Kun 2-vuotias tytär muutti yli 500 km päähän, Jere-isän oli keksittävä tapa olla läsnä joka päivä
Neljän lapsen isä Jere keksi luovan tavan olla läsnä pienen tyttärensä arkielämässä. Nyt Vuoden isä -palkinnon saanut Jere auttaa eronneita miehiä.
Esikoisen saaminen mullistaa ihmisen elämän. Sen tietää myös vuoden isänä palkittu Jere Jokinen.
Lapset ja parisuhteet ovat opastaneet Jereä kohti armollisempaa minuutta miehenä ja isänä. Jopa niin paljon, että tänä päivänä hän haluaa auttaa eronneita tai alakulon kanssa painiskelevia miehiä.
Lue myös: ”En olisi ollut valmis isäksi” – Tuomo pelkäsi tunteita alle 30-vuotiaana
Jere sai esikoisensa 22-vuotiaana nuorukaisena, 25 vuotta sitten. Silloin Jere koki jäävänsä ulkopuoliseksi, mutta tuntemusta oli vaikea sanoittaa kenellekään.
– Kun et itse olekaan enää palkintopallilla vaan jämäsijoilla omassa elämässäsi, samoin parisuhde. Silloin pitäisi oppia elämään toisin yhdellä rysähdyksellä.
Avioerojen myötä Jere on kahlannut syvissä vesissä, ja eroihin on joka kerta liittynyt myös lapsia. Jerellä on neljä lasta.
Viimeisin ero tapahtui 10 vuotta sitten, kun Jeren kuopus oli 2-vuotias. Lapsi muutti äitinsä kanssa Pohjois-Pohjanmaalle Kempeleeseen, kun taas laatupäällikön töitä hoitava Jere asuu pääkaupunkiseudulla.
Apeana Jere pohti, miten hän voisi olla lapsensa elämässä mukana päivittäin. Vanhempien lastensa kanssa Jere oli tottunut olemaan fyysisesti enemmän läsnä. Yksi lapsista myös asui Jeren luona, koska järjestely oli sekä lapsen että vanhempien mielestä paras.
Onneksi Jere löysi tavan, jolla hän saattoi välittää rakkautta lapselle välimatkasta huolimatta. Kuopuksen kanssa iltarutiiniksi muodostui unilaulu, jonka Jere lauloi tyttärelleen puhelimessa joka ilta vuosien ajan.
Yksi suurimmista oivalluksista Jeren elämässä on ollut se, että hänkin saa kaivata apua ja olkapäätä miehenä.
”Syytin itseäni”
Jo ennen viimeisintä eroaan Jere oli tuntenut ajavansa henkisesti päin seinää elämässään.
– Syytin itseäni siitä, etten ollut pärjännyt parisuhteissani. Ajattelin, että olen ainoa, joka on epäonnistunut näin pahasti.
Erot aiheuttivat myös häpeää siitä, että elämä ei kulkenutkaan totuttua kaavaa.
– Ilo alkoi kadota. Havahduin, että minun on haettava apua ennen kuin oireiluni vaikuttaa lapsiini.
Terapian kautta Jeren olo alkoi helpottaa. Hän oivalsi, että hän oli etsinyt onnea aina itsensä ulkopuolelta.
– Oli pohdittava, kuka oikein olen ja mitä haluan elämältä sekä parisuhteelta.
Jere alkoi kyseenalaistaa mieskuvaa, joka hänellä oli. Hän antoi itselleen luvan olla myös heikko ja herkkä – sellainen, joka kaipasi itsekin olkapäätä, johon nojata ja kuuntelevaa korvaa.
– Olin pitkään ajatellut, että miehen pitää aina jaksaa, vaikka olisi ihan kaikkensa antanut.
Tukihenkilöksi muille isille
Murheellisimpina aikoina Jere ei uskaltanut pukahtaa ajatuksistaan kenellekään, ei edes ystävilleen. Helpointa olisi ollut puhua sellaiselle, joka painisi samojen asioiden kanssa.
Kun olo alkoi kohentua, Jere mietti, miten hän voisi auttaa muita miehiä, joilla oli yhtä tukalaa kuin hänellä.
Kolme vuotta sitten Jere lähti mukaan perustamaan Miessakit ry:n MASI-toimintaa eli masentuneille isille tarkoitettua vertaistukea.
Viime keväänä Jere valmistui erokriiseihin keskittyneen toiminnan Erosta elossa -vertaistukiohjaajaksi.
Nyt voimavaroja vapaaehtoistyöhön riittää. Jere on kihloissa ja suhteet lapsiin ovat hyvät. Osa lapsista on jo aikuistunut, mutta Jere ja lapset edelleen kerääntyvät kokkaamaan yhdessä tasaisin väliajoin.
Vanhimmille lapsille Jeren tuki työelämään liittyvissä asioissa on tärkeää.
Ei tarvitse olla supermies
Jere tekee vapaaehtoistyötä niin verkossa kuin kasvotusten omien töidensä ohella.
Hän haluaa välittää muillekin miehille omaa oivallustaan ja hyväksyntää: kenenkään ei tarvitse olla supermies, vaikka varsinkin sosiaalisesta mediasta saattaa saada sellaisen käsityksen.
– Ei kannata alkaa vertailemaan somessa, että tuokin tekee noin hienoja juttuja lastensa kanssa. Siitä alkaa tuntea vain alemmuutta ja paineita.
Tärkeää on myös kannustaa muita isiä eron keskellä, että he uskaltaisivat vaalia suhdetta lapsiinsa ja ymmärtäisivät, kuinka tärkeää se etenkin lapselle on.
– Sanonta ’erossa aikuisuus punnitaan’ on oivallinen. Itsekin olen joskus muinoin kiukutellut ja käyttäytynyt epäkypsästi, mutta se ei kannata. Lasten pitäisi aina olla erossa etusijalla.
MASI-toiminnasta kiinnostuneita miehiä hän kannustaa rohkeasti tulemaan mukaan.
– Moni mies saattaa jättää hakematta apua sen vuoksi, että ei ole saanut virallista masennusdiagnoosia. Apua saa hakea jo siihenkin, että olo on kurja ja jatkuvasti ketuttaa, Jere muistuttaa.
Lue myös: Kun perheenisä Samuel uskaltautui ulos kaapista, hänen vaimonsa reaktio oli vertaansa vailla
Jaa oma kokemuksesi