jäädä alikehittyneeksi, koska siihen ei osu iskuja, mikä vahvistaa luustoa. Päkijän alue voi puolestaan kehittyä leveämmäksi ja jalan mittasuhteet muuttuvat.

Onneksi lapsen kudokset ovat pehmeät, joustavat ja liikkuvat, joten jos tilanne ei pääse suhteettoman pitkälle, voidaan varvistaminen vielä hoitaa fysioterapian, erikoiskenkien tai kipsaushoidon avulla.

– Varvistamisen aiheuttamia rakenteellisia pulmia on mahdollista hoitaa myös kirurgisesti.

Lattialta liikkeelle – Hyppykiikku, kävelytuoli ja sitteri voivat olla turhia

Hyppykiikun ja kävelytuolin lisäksi myöskään monen vauvaperheen vakiostoksiin kuuluva sitteri ei saa Sipiltä kehuja.

– Sitterissä asento on hyvin staattinen ja kuppimainen. Sitterissä vauva ei voi vaihtaa asentoa ja kantapäiden maahan kopsuttelu eli varhainen kävelyharjoittelu uupuu kokonaan. Sitterissä vietetään usein myös paljon aikaa.

Apuvälineitä markkinoidaan hyödyllisinä ja harmittomina vauvan ajanviettovälineinä ja kehityksen tukijoina. Vanhempien on kuitenkin hyvä muistaa, etteivät apuvälineet kuitenkaan ole välttämättömiä pakko-ostoksia, joita ilman ei vauvavuodesta selviä – päinvastoin.

– Kehotan miettimään tarkasti, onko apuväline kuten hyppykiikku tai kävelytuoli todella tarpeen. Vanhemmasta vauvan lattialla pitäminen voi tuntua ikävältä, sillä me aikuiset istumme aina tuolilla tai sohvalla, mutta vauvalle lattia on sylin ohella turvallisin ja luonnollisin paikka kehittää omia taitojaan, Iiris Sipi korostaa.

Lue myös: Sitteri on hyvä apuväline, mutta ei nukkumapaikka – nämä asiat siitä tulisi tietää