”Noel on kasvattanut minua enemmän kuin mikään” – kahden lapsen äiti Petra Gargano valvoo ihan liian myöhään, mutta kaaos ei haittaa

Laulaja ja kahden lapsen äiti Petra Gargano, 35, nauttii kotiäitiarjen hitaista aamuista vauvan kanssa. Välillä pinna kiristyy, puhelin kasvaa käteen ja kahvia kuluu liikaa.

Teksti Liisa Järvinen
Kuvat StudioNaBoo
Petra Garganon lapset ovat Leona-vauva (kuvassa) ja Noel, 7.
Petra Garganon 7-vuotias lapsi Noel moikkaa koulusta tultuaan heti Leonaa, 5kk. "Ihana nähdä, miten tärkeä pikkusisko on."

”Vauvansängystä kuuluu kikatusta. Leona, 5 kuukautta, on herännyt kevään valoisaan aamuun liian aikaisin ja yrittää saada huomioni. Otan vauvan rinnalle ja pidän silmäni tiukasti kiinni. Vielä ei ole aika herätä.

Kello kahdeksan. Noel, 7, lähtee kouluun, ja herään Leonan kanssa. Jos Mauro ei lähde aamusta töihin, hän nappaa Leonan ja antaa minun nukkua kymmenen korville. Se on luksusta yösyöttöjen katkomien unien jälkeen.

Minun on heti saatava aamupalaa tai tulen tosi ärtyneeksi. Kuppi kahvia sekä mikrossa lämmitetty pikakaurapuuro kauramaidolla, marjoilla ja proteiinijauheella käynnistävät päivän.

Aamupalani ajan Leona viihtyy leikkimatolla jokellellen ja lelukaaren leluja nyrkkeillen. Vatsalleen kääntyminen ei vielä ihan onnistu. Leona syntyi kuukautta ennen laskettua aikaa, joten hän on kehityksessä nelikuisen tasolla.”

Rauhalliset imetyshetket takana päin

”Sylittelyä, paijailua, höpöttelyä ja hassuttelua. Aamut ovat parasta seurusteluaikaa ja ihanaa kahdestaan olemista Leonan kanssa. Haluan ottaa siitä kaiken irti. Kun taas Noel on kotona, yritän jakaa huomioni mahdollisimman tasaisesti.

En ole aamuihminen, enkä halua aamuisin kiirehtiä mihinkään. Leona saattaa viihtyä rinnalla pitkiäkin aikoja, ja silloin yleensä katselen telkkaria tai selailen puhelinta.

Tosin seuraava kehitysvaihe on jo menossa. Syödessään Leona kuikuilee, mitä ympärillä tapahtuu. Ihanan rauhalliset imetyshetket taitavat olla takana päin.

Parin tunnin hereilläolon jälkeen Leona väsähtää jo ensimmäisille päiväunille ulos vaunuihin. Silloin teen omia juttujani: kuuntelen musiikkia, kirjoitan biisejä, treenaan autotallissa.

Jos yö on ollut erityisen rikkonainen, saatan vain maata sohvalla ja katsella Greyn anatomiaa.

Jos Mauro on kotona, pääsen käymään kuntosalilla. Pyrin treenaamaan neljä kertaa viikossa. Lounaani on useimmiten edelliseltä illalta ylijäänyttä ruokaa.

Jos edellinen yö on ollut erityisen rikkonainen, saatan vain maata sohvalla ja katsella Greyn anatomiaa. En osaa edes väsyneenä nukkua päiväunia. Hörpin päivän mittaan kahvia ehkä vähän liikaakin.

Olen kuitenkin aika tavoitteellinen tyyppi, ja tykkään saada ruksittua jotain yli puhelimeni tehtävälistasta. Jos lista ei jonain päivänä lyhene ollenkaan, yritän olla stressaamatta siitä.

Noelin vauva-aikana minun oli vaikea sietää kaaosta ja jatkuvaa muutosta. Nyt osaan ottaa rennommin, sillä lasten kanssa on ollut pakko opetella pois suorittamisesta. Noel esikoisena on kasvattanut minua enemmän kuin mikään.”

Petra Garganon nuorempi lapsi Leona kuikuilee, mitä ympärillä tapahtuu. ”Ihanan rauhalliset imetyshetket taitavat olla takana päin.”

