Muista ottaa talteen lapsen 8 kehitysvaiheen taideteokset! Jokainen oppii piirtämään vaihe kerrallaan vauvasta alkaen
Oman lapsen piirtämistä on entistä hauskempaa seurata tämän kehitysvaihekartan avulla!
Lapsen piirtäminen kulkee kaikilla samat vaiheet läpi. Mitä useammin lapsella on mahdollisuus näitä taitojaan kehittää, sitä pikemmin hän etenee. Ikä toki sanelee, miten monimutkaiseen yhteispeliin käsi, aivot ja näköaisti fyysisesti kykenevät.
1. Vauvan riimustelu
Minä teen jäljen maailmaan! Lapsi riemastuu huomatessaan, että hän voi liiduilla tai sormiväreillä luoda uutta. Pikku hiljaa viivoista alkaa muodostua erilaisia haparoivia muotoja, kuten ympyröitä ja spiraaleja.
– Lapsi ei tässä riimusteluvaiheessa vielä anna niille merkitystä, vaan hänelle riittää, että hän saa jäljen aikaan, kertoo kuvataideopettaja Elisse Heinimaa.
– Alle yksivuotiaalle ei ehkä vielä kannata kyniä antaa, 40 vuotta kuvataidetta opettanut Heinimaa nauraa.
– Sormivärit sen sijaan ovat sopivia ja ihastuttavat lapsia värikylläisyydellään.
Elisse Heinimaa on suosittu luennoitsija päiväkotien henkilöstön täydennyskoulutuksissa.
Hän kertoo varhaiskasvattajille lasten kehitysvaiheista kuvataiteessa ja jakaa vinkkejä, mitä missäkin iässä kannattaa kokeilla. Siitä ei tosin kannata huolestua, jos joku kehittyy hitaammin kuin joku toinen. Kaikki lapset oppivat omassa tahdissaan, ja luultavasti sitä nopeammin, mitä enemmän heillä on mahdollisuuksia tehdä kuvataidetta. Mitä enemmän siihen kannustetaan.
– Se, että lapsille ei enää annetakaan piirustuspaperia ja kyniä vaan pelkästään kännykkä, on minun kauhein painajaiseni! Eivät taidot mihinkään kehity ilman välineitä ja rohkaisua!
2. Aivojumppatöherrykset
Kehitys riimusteluvaiheesta eteenpäin kulkee käsi kädessä puheen oppimisen kanssa. Kun sanan ja esineen välille syntyy yhteys, ja lapsi ymmärtää, että tämä on pöytä, piirroksetkin alkavat muodostaa merkityksiä. Lapsen piirtäminen ei enää ole pelkkää riimustelua. Hän saattaa piirtää sykkyrän ja kutsua sitä autoksi. Piirrokset eivät siinä vaiheessa vielä yritä jäljitellä todellisuutta, mutta ne saavat jo mielessä merkityksiä.
– Tätä kutsutaan kuvallisen symbolifunktion syntymiseksi. Sen kehityttyä lapsi ottaa maailmaa haltuun piirtämällä. Se on aivoille hirveän tärkeää, lapsen piirtäminen kehittää abstraktia ajattelua ja tietoista havainnointia, Elisse Heinimaa innostuu.
Hirveän tärkeää, mutta myös hirveän aliarvostettua.
– Eihän pienten lasten töherryksille ole koskaan annettu arvoa. Vaikka psykologit tietysti tietävät, että varhaislapsuus on hyvin tärkeä vaihe ihmisen kehitykselle.
3. Lapsen piirtäminen pääjalkaisilla
Kun pikku piirtäjän käden hallinta kehittyy, hän alkaa kuvata ympäristöään. Ensimmäisenä syntyy pääjalkaisia.
– Lapsi piirtää ensin ihmisten kuvia, haparoivia ympyröitä, josta lähtee viivoja, jotka kuvaavat jalkoja, käsiä, hiuksia, mitä milloinkin. Näitä kutsumme pääjalkaisiksi.
Pääjalkaistaide noudattaa arvoperspektiiviä. Se, mikä on tärkeää, kuvataan suurikokoisena.
– Lasten tekemissä perhekuvissa esimerkiksi äiti saattaa olla iso ja isä kauhean pieni, tai sitten koira on kaikista isoin ja ihmiset pieniä, Heinimaa nauraa ja mainitsee:
– Muinaisegyptiläisissä hautamaalauksissa oli käytössä sama perspektiivi. Faarao oli niissä iso, vaimo puolet pienempi, faaraon lapset vaimoakin pienempiä ja alamaiset kaikkein pienimpiä.
