Eikö puolisolta paljon kehuja kuule? Kehujen puute vaikuttaa parisuhteeseen ja lapsiin merkittävällä tavalla
Hienosti tehty! Kylläpä hoidit homman taitavasti! Näytät tosi hyvältä tänään! Kehu se on pienikin, mutta usein niin vaikean tuntuinen.
Jollekin kehu on vaikeampi lausua kuin toiselle, sillä kehumisen kulttuuri opitaan jo lapsuudessa – tai ollaan oppimatta.
– Kehuminen on sana, jota monet voivat vierastaa. Se taitaa olla meillä ihan jo kulttuurissa: vanha kansa puhuu tyhjän kehumisesta ja ”turhaa” kehumista pelätään – aivan turhaan, sanoo psykologi, psykoterapeutti ja toiminnanjohtaja Suvi Laru Parisuhdekeskus Katajasta.
– Kehumista ei pidä säästellä, sillä itse asiassa kehumisessa on kyse kannustamisesta. Kannustaa eli kehua ei voi koskaan liikaa.
Kehuessa pohjustetaan lapsen itsetuntoa ja sitä, että hän ymmärtää olevansa tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin on.
– Eikä kehujen tarve lopu lapsuuteen, vaan me kaikki aikuisetkin tarvitsemme myönteistä palautetta. Ilman kannustusta ja tsemppausta ei kukaan loputtomiin jaksa.
Lue myös: Tiedosta, millainen itsetunto sinulla on – tuet paremmin sen kehitystä lapselle
Miksi kehuminen on jollekin niin vaikeaa?
Syy kehumisen vaikeuteen voi Larun mukaan usein juontua siitä, että kehuminen on taito, jonka perusteita monien muiden vuorovaikutustaitojen tavoin opitaan ja opetellaan jo lapsuudessa.
Jo pieni lapsi seuraa tarkasti vanhempiensa kommunikointia ja imee sieltä itseensä malleja vuorovaikutukseen äänenpainoja, ilmeitä ja puhetyyliä myöten.
Kehuminen ja kannustava puhetapa periytyy herkästi – ja toisaalta jää taidoista pois, jos sitä ei lapsuudessa kuule.
Arvostellaanko vai arvostetaan, nalkutetaanko vai kannustetaan, huomautellaanko puutteista vai kehutaan?
Lapsi aistii ja liittää tämän kaiken ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluvaksi, normaaliksi tavaksi käyttäytyä. Siitä tulee hänelle malli, jota seurata.
– Tausta ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen, onko saanut kokemusta toisten kannustamisesta, Laru toteaa.
– Jos aikuinen ei kehu puolisoaan tai lastaan, ei todennäköisesti ole kyse siitä ettei hän halua, vaan että hän ei kerta kaikkiaan välttämättä osaa, koska hänellä ei ole taitoja siihen.
Ellei aikuinen havahdu tähän osaamattomuuteensa, hän saattaa tulla siirtäneeksi käytösmallin omalle lapselleen.
Jos puoliso ei kehu, ei kyseessä välttämättä ole ”pihtaus”
Joskus kehumattomuudessa tai sen ongelmaksi kokemisessa voi olla kyse myös siitä elämän tosiasiasta, että olemme kaikki erilaisia persoonaltamme ja temperamentiltamme.
Kehuja ”pihtaava” puoliso voi olla parisuhteen osapuolista se, jolle kehut, kannustus ja huomio eivät ole niin tärkeitä kuin toiselle. Silloin kenkä saattaa puristaa siitä, etteivät puolisot ole koskaan varsinaisesti keskustelleet tästä eroavaisuudestaan.
– Kuten missä tahansa parisuhteen ristiriitatilanteessa, tällöin kannattaa ottaa asia reilusti esille ja mieluusti kahden kesken niin, että lapsi ei ole paikalla. Jutella rauhassa ja ilman syyttelyä, Laru kehottaa.
– Joskus voidaankin huomata, että kyse voi olla totaalisesta väärinymmärtämisestä ja siitä, että katsellaan asioita eri kulmista, mutta päämäärä on sama.
Toinen voi esimerkiksi kokea omasta mielestään kehuvansa aivan tarpeeksi. Tai sitten kehut tulevat tavoilla, joita toinen ei ole mieltänyt kehumiseksi. Tai sitten toinen ei ole koskaan täysin ymmärtänyt, miten tärkeäksi toinen kehumisen, kannustamisen ja positiivisen palautteen kokee.
Lue myös: Onnea vai eripuraa? Vanhempien välinen puhetapa vaikuttaa lapseenkin
Omien toiveiden ja harmistuksen aiheiden selkeä ilmaisu ja toisaalta kysymysten esittäminen toiselle on äärimmäisen tärkeää, sillä toisten ajatuksia ei voi muuten saada selville.
– Kehumista ja kannustamista voi opetella. Voi aloittaa vaikka kehumalla itseään. Se voi tuntua alkuun teatraaliselta ja teennäiseltä, mutta toistolla oppii, Laru kannustaa.
Kun lapsi kuulee kehuja vain toiselta vanhemmalta
Se, että toinen vanhempi kehuu lasta vähemmän kuin toinen, ei välttämättä ole lapsen kannalta ongelma lainkaan. Lapsi nimittäin oppii vauvasta pitäen, että vanhemmilla on erilaiset tavat hoitaa häntä ja toimia hänen kanssaan – ja se on täysin ok.
– Lapsi jopa hyötyy siitä, että hänellä on erilaiset vuorovaikutustavat vanhempiensa kanssa. Pääasia on, että vanhemmilla on yhteinen ymmärrys lapsen edusta ja halu yhteiseen hyvään, Laru muistuttaa.
Jos kehuja sen sijaan ei tule toiselta vanhemmalta ollenkaan, asiasta voi hienovaraisesti mainita ja esimerkiksi kertoa, miten tärkeä rooli lapsen itsetunnon kehittymisessä molempien vanhempien kehuilla ja kannustuksella on.
Kehuja on melko luontevaa antaa hyvistä suorituksista esimerkiksi harrastusten tai muiden askareiden parissa, mutta on tärkeää muistaa kehua myös ihmistä itseään.
Jos taas vanhemmista toinen ei kehu toista vanhempaa lainkaan, saattaa lapselle pitkällä tähtäimellä jopa välittyä mielikuva, ettei toinen vanhempi kohtele toista kovin arvostavasti.
– Äärimmillään tästä voi tulla jopa sukupuolikysymys, eli lapsi voi erehtyä ajattelemaan, että toisen sukupuolen edustajat kokevat itsensä ylempiarvoisiksi kuin toisen, Laru mainitsee.
On hyvä myös muistaa, ettei kehuminen tarkoita vain sitä, että kehutaan lapsen tai puolison suorituksia, tekemisiä tai ulkoista olemusta. Joskus kehuminen voi olla sitäkin, että toteaa, kuinka hienoa on kun toinen yritti, vaikka ei olisi onnistunutkaan.
Aina kehumiseen ei edes tarvitse mitään erityistä syytä.
– Aikuisen kehuille piirrustuksista, siivoamisesta tai vaikkapa nätiksi tarhakuvausta varten laittautumisesta on paikkansa, mutta tärkeää on saada kehuja myös ihan vain siksi että on olemassa sellaisena kuin on, Laru muistuttaa.
Onpa ihanaa, että olet siinä ja voin halata sinua. Sekin on kehumista. Niin yksinkertaista se on!
Anna.fi: Saako miesten kohteliaisuuksista loukkaantua? Eveliina Talvitie ja Kaarina Suonperä ovat tästä eri mieltä
Jaa oma kokemuksesi