Sanooko lapsi kaikkeen ei? PDA voi saada hänet kieltäytymään kaikesta, koska valintojen tekeminen ahdistaa
Jos erityispiirteisellä lapsella on poikkeavan voimakas tarve vastustaa arjen askareita, pyyntöjä ja määräyksiä, voi kyseessä olla vielä huonosti tunnettu vaiva PDA.
Ei! Se on monesti yleisin sana, jonka PDA-piirteisen ihmisen suusta saattaa kuulla.
PDA eli patologinen vaatimusten välttely on vielä huonosti tunnettu käyttäytymismalli, johon kuuluu voimakas tarve vastustaa tavallisia arjen puuhia, pyyntöjä ja määräyksiä. Vaivasta kärsivä ihminen on usein uhmakas ja saattaa kieltäytyä tekemästä valintoja.
Ihmisen perustarpeisiin lukeutuva hallinnankokemus on PDA-piirteisellä henkilöllä hyvin hauras. Ulkopuoliset sekä omat sisäiset pyynnöt, kehotukset, toiveet ja käskyt aiheuttavat kuormitusta ja ahdistusta, joka voi johtaa jopa paniikkiin.
– PDA-oireiset ihmiset saattavat esimerkiksi kokea nälän tunteen vaatimuksena, jonka vuoksi he eivät pysty syömään. Tai jos vanhempi pyytää lasta menemään vessaan, ei hän pysty siihen, koska hän kokee vanhemman kehotuksen vaatimuksena ja ahdistuu, Elina Havukainen Autismiliitosta selvittää.
Kyseessä ei ole varsinainen diagnoosi, vaan autismiin liittyvä käyttäytymisprofiili eli toimintatapa, joka johtuu aivojen erilaisesta kehittymisestä. Sitä on tutkittu vasta hyvin vähän.
Vuonna 2015 neuropsykiatri Christopher Gillberg tutki Färsaaren autismipopulaatiota ja totesi, että noin 15 prosentilla autisminkirjon ihmisistä esiintyi PDA-piirteitä.
Havukainen huomauttaa, että kaikki vaatimusten välttely ei ole PDA:ta, vaan toimintaan liittyy tietty äärimmäisyys: ihmisellä on tarve vältellä myös omia tarpeitaan ja halujaan. Piirteet ja niiden voimakkuus vaihtelevat ihmisten välillä. Myös eri päivien välillä voi olla eroja riippuen siitä, kuinka kuormittavaa arki on. PDA-ihmisen ahdistusta lisää erityisesti epävarmuuden tunne.
PDA on hankala tunnistaa
PDA on synnynnäinen vaiva, mutta tavallisimmin se tulee ilmi esikoulu- tai alakouluiässä, jolloin ulkopuoliset vaatimukset kasvavat ja alkavat kuormittaa lasta.
Lapsi saattaa esimerkiksi kieltäytyä tekemästä asioita omana itsenään ja ottaa itselleen roolin, jolloin vaatimusten täyttäminen on helpompaa. Ulkopuolisen silmin toiminta saattaa näyttää hyvin ristiriitaiselta ja saada vanhemman ymmälleen.
– Kun PDA todetaan, on lapsella yleensä jo todettu autismi tai muu neurokirjon muoto. Tällöin vanhemmille on saattanut tulla kokemus, etteivät perinteiset autismin kuntoutusmenetelmät toimi kyseisen lapsen kohdalla, ja silloin lähdetään miettimään PDA:n mahdollisuutta.
Jos hoitokontaktia ei ennestään ole, ja vanhempi huomaa, ettei lapsi pysty toimimaan omien tarpeidensa mukaisesti tai tekemään itselle mieluisiakaan asioita ahdistuksen vuoksi, voi PDA:n mahdollisuutta pohtia täyttämällä Autismiliiton sivuilla olevalla testillä. Sen tulokset on hyvä toimittaa terveydenhuoltoon, jossa käyttäytymisprofiili on vielä varsin tuntematon.
– Välillä vanhemmat joutuvat todistelemaan lapsensa PDA-piirteitä, mikä on tietenkin väärin. Kannustan vanhempia kuitenkin olemaan rohkeita ja luottamaan siihen, että he tuntevat oman lapsensa parhaiten, neurokirjon asiantuntija Salla Hewitt Kirjon kirjoista huomauttaa.
Virhetulkintoja ja väärinymmärryksiä
PDA tulkitaan usein virheellisesti esimerkiksi kehitykselliseksi traumaksi, uhmakkuus-, käytös-, kiintymyssuhde- tai persoonallisuushäiriöksi eli kasvuympäristöön linkittyviin asioihin.
