Viola, 25, muutti Afrikkaan ja otti hoiviinsa kahdeksan orpoa lasta – ”Yksi tytöistä nukkui säkin päällä ja kertoi riidasta, kuka saa vaahtomuovinpalan tyynyksi”

Violasta tuli 22-vuotiaana äiti orpolapsikatraalle kenialaisessa kylässä oman avustusjärjestönsä myötä. Äärimmäinen köyhyys ja rankat kohtalot eivät estä häntä haaveilemasta paremmasta.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat Viola Walleniuksen kotialbumi
Viola istuu kotiterassilla sylissään perheen nuorin lapsi Khadija. Vieressä naapurin poika Ali.

Kevät tekee tuloaan Jämsänkoskella. Linnut sirkuttavat ja luonto heräilee talviuniltaan. Ihmishälinän puuttuminen kuulostaa oudolta.

Siitäkin huolimatta, että Viola Walleniuksella, 25, on takanaan jo useampi päivä Suomessa, lapsuudenkodissa.

Rauha ja oma tila tulevat hetken hengähdystaukona tarpeeseen. Ikävä takaisin kotiin Keniaan, Makongeniin on jo kuitenkin kova. Siellä Violaa ikävöivät kahdeksan orpolasta.

– Vierailu Suomessa saa aikaan huonoon omantunnon. Miten lapset pärjäävät? Välillä kuitenkin kaipaan Keniassa ollessani yksinoloa, sillä avustustyö on todella hektistä ja olen silloin jatkuvasti ihmisten ympäröimänä.

22-vuotiaana kahdeksan orvon äiti

Yksi lapsista on alun perin Violan puolison Salimin, 31, ottolapsi. Salim pelasti kotiorjuuteen myydyn tytön, kun tämä oli 8-vuotias. Peruskoulun päättökokeisiin valmistautuva Zawadi on jo tänä päivänä teini-ikäinen nuori, joka haaveile lääkärinurasta ja poikaystävästä.

Seitsemän muun sisaruksen kanssa yhteinen matka alkoi noin kolme vuotta sitten. Violan, Salimin ja heidän kenialaisten ystäviensä perustamaa avustusjärjestöä Home Street Homea lähestyi opettaja, joka oli huolissaan seitsemästä orpolapsesta. Lasten äiti oli menehtynyt, ja isät eivät olleet lasten elämässä mukana millään tavalla.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Viola Wallenius (@violawallenius) jakama julkaisu

Ensikohtaaminen lasten kanssa oli heidän kotikylänsä koulussa. Viola muistelee hetkeä kirjassaan Koti Keniassa:

”Madam kutsui lapset sisään toimistoon. Ensin saapui tyttö, joka hymyili koko kehollaan. Toisena sisään saapui paljon varautuneempi tyttö. Kolmantena pikkuinen poika. Neljäntenä vanhimmaksi veljeksi reippaasti esittäytynyt Salim.

Viidentenä tuli tyttö, joka vältteli katsetta, mutta hymyili aina katseen välttäessä. Kuudentena poika, joka kipitti suoraan edellisen tytön syliin. Seitsemäntenä tyttö, joka tanssahteli sisään ja hymyili leveästi tervehtiessään. Heitä oli seitsemän sisarusta.”

Koululta matka jatkui sisarusten asumukselle. Peltilevyistä ja mudasta kyhätty hökkeli ei juurikaan antanut suojaa. Vettä joutui hakemaan usean kilometrin takaa.

Yksi tytöistä näytti, kuinka hän nukkuu säkin päällä. Hän kertoi, että heille tulee välillä riitaa siitä, kuka saa käyttää vaahtomuovinpalaa tyynynä.

Joululahja, jota ei voi unohtaa

Aluksi Viola Wallenius järjestöineen vuokrasi lapsille asunnon kyläkoulun läheltä. Matka Home Street Home -järjestön tukikohdasta Makongenista oli kuitenkin yli kolme tuntia lasten luo.

Violaa ja Salimia kalvoi huoli, sillä he eivät voineet vierailla pitkän välimatkan vuoksi lasten luona riittävän usein.

Lopulta, kun vanhin veli oli suorittanut päättökokeen kyläkoulussa, Viola ja Salim kysyivät, haluaisivatko sisarukset muuttaa heidän kotinsa viereiseen rakennukseen Makongeniin. Ratkaisu tuntui ainoalta oikealta. Etsinnöistä huolimatta lapsille ei ollut löytynyt yhteistä sijaisperhettä.