4. Piktografit – viraali-ilmiö paperilla
Piktografi tarkoittaa lapselta toiselle leviävää tapaa piirtää jokin asia. Lapset rakastavat niitä. Suosittuja piktografeja ovat esimerkiksi “pallopuu”, joka koostuu suorasta rungosta ja pallosta lehvästönä, prinsessa kolmiomekossa, tai paperin ylälaitaan piirretty kaari- tai puolipalloaurinko, josta lähtee viivasäteitä.
– Kymmeniä vuosia kuvataidekoulun opettajana olen ihmetellyt, mistä tulee hymyilevä naama, joka auringolle yhä uudelleen piirretään. Kun vierailin Roomassa museossa etruskien ajan keramiikkaa katsomassa, löysin Apollon, valon ja taiteen jumalan, kuvattuna hymyilevänä aurinkona. Tämä piktografi on todellakin ikivanha meemi, Elisse Heinimaa sanoo ja nauraa:
– Minulla on tallella hiihtäjää esittävä piirustus, jonka itse tein kahdeksanvuotiaana. Siinäkin on taustalla todellinen piktografi, sokeritoppavuoret.
5. Maisema alkaa hahmottua
Ihan pienet lapset piirtävät pitkin poikin paperia, mutta pian paperin yläreuna alkaa esittää taivasta ja alareuna maata.
Moni vähän isompi lapsi haluaa nokkelasti piirtää paperille kaksi maanrajaa, lähempänä ja kauempana sijaitseville asioille.
6. Haavekuvat
Neljän, viiden vanhoilla lapsilla on jo monipuolinen valikoima motiiveja piirtää. He kuvaavat piirustuksissaan sekä todellisuutta että seikkailuita joista haaveilevat, ja omia tulevaisuudensuunnitelmiaan. Jälkimmäisimpään kategoriaan Heinimaa lukee tyttöjen prinsessamissikaunotar-kuvatkin.
– Kuvissa oleellista on se, ettei välttämättä kuvata asioita siten miten ne nähdään, vaan siten, miten niitten tiedetään olevan. Lapset piirtävät esimerkiksi läpinäkyviä taloja huonekaluineen.
7. Pyrkimys realismiin
Pyrkimys realismiin ja tarve kuvata perspektiivi oikein kehittyy piirtäjälle yleisimmin 9 tai 10 vuoden iässä.
– He rupeavat itse huomaamaan, että tämä ei nyt näytä ihan oikealta. Siinä vaiheessa lapselle kannattaa opettaa, miten esimerkiksi tie kapenee kuvassa ja lyhtypylväät näyttävät lyhenevän.
Lapset valitsevat kaikista kauneimmiksi kuviksi ne, mitkä kuvaavat luontoa. Heinimaan mukaan eläimet, puut, metsät, järvet ja merimaisemat päihittävät ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden kuvaukset.
Vuodesta toiseen muksut julistavat kaikkein hauskimmaksi puuhaksi kuvataidekoulussa savityöt. Tässä näkyy ihmisen tarve saada käsillään aikaan jotain konkreettista.
– Lapset eivät muutu, mutta tietysti heidän piirrostensa aiheet kyllä. Nykyään saatetaan piirtää esimerkiksi kännykkäpelien tapahtumia.
– Kuvataidekoulussa kännykkäkulttuuri tulee esiin lähinnä siinä että 12-vuotiaista eteenpäin ollaan aika kiinni älylaitteissa, kännykät ovat kuin tuttipulloja. Mutta kun sanon että nyt otetaan esiin värit ja savet ja hienot puhelimenne saattavat likaantua, viesti menee perille hyvin ja lapset jaksavat olla ilman värkkejään.
8. Fanitus motivoi teinin taideharrastusta
Ehkä viimeisenä kuvataidekoulussa näkyvänä vaiheena monet teini-ikäiset tykkäävät kopioida idoliensa kuvia. Tämä motivoi heitä kehittämään yhä pitemmälle kuvataiteellisia kykyjään.
Vaan kuten käy muissakin harrastuksissa, suurin osa lapsista jättää piirtämisen teini-iässä.
– Monilla nuorilla on niin valtavan paljon harrastuksia, että on pakko priorisoida, mihin niistä keskittyy. Jos nuori ei koe olevansa tosi hyvä kuviksessa, se jää. Mutta tätä ei tarvitse ajatella suurena menetyksenä. Kyllä kuvataiteen harrastamisesta ihan vaan muutaman vuodenkin ajan on paljon hyötyä, Elisse Heinimaa toteaa.
– Toivomme kuvataidekouluissa kumminkin, että rakkaus kulttuuriin ja kuvallisen kulttuurin arvostus jäävät lapsiin koko loppuiäksi.
Anna: Nämä ovat museonjohtajien lempiteokset omissa museoissaan – mikä on suosikkisi?
Lue myös: 7 syytä, miksi lapsen kannattaa harrastaa musiikkia
Jaa oma kokemuksesi