Tutkimuksessa havaittiin neljä erilaista puhetapaa äitiydestä – edustatko modernia vai perinteistä näkemystä?
Jyväskylän yliopiston tutkimus tuo uutta tietoa siitä, millaisten seikkojen suomalaisäidit kokevat joko heikentävän tai vahvistavan vanhemmuudessa jaksamista.
Jyväskylän yliopiston tutkimus selvitti, millaiset asiat heikentävät tai vahvistavat suomalaisäitien vanhemmuudessa jaksamista. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti vanhemmuuden voimavaroja ja kuormitustekijöitä kiinnittämällä huomio suomalaisäitien tapoihin puhua vanhemmuudesta.
Tutkimustulokset vanhemmuudesta noudattelevat erilaisia kulttuurisia ideaaleja, jotka ovat usein keskenään ristiriitaisia, väitöskirjatutkija Mirjam Raudasoja kertoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.
– Äitiyspuheessa käytetään monia erilaisia puhetapoja. Äitien yksilölliset kuvaukset tuottavat sekä perinteisiä että uudenlaisia tapoja puhua äitiydestä.
Lue myös: Onnea vai eripuraa? Vanhempien välinen puhetapa vaikuttaa lapseenkin
Jakautuminen moderneihin ja perinteisiin näkemyksiin
Tutkimuksessa havaittiin neljä erilaista puhetapaa äitiydestä. Tutkimukseen vastanneet äidit kuvailivat kuitenkin jopa samassa kyselylomakkeen vastauksessa useita erilaisia tapoja hahmottaa äitiyttä.
Eri näkökulmat asettuivat vastakkaisiksi diskursseiksi, eli aihepiirin ympärille vakiintuneiksi puhetavoiksi.
Siinä missä perinteisiä rooleja korostavat familistinen diskurssi ja intensiivisen äitiyden diskurssi olivat usein vastausten keskiössä, modernimpaa ideologiaa edustavat tasa-arvodiskurssi ja tasapainodiskurssi asettuivat niitä haastamaan.
– Ajoittain vastauksista pilkahteli esiin diskurssien yhdistelmiä, joissa kahta tai useampaa näkökulmaa pystyttiin aidosti yhdistämään uudenlaiseksi ymmärrykseksi. Pienten lasten äitien näyttää kuitenkin olevan haastavaa tasapainoilla keskenään ristiriitaisten ideaalien kanssa, Raudasoja kertoo.
1. Tasa-arvodiskurssi
Tutkijoiden tasa-arvodiskurssiksi kutsumassa puhetavassa vanhempien roolit kuvattiin pitkälti samankaltaisina.
Yhtäläisiä oikeuksia eri yksilöiden ja perhemuotojen välillä painotettiin. Vanhemmuutta kuvattiin yhdeksi rooliksi muiden elämän roolien ja tehtävien joukossa.
Arvostan myös sitä, ettei Suomessa äidin tarvitse luopua työurasta ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, vaikka on lapsia. On tärkeää, että puolisoni on yhtä mieltä perhevapaiden jakamisesta. (Suvi, 34 vuotta, 1 lapsi)
2. Familistinen diskurssi
Familistinen diskurssi kuvaa perhettä yhtenäisenä yksikkönä, jossa vallitsee sukupuolittunut vastuunjako.
Vanhemmuuden käytännöllistä puolta korostettiin ja siihen kaivattiin tukea yhteiskunnalta.
Yhteiskunnalta tuleva viesti, että kotona lapsiaan hoitavat äidit tekevät kaikista laadukkainta ja arvokkainta varhaiskasvatusta. Nyt äidit halutaan vain töihin mahdollisimman pian. Parempi kotihoidon tuki. Enemmän kotiin saatavia palveluita, esim. kodinhoitaja. (Meeri, 32 vuotta, 2 lasta)
3. Intensiivisen äitiyden diskurssi
Intensiivisen äitiyden diskurssissa on osin sukupuolittuneet roolit ja vastuut.
Huomio kiinnitettiin kuitenkin käytännön tehtävien sijaan tunnetyöhön, saatavilla oloon ja kiintymyssuhteen vaalimiseen. Lapseen kohdistuvaa rakkautta korostettiin ja oman vanhemmuuden riittävyydestä koettiin huolta ja ahdistusta.
Vanhemmuus on merkittävin tehtävä elämässäni. Se on muovannut minua eniten ihmisenä ja vaikuttanut eniten siihen minkälainen olen. Se vie voimia, mutta antaa myös valtavasti. On vaikea kuvitella suurempaa ja vaikuttavampaa tehtävää kuin äitiys. (Lilian, 33 vuotta, yli 4 lasta)
4. Tasapainodiskurssi
Neljännellä puhetavalla, tasapainodiskurssilla, peräänkuulutettiin tarvetta joustavuuteen, kaikkien perheenjäsenten ja eri perheiden yksilöllisyyteen, vaatimuksista hellittämiseen ja avun saamiseen tarvittaessa.
Yhteiskunnan yleisesti empaattinen ilmapiiri, jossa vanhempia kannustettaisiin haukkumisen sijaan ja autettaisiin spontaanisti vihaisten katseiden sijaan, jos julkisella paikalla on pulassa pienten lasten kanssa. Pienten lasten vanhemmista ei puristettaisi kaikkea irti työelämässä, vaan luotaisiin mahdollisuuksia osa-aikaisuuteen. (Aino, 32 vuotta, 2 lasta)
Ainutlaatuista tietoa äitiyden kulttuurista
Tutkimus on ainutlaatuinen sekä suomalaisessa että kansainvälisessä kontekstissa, koska se keskittyy diskurssien kuvaamisen lisäksi tutkimaan niiden välisiä suhteita ja yhteisvaikutusta.
Tutkimus on osa Vanhemmuuden Voimavara- ja Kuormitustekijät (VoiKu)- hanketta. Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2018 paperilomakkeina ja verkkopohjaisella lomakkeella.
Kyselytutkimukseen vastasi 1725 vanhempaa (91 % äitejä). Tätä tutkimusta varten aineistosta on valikoitu 1-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten äidit, yhteensä 479 äitiä. Vastaukset avoimiin kysymyksiin analysoitiin menetelmällä, joka pystyy erittelemään erilaisia puhetapoja (diskursseja) sekä niiden välisiä suhteita.
Jaa oma kokemuksesi