Jouluaatonaattona muutto Makongeniin toteutui. Oli yö, kun lapset muuttokuormineen pääsivät viimein uuteen kotiin.

Kuusi tuntia kuumassa autossa oli uuvuttavaa, mutta yksikään lapsista ei valittanut tai kiukutellut. Jopa nuorimmainen katseli innostuneena ikkunasta autoja koko pitkän odottelun ajan.

Viola ja Salim lapsineen ruokailemassa perheen kuistilla. Kuvassa vasemmalta lukien Zawadi, Mohammed, Ali, Riziki, Mapenzi, Zuhura, Viola, Mesaidi, Salim ja Munira. Kuva: Violan kotialbumi

Perillä heitä odotti naapurilta tilattu ateria. Lapset nauroivat ja hymyilivät onnessaan yhteisen illallisen äärellä. Sitä joulua kukaan heistä ei unohtaisi.

Nykyään lapset kutsuvat Violaa äidikseen. Vaikka ensi alkuun se yllätti Violan, sijaisäitiys on tuntunut lapsirakkaasta Violasta upealta.

– Lasten kanssa oleminen on ihanaa. He ovat kaikki hyvin eri ikäisiä, joten on mahtavaa päästä seuraamaan heidän kasvuaan. Välillä harmittaa, kun työ järjestössä pitää kiireisenä. Toivoisin, että olisi riittävästi aikaa olla heidän kanssaan.

Silloin, kun Viola ja Salim töiltään pystyvät, perhe suuntaa yhdessä retkelle rannalle tai suojeltuun mangrovemetsään. Siellä sijaisvanhemmat voivat hetkeksi luopua avustusroolistaan, joka yllään he muuten vääjäämättä kylässä ovat.

Viikot ovat vaihtelevia, eikä ikinä voi olla varma mitä päivä tai yö tuo eteen. Toisinaan Viola ja Salim saavat nukkua yönsä rauhassa keltaiseksi maalatussa savimajassaan. Tosin niin safarimuurahaiset kuin hädänalaiset ihmiset saattavat saapua kotiin keskellä yötäkin.

– Juuri ennen kuin lähdin lennolla Suomeen, puukotuksen uhriksi joutunut nainen tuli keskellä yötä luoksemme. Avasin sairaanhoitajan vastaanottoni, minkä jälkeen autoimme naista tekemään rikosilmoituksen.

Toisinaan hätätapauksien hoitaminen saattaa alkaa yöllä ja jatkua seuraavaankin yöhön.

– On hirmuisen haasteellista, kun seuraavien päivien aikataulu saattaa mennä aivan uusiksi. On kuitenkin asioita, jotka on hoidettava päivittäin.

Lapsetkin ovat kiinnostuneet avustustyöstä

Lapset eivät onneksi yleensä herää yöllisiin avunpyyntöihin. Perheen teini-ikäisiä asiat kuitenkin jo kiinnostavat.

– He kyselevät paljon näistä tapauksista ja haluavat myös auttaa. Tyttäremme Mapenzi kysyy usein, saako tulla mukaani jakamaan ruoka-avustuksia tai äitiyspakkauksia.

Viola on myös tyttöjen pyydettyä opettanut heille sairaanhoitotaitojen perusteita, kuten haavojen sitomista ja hoitamista.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Viola Wallenius (@violawallenius) jakama julkaisu

Pienien lasten kanssa hyväksikäyttötapauksista tai puukotuksista ei kuitenkaan puhuta. Heille Viola ja Salim ovat selittäneet, että auttavat ihmisiä hädässä.

Sisarukset ovat nähneet karuja asioita. Teini-ikäisen Salim-pojan kerrotaan huolehtineen muun muassa sisarusten äidin ruumiin pesemisestä ja hautaamisesta.

– En itsekään voi olla varma, missä kaikessa he ovat olleet mukana ennen Makongeniin saapumista.

Viola Wallenius: ”Korona-aika lisännyt pakkoavioliittoja räjähdysmäisesti”

Violan ja Salimin lapsilla onkin nyt ollut enemmän mahdollisuuksia osallistua avustustyöhön, jos he sitä ovat itse halunneet. Viola kertoo, että Kenia sulki koulut viime vuoden maaliskuussa, ja ne aukesivat muutamaksi kuukaudeksi tammikuussa.

Minkäänlaista opetusta koulujen puolesta ei ole voitu tarjota, sillä opettajia on kielletty työskentelemästä.

– Olemme yrittäneet itse laatia tehtäviä lapsille, mutta se käy aivan päivätyöstä. On kuitenkin paljon kenialaisia vanhempia, jotka eivät ole itse käyneet peruskoulua. Silloin on hirveän vaikea yrittää opettaa omia lapsia.

Home Street Home -järjestön kirjastolla on kuitenkin pidetty pienimuotoista opetusta koko korona-ajan, ja sieltä lapset ovat voineet hakea itselleen tehtävämonisteita.

Opetuksen puuttuminen ei ole ainut korona-ajan lieveilmiö Keniassa.

– Koulu on niin monelle lapselle ja nuorelle turvapaikka. Huomasimme järjestössä, että lapsiavioliittojen, ympärileikkausten ja muun lasten kaltoinkohtelun määrä kohosi muutamassa kuukaudessa dramaattisesti.

Makongenilaiset esikoululaiset pelaavat kirjainloruleikkiä. Kuva: Violan kotialbumi

Koronatartuntoja ei sairaanhoitajaksi kouluttautuneen Violan mukaan ole Keniassa Kwalen piirikunnan alueella juuri esiintynyt.

– On tärkeää, että tauti ei lähdekään leviämään, mutta koulujen sulkemisella saattaa olla jopa pahemmat seuraukset kuin sillä, että tartuntoja pääsisi tapahtumaan kouluissa.

Joskus Viola valvoo Kenian kuumassa yössä kuunnellen kylässä mellastavien apinoiden ääniä ja miettii paikallisten kohtaloita.

– On vain hyväksyttävä, että kaikkia ei pysty millään auttamaan.

Ubuntu sytytti rakkauden Keniaan

Viola Wallenius päätyi vapaaehtoiseksi Keniaan suoraan lukiosta.

– En tiennyt, mitä tekisin. Päädyin sattumalta Makongeniin töihin, vaikka minun oli alunperin määrä lähteä toisaalle Keniassa.

Jo asetuttuaan Keniaan Viola halusi opiskella sairaanhoitajaksi, sillä hän ajatteli siitä olevan paljon hyötyä avustustyössä. Opinnot alkoivat Suomessa.

– Se oli vaikeaa aikaa. Lapset itkivät aina kun lähdin Suomeen, sillä kaikkea en voinut hoitaa etänä. Odotin vain aina, että pääsisin takaisin kotiin.

Toisinaan Viola kyseenalaisti, oliko opinnoissa mitään järkeä. Koulutus tähtäsi kuitenkin suomalaiseen terveyskeskustyöhön.

Viimeisenä opiskelukuukautenaan Viola päätyi Nottinghamin yliopistoon muutaman päivän seminaarin. Siellä hän kuunteli sairaanhoitajaa, joka oli matkustanut töissä ympäri maailman.

– Silloin vihdoin koin, että joku jakoi oman näkökulmani sairaanhoitajan työhön.

Avustusjärjestön käännekohta oli omien tilojen vuokraaminen. Silloin toiminta alkoi kasvaa. Kuva: Violan kotialbumi

Vaikka köyhyys ja ihmisten kohtalot olivat raskasta seurattavaa, Viola rakastui kenialaiseen kyläelämään.

– Kaikki ovat yhtä, loputonta perhettä. Toisia tuetaan ja toisten onnistumisista iloitaan.

Viola muistelee hiljattaista tapausta, kun hän makasi kodissaan malarian uuvuttamana. Naapurin perheenäiti tuli pesemään tiskivuoren ja toi Violalle aterian.

– Yritin kieltäytyä, sillä tiedän, että monilla ei ole ruokaa liiaksi. Nainen kuitenkin vaati minua syömään.

Viola kertoo igbonkielisestä ilmauksesta ubuntu, joka merkitsee ”minä olen, koska me olemme”. Toisen henkilön tilanteen heikkeneminen heikentää myös muita yhteisön jäseniä.

– Keniassa elämä pyörii tärkeiden asioiden ympärilllä – toisista välittämisen ja sen, että kuitenkin lopulta asiat järjestyvät. Jos joku yhteisöstä joutuu sairaalaan, koko kylä käy tervehtimässä häntä.

Varmasti näin käy silloinkin, jos Viola päätyy sairaalaan synnyttämään.

– Haaveilen, että saisin myös jonain päivänä kokea biologisen äitiyden. Haaveilen myös, että avustusjärjestömme kasvaa ja voimme auttaa yhä useampia. Elämä tosin on huikeaa näinkin, Viola nauraa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä