Vaikea vanhempi tuhoaa turvallisen perhearjen tiedostamattaan – 8 tapaa pilata perhedynamiikka
Nämä kahdeksan seikkaa vaikuttavat merkittävästi siihen, onko perhe-elämä turvallista ja toimivaa.
Perhedynamiikka on perheen sisäistä virtaa – energiaa ja jännitettä, johon vaikuttavat vanhempien elämänhistoria, kokemukset ja sitoutuminen perheeseen. Perhedynamiikka muodostuu perheen ääneen lausutuista sekä hiljaisista säännöistä, vuorovaikutuksen käytännöistä ja vallan sekä vastuun jakautumisesta perheessä.
Perhedynamiikka ei ole pysyvää. Se muuttuu, kun jokin perheessä muuttuu. Niinpä perhedynamiikka voi olla hyvinkin erilaista eri elämänvaiheissa. Dynamiikka muuttuu lasten ikäkausien, parisuhteen vaiheiden, perheen kokoonpanon muuttumisen ja elämän kriisivaiheiden myötä.
Toisaalta perhedynamiikkaa voi muuttaa myös vanhempien tietoinen päätös kehittää perheen vuorovaikutusta, vastuunjakoa, rajoja ja sääntöjä.
Miksi perhedynamiikasta on tärkeää olla tietoinen?
Pitkäkestoinen, vaikea ja raskas perhedynamiikka voi vahingoittaa perheenjäseniä, erityisesti lapsia. Huonosta perhedynamiikasta saattaa syntyä tunteiden ja tarpeiden vajetta, sisäistä turvattomuutta ja perhetraumoja.
Kaikkien perheiden dynamiikka voi olla ajoittain raskasta ja toimimatonta. Perhe-elämään kuuluu epätäydellisyys, ihmissuhteiden vaikeat vaiheet, kriisit ja riidat. Turvallinen, toimiva perhe palautuu vastoinkäymisten jälkeen sujuvaan perhearkeen.
Jos perheen elämä on jatkuvasti kriisisissä, riitelevää tai kaoottista, puhutaan epäfunktionaalisesta eli toimimattomasta perheestä.
Perhedynamiikka voi vahingoittaa niin lapsia kuin vanhempiakin, jos…
- Perhe-elämä on pitkäkestoisesti kaoottista.
- Perheessä ei ole rajoja.
- Perheen sisäinen kommunikointi on vähäistä, pinnallista tai etäistä.
- Perheen vuorovaikutus on suurelta osin syyttelyä ja arvostelua.
Lue myös: Kannattaako lasten vuoksi pysyä yhdessä? Kaksi asiantuntijaa kertoo mielipiteensä
Seuraavat kahdeksan seikkaa erottavat toimivat ja toimimattomat perheet toisistaan.
Vuorovaikutus on kuin sodankäyntiä
Jatkuva toisten arvostelu, jyrääminen, läksyttäminen ja nimittely tuntuvat perheenjäsenistä raivostuttavalta, pelottavalta ja hämmentävältä. Perhedynamiikka on pielessä, kun keskustelut alkavat muistuttaa sodankäyntiä.
Toimiva perhedynamiikka perustuu arvostavaan vuorovaikutukseen, jossa vaikeistakin asioista pyritään keskustelemaan kunnioittavasti. Arvostelun ja moittimisen sijasta voi ohjata, pyytää ja kertoa, mitä toivot ja mikä sinulle tärkeää.
Toisen toiveet jyrätään
Jos et tottele, jyrään sinut hiljaiseksi. Toimimattomassa perheessä on tyypillistä, että vanhemmat jakavat rangaistuksia impulsiivisesti oman kiukun tai raivon vallassa. Rangaistuksen voi saada esimerkiksi siitä, että sanoo ääneen oman mielipiteensä tai on eri mieltä vanhemman kanssa.
Sama kaava saattaa toistua parisuhteen kiperissä keskusteluissa. Myös puhumattomuus on vahvaa vallankäyttöä.
Toimivassa perheessä tunteiden, mielipiteiden ja erimielisyyksien ilmaiseminen on hyväksyttyä. Vanhempi sietää lapsen tunteet ja ohjaa tunteiden käsittelyä.
”Lapset kyllä sopeutuvat” -asenne
Vanhempi voi vapauttaa itsensä aikuisen vastuusta eri keinoin. Vanhemman vastuuttomasta käytöksestä voidaan vaieta tai se saatetaan muuttaa vitsiksi. Lapsi oppii nauramaan muistellessaan lapsuudessa kokemiaan pettymyksiä ja hädän hetkiä, kun vanhempaan ei voinut luottaa.
Vanhemman ja lapsen roolit voivat kääntyä päinvastoin: Lapsi kannattelee vanhempaa, kuuntelee vanhemman huolia ja pitää järjestystä talossa.
Toimivan perhedynamiikan edellytys on, että lapset ja vanhemmat ovat eri sukupolvea. Vanhemmat kantavan aikuisen vastuun arjen toimivuudesta, tunnistavat lapsen tarpeet, kuuntelevat huolia ja kannattelevat tunteita.
