Lapsen terveys 18.03.2023

Tarvitsevatko kaikki neurokirjon lapset diagnooseja? Ehkä, mutta ennen kaikkea erityislapsi tarvitsee jotakin muuta

Kun lapsella on nepsy-piirteitä, hän tarvitsisi ensisijaisesti hyvää tukea arkeensa.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock
3 kommenttia

Neurokirjon oireyhtymät ovat tuttuja monille pienten lasten vanhemmille. Vanhemmalla itsellään tai hänen tuttavallaan on saattanut lapsena olla jokin neurokirjon diagnoosi. Lisäksi nepsy-asiat ovat muutenkin aiempaa paremmin pinnalla.

Neurokirjolla tarkoitetaan neuropsykiatrisia oireyhtymiä, joista tutuimmat ovat ADHD, ADD, autismikirjon oireyhtymät ja Tourette.

Neuropsykiatrinen oireyhtymä voi kuulostaa vakavalta sairaudelta. Kyse on useimmiten jokapäiväisistä toiminta- ja sopeutumiskyvyn haasteista. Monesti psyykkiset vaikeudet nostavat päätään silloin, jos ympäristö ei ymmärrä ja tue lapsen piirteitä.

Neurokirjosta käytetään myös puhekielessä nimitystä nepsy, joka on lyhenne sanasta neuropsykiatrinen ja kuvaa samoja oireyhtymiä. Monilla nepsy-lapsilla olla voi piirteitä useasta neurokirjon oireyhtymästä, esimerkiksi ADHD sekä lieviä autismin piirteitä.

Tunnista nepsy-piirteet: Mitä ovat ADHD, ADD ja Tourette?

ADHD-piirteisen lapsen keskittyminen on lyhytjänteistä, hän on motorisesti erittäin vilkas, puhelias ja hänen reagointinsa on nopeaa. ADHD-piirteiselle on päähänpistot ja niiden nopea toteuttaminen ovat usein tyypillistä toimintaa.  Kaikista näistä piirteistä voi olla myös paljon hyötyä aikuisiässä.

ADD tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä ilman ylivilkkautta. ADD-piirteinen voi uppoutua pitkiksi ajoiksi omiin ajatuksiinsa ja haavemaailmoihinsa. Keskittyminen sekä tehtävien aloittaminen ja loppuun saattaminen on hänelle usein vaikeaa.

Kun ADHD tai ADD -piirteinen on kiinnostunut ja motivoitunut jostakin asiasta, keskittymiskyky voi olla hyvä. Heillä saattaa olla taipumus hyperfokusoitua eli keskittyä tehtävään niin, että aika ja paikka menettävät merkityksensä.

ADHD- ja ADD -oireyhtymiin on lääkkeitä. Jos näyttää siltä, että nepsy-lapsi alisuoriutuu koulussa tai kuormittuu merkittävästi arjen tukitoimista huolimatta, lääkitys voi olla tarpeellinen.

Lue myös: Näin ADD ja ADHD eroavat toisistaan

Touretten oireyhtymän keskeisin piirre ovat tic-oireet eli äänelliset tai motoriset nykimishäiriöt. Tic-oireita voi esiintyä väliaikaisesti kenellä tahansa lapsella – silloin kyse ei ole Tourettesta, vaan ohimenevistä oireista, jotka yleensä johtuvat lapsen stressistä ja kuormituksesta.

Vanhempien ei siis kannata huolestua tic-oireista eikä kiinnittää niihin mitään huomiota. Jos ne haittaavat merkittävästi lapsen elämää, perheen kannattaa etsiä sopivia tukikeinoja tic-oireiden kanssa elämiseen.

Mitä eroa on vaikealla autismilla ja lievillä autismikirjon piirteillä?

Myös autisminkirjo kuuluu nepsy-piirteisiin.

