”Lasten isovanhemmat eivät ikinä kiroilisi mutta haukkuvat ja arvostelevat muita” – Kiroilu lasten kuullen jakaa mielipiteitä
Kiroilua pidetään rumana tapana, mutta välillä vanhemmiltakin saattaa päästä lasten kuullen suusta niin kutsuttaja sammakoita.
Kysyimme Kaksplussan lukijoilta, onko kiroaminen lasten kuullen heidän mielestään suotavaa.
Enemmistö kyselyyn vastanneista, 60 prosenttia, oli sitä mieltä, että lasten kuullen kiroilu on sallittua. Neljäkymmentä prosenttia kyselyyn vastanneista vanhemmista ei puolestaan hyväksy kiroamista lasten edessä.
Vastauksissa punnittiin paljon sitä, että vaikka kiroilu on rumaa, se on lopulta melko harmitonta.
”Lastemme isovanhemmat eivät ikinä kiroilisi lasten tai meidän kuullen, mutta haukkuvat auton ikkunasta lenkkeilijän juoksutyylin, lehden kannesta naisen ja kohtelevat muita ihmisiä kuin roskaa. Olen pannut asiat mittasuhteisiin: joskus saattaa päästä kirosana lasten kuullen, mutta silloin kerron, miksi niitä ei pidä päästää. Selitän myös, että koulussa nuoremmat oppivat vanhemmilta näitä huonoja tapoja, joten ei ole suotavaa kiroilla siellä tai ylipäätään missään pienempien kuullen. Ei ole tullut opettajilta viestiä, että omani kiroilisivat, ja luonnollisesti olen siitä erittäin ylpeä.”
Moni kyselyyn vastanneista ajatteli, että lapset oppivat kirosanat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin elämäänsä.
”Kiroilen niin perkeleesti, jos siltä tuntuu. Kumpikaan lapsistani ei silti kiroile nimeksikään! Luulen, että se ei kiehdo heitä, sillä asia ei ole meillä tabu.”
”Lapsi oppii kiroilemaan jossain vaiheessa elämäänsä. Joko vanhemmilta sisaruksilta, hoitopaikassa tai viimeistään koulussa. Toki turhaa kiroilua on vältettävä.”
”Saa kiroilla, mutta ei kannata. Lapsen kielellinen kehitys heikkenee, kun kirosanoja on helppo käyttää turhautuessa ja monessa tilanteessa. Ihmiset, jotka eivät kiroile, ovat kielellisesti todennäköisesti kyvykkäämpiä keksimään enemmän sanoja.”
Moni vastaajista myös ajatteli, että lapsen edessä kiroaminen tarjoaa oivan kasvatustilanteen.
”Parempi ruma sana on oman vanhemman suusta kuulla, kun voi heti selittää ja sanoittaa tilanteen lapselle ja selittää, että kiroilu on rumaa. Eri asia on, miten usein niitä kirosanoja käyttää ja miten. Kyllä ne lapset niitä muualla kuitenkin kuulee – siksi on parempi, että tietävät kiroilun olevan huono tapa.”
”Täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja tilanne, jossa kiroillaan. Esimerkiksi hermostuessa kiroilu on mielestäni ok. Turhaan arkipuheessa kuitenkin kiroilua vältän. Jos itsekin olen kiroilevaa tyyppiä, en tietenkään pidä sitä hirveän pahana asiana. Keskityn kasvatuksessa muihin asioihin.”
”Vanhemmatkin ovat ihmisiä. Lienee parempi päästää höyryjä ulos kiroilemalla kuin jollain haitallisemmalla tavalla.”
”Jos kiroilua ei salli lapsilleen, on ristiriitaista näyttää päinvastaista mallia”
Niiden, joiden mielestä lasten kuullen kiroilu ei ollut suotavaa, vastauksissa korostui ajatus siitä, että lapset saavat kiroilusta huonon mallin. Kielteisesti kiroiluun suhtautuneet myös pitivät kiroamista rumana tapana.
”Lapset oppivat kiroilun nopeasti, ja on vaan niin inhottavan kuuloista, kun pienet lapset kiroilevat. Myös teinien puhe, joiden joka toinen sana on vittu, on raskasta kuunneltavaa. Myönnän toki, että itseltäkin on joskus lipsahtanut paska tai perse, koska vitut ja muut ovat niin karseita. Lapset ovat siitä huomauttaneet ja olen sanonut, että sitten kun on täyttänyt 18 vuotta, niin saa kiroilla oman harkinnan mukaisesti. Se on meillä riittänyt, lapset eivät kiroile.”
”Ei kannata opettaa näin sivistymätöntä käytöstä lapselle.”
”Kiroilu vie itse asiasta huomion. Mielestäni on hyvä esimerkki yrittää opettaa sanoittamaan tunteitaan kuin käyttää kiroilua verukkeena.”
”Kiroilun ei pitäisi olla tapana ylipäätään, oli lapsia paikalla tai ei.”
”Ei kuulu hyviin käytöstapoihin. Myös aikuisten kesken tiheä kiroilu antaa huonon kuvan henkilöstä.”
”Jos kiroilua ei salli lapsiltaan, on ristiriitaista näyttää itse päinvastaista mallia. Toisin sanoen, jos näyttää itse huonoa esimerkkiä, on väärin suuttua lapselle, joka toimii kuten vanhempansa, josta tietenkin katsoo mallia.”
Jaa oma kokemuksesi