Virhetulkinta riittämättömästä vanhemmuudesta saattaa johtaa jopa lastensuojeluilmoitukseen, kun lapsi ei vanhempien yrityksistä huolimatta suostu menemään päiväkotiin tai kouluun.
– Jos vaiva sekoitetaan esimerkiksi ADHD:seen, saattavat vanhemmat saada ohjeeksi tiukentaa kasvatusmenetelmää. Tämä ei kuitenkaan tehoa lapsiin, vaan saattaa vaikuttaa haitallisesti jopa lapsen itsetuntoon ja minäkuvaan. PDA-lasta pitäisi kasvattaa suurella ymmärryksellä ja myötätunnolla, Hewitt painottaa.
– Jos piirteet tunnistettaisiin paremmin ja nämä lapset nähtäisiin sellaisina autisminkirjon ihmisinä, joilla on sekä omat vahvuudet että vaikeudet, niin ehkä ei olisi niin paljon nuoria ja nuoria aikuisia, jotka kokevat tulleensa väärinymmärretyiksi koko elämänsä ajan, Havukainen huomauttaa.
Aivan kuten autismikin, myös PDA on elämänmittainen. Usein kuitenkin ajatellaan, että ongelma lievittyy iän myötä, sillä vaivasta kärsivät ihmiset ovat taitavia peittämään piirteitään. Niin kutsuttu maskaaminen kuitenkin aiheuttaa kuormitusta, sillä sisäiset haasteet eivät poistu minnekään.
– Joskus PDA-ihmiselle saatettaan määrätä ahdistusta vähentävää lääkettä, mutta mitään varsinaista hoitomuotoa ei ole. Ennemminkin ympäristöä pyritään muokkaamaan vähemmän kuormittavammaksi vaatimuksia vähentämällä, Havukainen kertoo.
PDA-lapsen vanhemmuus on haastavaa
Luottamuksen rakentaminen PDA-lapseen on erityisen tärkeää. Lapsen on koettava, että aikuinen on hänen puolellaan. Vanhempi joustaa ja on rauhallinen. Hän tietää lapsen rajat, tunnistaa hänen kuormituksensa määrän ja osaa säädellä vaatimustasoa sen mukaan.
– Lapsen pitää voida luottaa, että aikuinen tunnistaa hänen rajansa, eikä vaadi häneltä mitään, mihin hän ei juuri sillä hetkellä pysty, Hewitt painottaa.
Olennaista on rakentaa lapsen arkea siten, että hän saa kokea turvallisuudentunnetta lisäävää hallinnantunnetta. Lapsen kanssa yhdessä sovitaan esimerkiksi, kuinka monta kertaa päivässä pestään hampaat tai kuinka monta kertaa viikossa käydään suihkussa.
Osa PDA-piirteisistä lapsista hyötyy myös valinnanmahdollisuuksista, kuten haluaako lapsi mennä tänään kouluun pyörällä vai kävellen tai minkä kolmesta paidasta hän haluaa tänään pukea päälleen.
– Kuormituksenhallinta ja vaatimustason soveltaminen ovat keskeisiä lapsen tukemisessa ja kasvattamisessa. Vaatimustason soveltaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vaatimukset poistettaisiin, vaan niitä vähennetään ja sovelletaan siten, että lapsen on mahdollista osallistua, oppia ja saada tärkeitä onnistumisen kokemuksia, Hewitt huomauttaa.
Käskyjen ei kuitenkaan kannata tulla suoraan vanhemmalta.
– Herätyskellon voi laittaa piippaamaan, kun peliaika on ohi, tai pyyhkeen sängyn päälle merkiksi pesupäivästä, Salla Hewitt neuvoo.
Myös yhteinen mieluinen tekeminen, esimerkiksi vierekkäin palapelien kasaaminen tai iltapalaleipien tekeminen ilman minkäänlaisia vaatimuksia on tärkeää PDA-lapselle. Välillä arjesta on hyvä etsiä aikaa esimerkiksi painopeiton alla makoiluun rauhoittumispurkkia katsellen.
– PDA-piirteisen lapsen kanssa eläminen on haastavaa vanhemmuutta. Tärkeintä on, etteivät perheet kokisi jäävänsä yksin, vaan heille olisi tarjolla tukea ja tietoa, Elina Havukainen painottaa.
Jaa oma kokemuksesi