Petra Gargano: Vääntöä ruutuajasta

”Ihanan leveä hymy on minua vastassa, kun käyn herättelemässä Leonan yhden aikaan. Päiväunien jälkeen Leona maistelee peruna- ja porkkanasosetta hyvällä ruokahalulla. Olen soseuttanut ja pakastanut annoksia jääpalamuotteihin, ja kaapista löytyy myös valmissoseita mukaan otettavaksi.

Maistelun jälkeen laittelen tiskejä tai saatan hoitaa vielä jonkun asian tehtävälistaltani. Sen aikaa Leona viihtyy keinussa tai leikkimatolla. Kolmen korvilla on taas seuraavien unien aika.

Samoihin aikoihin Noel tulee kotiin koulun iltapäiväkerhosta ja haluaa aina heti moikata Leonaa. On ihana nähdä, miten tärkeä pikkusisko hänelle on.

Kun Noel aloitti koulun, laadimme säännön, että läksyt tehdään heti ensimmäisenä koulun jälkeen. Noudatimme sääntöä ehkä kerran. Jos Noel tulee kotiin kaverin kanssa, en raaski passittaa häntä läksyjen pariin.

Joskus Noel hakeutuu syliini. Se tuntuu ihanalta. Silloin en uskalla edes liikkua.

Aika usein alamme ensimmäisenä vääntää siitä, että saako Noel käyttää päivittäisen tunnin mittaisen ruutuaikansa saman tien.

Yleensä annan tässä periksi. Ajattelen, että pelaaminen on myös kaverisuhteiden ylläpitämistä. Usein Noel pelaakin kaverin kanssa ja puhuu samalla WhatsAppissa. Peliajan jälkeen puhelin pysyy poissa loppupäivän, eikä siitä tarvitse enää taistella.

Välipalaksi syömme voileipää, hedelmiä tai mysliä ja jogurttia. Noel tykkää juoda kaakaota. Juttelemme päivästä ja yritämme tsempata läksyjenteossa. On rasittavaa tehdä niitä illalla väsyneenä.

Joskus Noel yllättää ja hakeutuu syliini. Se tuntuu ihanalta. Silloin en uskalla edes liikkua, jotta hän olisi siinä mahdollisimman kauan.”

Puhelin kädessä päivällispöydässä

”’Äiti, sä oot ite koko ajan puhelimella!’

Saarnaan Noelille liiallisesta puhelimen käytöstä. Itse kuitenkin selailen Instagramia päivällispöydässä, eikä se jää Noelilta huomaamatta.

Osallistun pöytäkeskusteluun lähinnä hymähtelemällä poissaolevasti. Kuvittelen pystyväni keskittymään kahteen asiaan samanaikaisesti.

Tiedostan, että minulla on tässä parantamisen varaa. Yritän saada kaikki puhelimella hoidettavat asiat tehtyä silloin, kun muut ovat töissä, koulussa tai päiväunilla. On kuitenkin vaikeaa olla iltaisin tavoittamattomissa, kun WhatsAppiin kilahtelee viestejä.”

Petra Gargano antaa lapsilleen päivittäin heille yksilöinä heille pyhitettyä aikaa. Leona saa sitä päivällä, Noel illan tullen.

”Syömme tavallista kotiruokaa, ja kokkaamme Mauron kanssa vuorotellen. Omat bravuurini ovat pinaattiletut ja makaronilaatikko, Mauro taas tekee hyviä pastaruokia.

Välillä yritän tarjota kasvisruokaa, mikä saa Mauron ja Noelin nyrpistämään neniään. En itse noudata mitään erityistä ruokavaliota. Syön kaikkea, mutta yritän pitää määrät kohtuullisina.

Jos Noelin kotitehtävät ovat jääneet tekemättä iltapäivällä, ruuan jälkeen on vuorossa läksyoperaatio. Muuten saatamme lähteä iltakävelylle. Leona nukahtaa vaunuihin päivän viimeisille miniunille, ja Noel rullailee skuutilla.