Vaikea autismi näyttäytyy lapsen käytöksessä yleensä jo yhden vuoden iässä. Vaikeasti autistiset lapset tunnistetaan jo hyvin varhain. He eivät lähde ottamaan kontaktia muihin, eivätkä juurikaan ole kontaktissa ääntelemällä ja myöhemmin puheella. Vaikeasti autistiselle ei välttämättä kehity lainkaan puhekieltä kommunikaation välineeksi.

Lapsen katsekontaktin kehittymiseen kiinnitetään huomiota neuvolassa kolmen kuukauden iässä. Katsekontaktin vähäisyys voi johtua monesta asiasta, kuten näkökyvyn kehityksestä ja siitä, miten lapsi suuntautuu kasvoihin.

Autismidiagnoosin tekemisessä katsekontaktin vähäisyys kolmen kuukauden iässä ei ole merkittävä löydös. Toki se voi olla ensimerkki autismikirjon piirteistä, mutta siitä ei pysty ennustamaan eikä ennusteta vielä tässä vaiheessa. Jos lapsi ei ota katsekontaktia kolmen kuukauden iässä, on tärkeää arvioida, onko lapsen näkökyvyssä poikkeavuutta.

Lievät autismikirjon piirteet voidaan diagnosoida yleensä aikaisintaan 3-5-vuotiaana – jos diagnoosille on ylipäätään lainkaan tarvetta.

Lievät autismikirjon piirteet tarkoittavat käytännössä ajattelun joustamattomuutta sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteita erityisesti ikätovereiden ryhmässä. Suuria oppimisvaikeuksia ei yleensä ole ja lapsella on edellytyksiä menestyä hyvin opinnoissaan.

Lue myös: Onko lapsella vaikeuksia sopeutua ryhmään? Taustalla voi olla ADHD, autismi tai Touretten syndrooma

Kannattaako nepsy-piirteitä etsiä ennen kuin lapsi on 5-vuotias?

Kaikki lapset harjoittelevat tunteiden ja toiminnan säätelytaitoja. Näihin taitoihin vaikuttavat esimerkiksi synnynnäiset temperamenttipiirteet.

Lapsi voi olla temperamentiltaan nopeasti reagoiva ja vahvasti tunteva ilman, että se on merkki ADHD-piirteistä. 1,5-3-vuotiaalle on tyypillistä keskittyä vain lyhytaikaisesti, reagoida nopeasti ja olla vauhdikkaita.

Ennen kolmen 3-5 -vuoden ikää ei siis välttämättä kannattaisi miettiä, onko lapsella ADHD tai ADD.

Toiset lapset puolestaan saattavat viihtyä pitkiä aikoja itsekseen leikkien ja väistää katsekontaktia ilman, että se tarkoittaa autismin piirteitä.

Lasten kehitys eri taitojen osalta on hyvin vaihtelevaa. Jos jossakin ikävaiheessa lapsella ei ole samat taidot kuin tuttavaperheiden ja naapureiden lapsilla, se ei tarkoita, että lapsen kehityksessä on vikaa. Neurokirjon oireyhtymät voidaan diagnosoida pääsääntöisesti vasta 3-6-vuotiailla tai kouluiässä. Ainoastaan vaikea autismi tunnistetaan noin 1-2 -vuoden iässä.

Joskus vanhemmilla ja kasvatuksen ammattilaisillakin on käsitys, että lapsen nepsy-piirteet täytyy ensin diagnosoida ennen kun lapsi voi saada tarvitsemaansa tukea varhaiskasvatuksessa tai koulussa. Lain mukaan lapsen pitää kuitenkin saada tarvitsemansa tukitoimet ilman diagnoosiakin.

Neurokirjon diagnoosit ovat keino lisätä ymmärrystä siitä, millaisia henkilön arjen haasteet ovat. Joskus diagnooseille saatetaan kuitenkin antaa jopa liikaa painoarvoa ja niiden nimiä toistellaan lapsuuden aikana niin paljon, että lapsen itsetunto kärsii.