Ihmisiä ei päästetä lähelle
Joskus toimimattomia perheitä yhdistää kummallinen piirre: Ne pitävät toiset ihmiset loitolla. Naapureiden kanssa ei ystävystytä, tuttavaperheitä ja sukulaisia tavataan hyvin harvoin ja etäisesti. Vanhemmat opettavat lapsille mallin, ettei ihmisiä kannata päästää liian lähelle.
Kasvattamiseen tarvitaan kylä. Yhteisöllisyys on keskeinen perheen hyvinvointia rakentava voima. Mitä vahvempi ja läheisempi verkosto perhettä ympäröi, sitä enemmän perhe saa sosiaalista tukea – ja myös sosiaalinen kontrolli on vahvempaa. Arjen taakkoja ei tarvitse kantaa yksin.
Yhteisön luominen ei ole aina helppoa, mutta ainakin voi pitää mielen ja ovet avoinna ihmisille, jotka haluavat olla tukena.
Rajoja ei ole
Toimimattomassa perheessä ei useinkaan ole selkeitä rajoja. Säännöt ovat epämääräisiä ja alati muuttuvia. Myöskään yksityisyyttä ei kunnioiteta. Perheenjäsenet lukevat toistensa tekstiviestit, sähköpostit ja päiväkirjat. Eri ikävaiheisiin, esimerkiksi esipuberteettiin liittyvää tarvetta omaan rauhaan ja yksityisyyteen ei kunnioiteta.
Rajojen loukkaamista tapahtuu myös parisuhteessa. Toisella vanhemmalla ei ole selkeää oikeutta omiin ystäviinsä, säännöllisiin harrastuksiin, omaan vapaa-aikaan, henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Hänen aikaansa ja rajojaan loukataan toistuvasti.
Selkeät rajat ovat hyvinvoinnin perusta. Ne ovat välttämättömiä lapsen hyvän itsetunnon sekä toiminnanohjauksen kehitykselle. Ilman rajoja arki on arvaamatonta ja turvatonta. Lapsen täytyy tietää, mitä häneltä odotetaan ja millä säännöillä hänen kasvuaan suojataan. Rajaton arki ajautuu helposti kaaokseen.
Kiihkoilu kuormittaa lasta
Monet uskonnollisissa ja ääriajattelua kannattavissa perheissä kasvaneet ovat jakaneet kokemuksiaan siitä, kuinka lapsuuden perhe oli hämmentävä. Vahvat aatteet saattavat tuoda oman jännitteensä perhedynamiikkaan, ja lapsi voi aikuisiällä muistaa vanhempiensa kiihkoilut hyvin vahvasti.
Lapsi rakentaa itse oman maailmankatsomuksensa, kun on siihen kypsä. Muistot lapsuuden kodin uskonnollisesta tai poliittisesta ilmapiiristä voivat luoda lämpimiä, identiteettiä vahvistavia muistoja – jos oma aikuisiän ajatusmaailma on jollain tavalla samansuuntainen. Muistot voivat olla traumaattisia, jos kodin ilmapiiri oli kontrolloiva, pakottava ja tuomitseva.
Lasta käytetään aseena
Kun perhedynamiikka on vinksallaan, lapsesta tulee valitettavan usein vanhemmalle ase, jota hän käyttää taistelussaan lapsen toista vanhempaa tai esimerkiksi koulua vastaan. Vanhempi kokee suojelevansa lastaan ja tekevänsä oikein.
Lapsi ei saa koskaan olla aseena. Taistelun jäljet ovat usein kuin näkymättömiä mustelmia lapsessa: turvattomuutta, surua ja käsittelemätöntä häpeää.
Vanhemman perfektionismi heijastuu lapseen ja perhe-elämään
Monet vanhemmat ovat taipuvaisia perfektionismiin. Jos elämä ei suju omien odotusten mukaisesti, vanhempi pettyy ja ahdistuu. Vanhemman huoli, turhautuminen, kireys ja pettymys vaikuttavat vääjäämättä perhedynamiikkaan.
Perhe-elämä on epätäydellisyyden hyväksymistä. Perhettä, lasta ja parisuhdetta ei voi muuttaa juuri sellaiseksi kuin itse haluaisi ja toivoisi. Parisuhde ja perhe pitäisi ihmisille paikka, jossa voi kokea olevansa hyvä, arvokas ja rakastettu.
Olennaista hyvän perhedynamiikan luomisessa on hyväksynnän ilmapiiri, oman ja toisten epätäydellisyyden ymmärtäminen.
Lähteet: Basem Abbas Al Ubaidi: Cost of Growing up in Dysfunctional Family. Kaytee Gillis: 10 Unspoken Rules of Dysfunctional Families.
Kommentit (1)
Hyvä kirjoitus. 90-luvulla oli tyypillistä että kun kerroit tämäntyyppistä havainnoista missä tahansa, terveydenhuollossa, lähipiirissä yms niin vastattiin että ”se on kuitenkin sun perhe”, kyllä he varmasti rakastavat, olet liian herkkä tai ongelmaa on varmasti sinussa. Täysi kykenemättömyys ymmärtää tai ottaaä asiaa vakavasti. Mainittakoon että kärsi masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Asia eäo vaan johtunut ns mistään, vaan vika oli aivokemiassani.