Tykkäämme iltaisin myös pelailla esimerkiksi Afrikan tähteä, Muuttuvaa Labyrinttia tai Kimbleä. Myös PlayStation ja Nintendo Switch ovat kovassa käytössä. Itse tykkään eniten tasohyppelypeleistä, kuten Crash Bandicootista.”

”Äiti, älä huuda niin paljon!”

”Aika usein olen illat lasten kanssa yksin, kun Mauro on töissä. Välillä pinnani kiristyy, jos molemmat lapset tarvitsevat minua samaan aikaan.

Erityisesti ärsytyskynnykseni ylittyy, jos joudun sanomaan Noelille samasta asiasta moneen kertaan. Korotan ääntäni ja paasaan, että enkö juuri sanonut, ettei kuraisilla kengillä saa kävellä lattian poikki.

Kerran Noel tokaisi, että ’Äiti, älä huuda niin paljon!’. Se sai minut pysähtymään, ja itkin kommenttia Maurolle.

En taida itse tajuta, miten kuuluva ääni minulla on.

Hän lohdutti, että en taida itse tajuta, miten kuuluva ääni minulla on. Jos korotan sitä vähänkin, se kuulostaa jo huutamiselta.

Olemme sopineet, että meillä eivät huuda lapset eivätkä aikuiset. Välillä äänenpaino kuitenkin nousee yleensä joko minulla tai Noelilla. Silloin muistutamme toisiamme yhteisestä sopimuksesta.”

Petra Gargano: Aikuiset herkuttelevat illalla

”Leonan käytyä yöunille kahdeksalta pyhitän vielä tunnin pelkästään Noelille.

Olen huono leikkimään mielikuvitusleikkejä, mutta legoja voin rakennella Noelin seuraksi. Joskus kaivan piirustusvälineet tai muovailuvahan esiin. Saatamme jumpata yhdessä ja tehdä sirkuskoulussa oppimiamme temppuja.

Iltasatukirjaksi valikoituu usein joku Mauri Kunnaksen kirja tai Heinähattu ja Vilttitossu.

Lasten mentyä nukkumaan katsomme Mauron kanssa Master Chef Australiaa tai muita tosi-tv-ohjelmia. Yleensä yhtenä arki-iltana jompi kumpi kipaisee kaupasta herkkuja tv:n seuraksi. Lempiherkkuni on Ben & Jerry’s -jäätelö, jossa on suolaista keksiä ja maapähkinävoita.

Noelilla on karkkipäivä lauantaisin. Lisäksi saatan yllättää hänet karkkiostoksilla tavallisena arkipäivänä, jos hän on vaikka saanut hyvää palautetta koulusta tai ollut erityisen huomaavainen isoveli. En osta hänelle karkkia, jos hän mankuu sitä.”

Anna.fi: Petra Gargano Selviytyjistä: Pelkäsin, että minusta tulee ihmishirviö

Mitä jos en pystykään nukahtamaan?

”Menen nukkumaan puoliltaöin, ihan liian myöhään. Syötän Leonan, jotta seuraavaan heräämiseen olisi mahdollisimman pitkä aika.

Odotan, että Leona alkaa syödä iltapuuron. Se toivottavasti vähentää yösyömistä, kuten Noelin kanssa kävi. Samalla tuntuu haikealta; kohta vauva-aika jo loppuu.

Noelin vauva-aikana kärsin unettomuudesta, vaikka Noel nukkui täysiä öitä jo muutaman kuukauden ikäisestä lähtien. Oli hirveää tuijottaa kattoa koko yö vauvan tuhistessa vieressä. Jouduin turvautumaan unilääkkeisiin, ja pelkäsin, että Leonankin vauva-aika veisi uneni.

Unettomuus ei ole palannut, mutta pelko on jäänyt päälle. En osaa nukahtaa hiljaisuudessa, sillä ajatukseni alkavat kiertää kehää: mitä jos en pystykään nukahtamaan?

Paras unilääkkeeni on telkkarin katsominen sängyssä. Myös äänikirja toimii – vaikka Lars Keplerin raaka dekkari.

Yleensä käyn nukkumaan hyvällä mielellä. Kehnomman päivän jälkeen olen vain huojentunut, että tästäkin selvittiin. Silloin muistutan itseäni, että juuri niitä arkisia kommelluksia tulen kaipaamaan.”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä