Bikiniäiti Hanna Chalvet, 30, asuu taaperon kanssa Balilla – ”Lapseni puhuu sujuvasti jo neljää eri kieltä”
Merten muoviroskasta huolestunut äiti suunnittelee bikinejä tropiikissa silloin, kun 3-vuotias leikkii tai nukkuu päiväuniaan.
Bikiniyrittäjä Hanna Chalvet, 30, on juuri muutamia päiviä sitten lentänyt 3-vuotiaan poikansa ja ranskalaisen miehensä kanssa Balilta Helsinkiin.
Päivettyneet kasvot pilkistävät hatun ja villahuivin välistä, ja olemus on viluinen. Hannasta on silti mahtavaa olla taas Suomen-kodissa.
– Täällä en joudu pohtimaan, onko tänään maanjäristys tai yllätänkö lapsen torakan vierestä. Voin myös viedä lapsen suihkuun ilman, että tarvitsee pelätä veden joutuvan hänen suuhunsa tai korviinsa.
Indonesia on kuitenkin vetänyt Hannaa puoleensa opiskeluajoista asti. Lukion jälkeen hän reissasi pitkin Aasiaa, ja Bali jäi mieleen ikimuistoisena paikkana, koska siellä on mahtava surffata.
Sen jälkeen Hanna palasi Indonesiaan muotoiluopintojen aikana. Balilla vierähti aikaa vaihto-opiskelun, työharjoittelun ja opinnäytetyön merkeissä.
– Vaikka olen asunut suuren osan elämästäni Helsingin Vuosaaressa, olen käynyt koulut englanniksi, ja kavereita minulla on monista eri maista. Lapsenikin puhuu sujuvasti jo neljää eri kieltä. Puolisoni on elänyt koko elämänsä Indonesiassa.
Hanna perheineen pyrkii asustamaan molemmissa maissa yhtä paljon.
”Raskaana uin ja lenkkeilin joka päivä”
Vastavalmistuneena Hannaa ahdisti meressä lilluva muovijäte. Huolen jakoi hänen ystävänsä ja nykyinen bisneskumppaninsa Salla Valkonen.
– Ajattelimme, että ei ole mitään järkeä tuottaa lisää tavaraa maailmaan. Niinpä aloimme selvittää, voisiko merten muoviroskasta tehdä uimapukuja ja bikineitä.
Ystävykset saivat selville, että roskamuovista pystyy toden totta jalostamaan uimapukukangasta. Hanna ja Salla perustivat yrityksen HallaxHalla, joka valmistaa eettisiä ja näyttäviä uima-asuja.
Yrityksen perustamisen aikoihin Hanna huomasi olevansa raskaana.
– Raskausaika sujui todella kivuttomasti. Uin ja lenkkeilin joka päivä. Rakastan liikuntaa, joten oli mahtavaa, että pystyin jatkamaan sitä raskaana olemisesta huolimatta.
Uuden elämän ja uuden yrityksen saattaminen kukoistukseensa ei kuitenkaan ollut ihan helppo tehtävä.
–Raskausaika ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä sen jälkeen oli.
Tuore äiti kaipasi sukulaisiaan tueksi. Hannan äiti ja sisko lensivät muutaman kerran vauvavuoden aikana Balille.
Silloin Hanna sai nauttia keskellä päivää omasta ajasta – mitenpä muutenkaan kuin lenkkeillen.
– Meidän täytyi tehdä alussa kaikki itse, koska ei ollut vielä varaa ulkoistaa mitään muille. Sovimme jo alussa Sallan kanssa, että hän tekee kaiken mikä vaatii enemmän rauhaa ja keskittymistä. Minä hoidan asiat, jotka pystyn tekemään nopeasti.
Niin työpari toimii edelleen.
– Teen edelleen töitä, kun lapsi leikkii tai nukkuu. Palaverit sujuvat kuulokkeet korvissa. Puuhailen samalla lapsen kanssa. Työkaverini ovat ymmärtäväisiä, sillä joudun toki välillä keskeyttämään puhelun.
Äitinä oleminen on kuitenkin tuntunut luontevalta, vaikka nuorempana Hanna ajatteli, että hänestä tulee ikisinkku, joka ei koskaan halua lapsia.
– Rakastan rutiineja. Menen mielelläni nukkumaan aikaisin, sillä tykkään lenkkeillä aamuisin. Sellainen olin jo ennen lapsen syntymää, Hanna kertoo.
– Vatsani ei juurikaan kasvanut raskausaikana. Lääkäritkin olivat ihmeissään. Synnytyskin sujui nopeasti. Kun lapsivedet menivät, ajattelin, että nyt varmaan pitää lähteä sairaalaan.
Lapsi oli syntynyt kahden tunnin kuluttua.
Hanna Chalvet: ”En halua opettaa lapselle, että aina voi lentää”
Hannan perhe elää elämää kahdessa maassa, jotka sijaitsevat täysin eri puolilla maapalloa. Helsingistä Balille on matkaa 8 830 kilometriä.
Parin vuoden aikana lentomatkat Suomeen Hanna on pinnistellyt pienen taaperon kanssa. Tällä kertaa mukana talviseen Suomeen matkasi myös puoliso.
– Rakastamme surffaamista ja uimista. Viihdymme täälläkin hyvin uimahallissa. Lapsi on niin taitava uimari, että hän voisi uida kanssani syvässä altaassa, mutta täällä se herättää uimavalvojissa epäuskoa ja he käskevät viemään hänet lastenaltaaseen.
Hanna pohtii, että edestakaisin reissaaminen ei pidemmän päälle toimi.
– En halua opettaa lapselle, että aina on mahdollista lentää. Toivottavasti jatkossa keksitään ekologisempia tapoja liikkua, Hanna sanoo.
– Toisaalta toivoisin, että voisimme olla koko perhe enemmän yhdessä. Yleensä silloin kun tulen lapsen kanssa Suomeen, olemme miehen kanssa erossa.
Koulu Suomessa houkuttelisi, jotta lapsi saisi hyvän koulutuksen.
– Toisaalta Balilla papaijan tai banaanin voi käydä poimimassa omasta puutarhasta aamupalaksi. Vietämme paljon aikaa rannoilla ja ulkona lapsen sekä ystäväperheiden kanssa.
Siksi lapsen istuttaminen tabletin tai telkkarin eteen ei Hannan mukaan ole heillä tarpeen.
– Paitsi ehkä aamulla sen verran, että äiti saa juotua rauhassa aamukahvin ja luettua aamun työsähköpostit, Hanna Chalvet naurahtaa.
Kommentit (6)
Ihmiset sitä muoviroskaa heittävät mereen, muovin kieltäminen ei ole vaihtoehto, vaan valistus ja kovemmat rangaistukset roskaamisesta. Myöskin köyhille maille pitäisi saada kunnollinen jätehuolto kierrätyksineen. Pahvipillit ovat jotain niin järkkyä, pikkulapsi ei edes ehdi juomaan kun pilli pilalla
Bali on kyllä kaukana paratiisi saaresta roskaa ja paskaa joka paikka täynnä. En esim meressä halunnut uida kun muovia kellui vedessä 😫
Muuten ihan hyvä juttu, mutta ehkä Balille on kuitenkin hieman pidempi matka kuin 8000km..
No juurikin tuo artikkelissa mainittu 8830km
Suorinta reittiä juurikin tuon verran! :D
Huolissaan muovista ja vauva kääritty fleece-huopaan?! *facepalm*