Keskeisintä on tehdä lapsen arjen tuki riittäväksi.

Miten varmistaa, että nepsy-lapsi saa riittävää tukea arjessa? 

Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, ymmärrystä sekä kuormitustason säätelyä. Hyviä hetkiä, hyvää vuorovaikutusta ja itsetunnon tukemista. Nämä asiat ovat kaikkein olennaisimpia lapsen kuin lapsen kehitykselle – eikä nepsy-lapsi ole poikkeus.

Vanhemman on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan ja siitä, että vuorovaikutus lapsen kanssa on hyvää ja lämmintä.

Vanhempien kannattaa ylläpitää arkirytmiä sekä rutiineja, ennakoida tilanteita sekä huolehtia, että lapsi nukkuu riittävästi. Lapsen arkea voi helpottaa kuvatuki eli kuvalliset vihjeet siitä, mitä seuraavaksi pitää tehdä ja missä järjestyksessä.

Säännöllinen, hyviä proteiineja ja pitkäkestoisia hiilihydraatteja sisältävä ravinto tukee lapsen aivojen toimintakykyä. Joskus nepsy-lapsi saattaa yrittää säädellä oloaan syömällä ja juomalla suuret määrät sokeripitoista ravintoa. Sokeri ei kuitenkaan helpota oireita, vaan siihen auttavat tutkitusti parhaiten proteiinin saanti ja pitkäkestoiset hiilihydraatit sekä aistikuormituksen säätely ja liikunta.

Myös ruutuajan tulisi pysyä kohtuuden rajoissa. Lasten neurologian näkökulmasta alle kolmevuotiailla lapsilla ei tarvitse olla lainkaan ruutuaikaa.

Miten lapsen kuormitusta voi säädellä?

Kuormituksen säätely tarkoittaa hieman eri asioita riippuen siitä, mitä nepsy-piirteitä lapsella on. Jos lapsella on Tourette-, ADD- tai autismikirjon piirteitä, sosiaalista vuorovaikutusta kannattaa jaksottaa niin, että lapsella on mahdollisuus vetäytyä välillä lepäämään omissa oloissaan.

Lepohetket vuorovaikutuksesta sekä aistikuormittavista tilanteista voivat olla tarpeen. Aistikuormitus tarkoittaa käytännössä lasta ympäröiviä ääniä, ihmisiä, liikkeitä, hajuja, valoja ja yksityiskohtia.

ADHD-piirteinen lapsi puolestaan voi tarvita kuormituksensa säätelyyn hyvää sosiaalista vuorovaikutusta sekä ennen kaikkea paljon liikuntaa ja ulkoilua.

Lapsen kuormituksen pitäisi pysyä kohtuuden rajoissa kaikissa ympäristöissä. Lapsi tarvitsee varhaiskasvatuksessa ja koulussa riittävää tukea, ettei käy niin, että lapsen mitta on täysi, kun hän pääsee iltapäivällä kotiin.

Neurodiversiteetin ymmärrystä ja tukemista tarvitaan lisää

Nykyisin opettajat ymmärtävät paremmin neurokirjoa kuin aiempina vuosikymmeninä. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa voidaan esimerkiksi jaksottaa nepsy-piirteisen lapsen ohjeet ja tehtävät lyhyemmiksi.

Varhaiskasvatuksessa ja koulussa ymmärretään neurokirjoa eli lasten erityispiirteitä. Suomessa kuitenkin kaivataan lisää neurodiversiteetin eli neurobiologisen moninaisuuden ymmärrystä. Neurologinen moninaisuus on luonnollista ja siksi normaalia, ei epänormaalia.

Nepsy-piirteitä ei saa hoidolla tai kuntoutuksella pois. Piirteet voivat lieventyä iän ja hyvien tukitoimien myötä. Aikuisten tuella lapsi voi oppia ymmärtämään, Lapsi oppii ajan myötä ymmärtämään, että nämä asiat ovat minulle hankalia ja nämä asiat helppoja.

Nepsy-piirteet korostuvat vaativassa ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Kulttuuriltaan vilkkaissa maissa esimerkiksi ADHD-piirteistä ei ole välttämättä juuri lainkaan haittaa jokapäiväisessä arjessa. Lieviä autismikirjon piirteitä omaavan sosiaalinen elämä helpottuu useimmiten merkittävästi, kun hän lähtee opiskelemaan itseään kiinnostavaa alaa toisten samoista asioista kiinnostuneiden joukkoon.

Peruskoulun läpi tarpominen on monesti nepsy-piirteiselle lapselle todella kuormittavaa, suurelta osin koulujärjestelmän sosiaalisten odotusten vuoksi. Siksi olisi tärkeää pohtia, miten neurodiversiteetin tukemista kouluympäristössä voi kehittää eteenpäin.

Lapsi ei tarvitse ensisijaisesti diagnooseja, vaan tukea ja ympäristön muokkaamista hänen yksilöllisiin piirteisiinsä sopivaksi.

Artikkelia varten on haastateltu lastenpsykiatria. Kirjoittaja on nepsy-valmentaja.

Lue myös: Onko lapseni vilkas vai ylivilkas? ”Levottomuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin neuropsykologinen häiriö”

Seura.fi: Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten tuen saaminen kestää jopa vuosia – ja on kiinni vanhempien sisukkuudesta

 

Kommentit (3)

Mitä aiemmin on diagnoosi, sitä nopeammin saa oikeanlaista tukea ja päästään aloittamaan terapiat. Diagnooseja tarvitaan, koska ilman niitä ei saa palveluja.

Oma poikani ja etenkin minä kasvattajana olisi tarvinnut nepsyvalmennusta jo ennen eskari ikää. Lapsi ei leikkinyt ns. figuurileikkejä ja sitäkään kautta oppinut sosiaalisten tilanteiden ja tunteiden hallintaa. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota, vaikka koetin ilmaista, että lapsi ei leiki. Itselläni ei ollut tuossa vaiheessa mitään tietoa nepsyistä. Eikä myöskään ikätasoista vertailukelpoista lasta lähipiirissä. Se ainut joka oli, sai myöskin asperger diagnoosin.

Nyt poikani adhd, asperger on erityisellä tuella, sopeutumisvalmennuksessa, toimintaterapiassa ja olimme myös perhekuntoutuksessa, koska vikahan oli ulkopuolisten silmin kasvatuksessa. Hän saa korotettua vammaistukea ja pian alkaa nepsyvalmennus vammaispalveluiden kautta.

Töissä käyminen osoittautui melko mahdottomaksi. Lisäksi olen yksinhuoltaja.
Omaishoitajaksi on hyvin vaikea päästä ja siitä saatava korvaus on huono.
Helpotusta tuo pian alkava palkkatukityö, jota saan tehdä joustavasti ja täysin etänä.
Toivottavasti hallitus kaatuu, ennenkuin se työ loppuu (10kk).

Valitettavasti kaiken tämän tiedon olemassa ollessa edelleen rakennetaan jättipäiväkoteja sekä kouluja. Eli se tuki mitä saisi jo ympäristön kautta jäsennettyä puuttuu.
Pienet päiväkodit ja koulut , missä pysyvä henkilökunta toisi jo monelle lapselle helpotusta arkeen. Artikkelin rytmit, rutiinit ja kuvatut sekäkuormituksen laskeminen onnistuisi parhaiten juuri näissä pienissä kodinomaisissa yksiköissä tuttujen aikuisten läsnäollessa.
Tämä nyt ei ainakaan pääkaupunki seudulla toteudu.
Varmasti moni vanhempi ja moni työntekijä jo tiedostaa nämä asiat mutta avuttomia suhteessa rakenteisiin missä tehostus luo jättitiloja.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X