Genitaaliherpes kannattaa aina ottaa vakavasti – voi olla riski erityisesti raskausaikana

Genitaaliherpes eli sukuelinherpes on herpes simplex-viruksen aiheuttama sairaus, jonka tyypillisiä oireita ovat kipeät rakkula ja haavaumat. Myös virtsaaminen voi olla kivuliasta.

Infektio on krooninen, ja kestää koko eliniän. Suurin osa potilaista on oireettomia tai oireet ovat epätyypillisiä: siksi sukuelinherpes on haastavaa diagnosoida. Moni ei välttämättä tiedä kantavansa virusta.

Raskausaikana aktiivisena oleva genitaaliherpes vaatii erityistä huomiota, jotta viruksen tarttuminen raskauden aikana sikiöön ja synnytyksen yhteydessä vauvaan voidaan välttää.

Herpes ei automaattisesti tartu sikiöön tai vauvaan

Genitaaliherpes tarttuu yleisemmin limakalvokontaktin kautta. Taudin itämisaika on noin 2–12 päivää. Kohdussa oleva sikiö on yleensä hyvässä turvassa genitaaliherpekseltä, sillä äidin vasta-aineet suojaavat vauvaa sikiöltä.

Sukuelinherpes on kivulias ja kiusallinen tauti.

Vauvaan tauti tarttuu yleensä vain alatiesynnytyksen yhteydessä, mutta oikeanlaisella hoidolla tauti voidaan yleensä välttää.

– Alatiesynnytys ei ole este synnytykselle, eikä vauva automaattisesti saa siitä tautia. Mikäli odottajalla on genitaaliherpes, jolla on taipumus uusiutua, käytetään asykloviiriä tai valasykloviiriä herpeksen estoon raskauden viimeisen kuukauden aikana. Synnytyksen aikana äiti saa suonensisäistä herpeslääkitystä, jos rakkuloita on genitaalialueella sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan naistentautien ja synnytysten osastonylilääkäri Eeva Ekholm.

Lisäksi Ekholmin mukaan synnyttävän äidin ihoa tarkkaillaan hyvin, sillä mikäli rakkuloita esiintyy muualla ihossa, esimerkiksi pakarassa tai reidessä, ne voidaan peittää synnytyksen aikana. Joissakin tapauksissa normaali alatiesynnytys voi genitaaliherpeksen vuoksi olla kuitenkin vaarallista vauvalle, ja silloin keisarileikkaus on parempi vaihtoehto.

– Silloin kun genitaaliherpes ilmaantuu ensimmäistä kertaa loppuraskauden aikana, synnytystapana on keisarileikkaus, sanoo Ekholm.

Miten ja kuinka monessa tapauksessa vauva saa tartunnan?

Ekholmin mukaan uusintainfektion yhteydessä riski siihen, että vauva saa synnytyksen yhteydessä sukuelinherpeksen, on hyvin pieni.

– Puhutaan vain 0–3 prosentista. Sen sijaan tapauksissa, joissa herpes puhkeaa odottavalle äidille ensimmäistä kertaa synnytyksen aikoihin, riski kasvaa huomattavasti. Silloin tartunnan saa arviolta 30–80 prosenttia vastasyntyneistä.

Genitaaliherpekseen on olemassa hyvä lääkitys myös raskauden aikana, mutta kerran sairastettuaan virus jää pysyvästi kehoon.

Synnytyksen jälkeen genitaaliherpeksen ollessa synnyttäneellä aktiivinen, on syytä muistaa huolellinen käsihygienia vauvaa hoitaessa. Etenkin silloin, jos käsissä on haavaumia ja hygienia huonoa, herpes voi tarttua myös pelkässä ihokosketuksessa. Äidinmaidosta herpesvirus ei tartu vauvaan ja siksi imettäminen on turvallista, vaikka äidillä olisi aktiivinen genitaaliherpes.

Genitaaliherpes oireilee yleensä noin kahden viikon ajan.

– Kerran sairastettua herpesvirus jää elimistöön, mutta vain osalle se aiheuttaa uusintaoireita, sanoo Ekholm.

Kuinka vakavaa genitaaliherpes on vauvalle ja sikiölle?

Erittäin harvoissa tapauksissa sikiö voi äidin genitaaliherpeksen vuoksi saada kohdunsisäisen infektion ja vaurioitua. Seurauksena voi olla esimerkiksi keskenmeno.

Suurin riski liittyy kuitenkin tilanteisiin, jossa äiti sairastuu loppuraskauden aikana ensimmäiseen eli niin sanottuun primaariseen genitaalialueen herpestulehdukseen. Se voi johtaa vastasyntyneen vaikeaan tulehdukseen. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.

Lähteet: Turun yliopistollisen keskussairaalan naistentautien ja synnytysten osastonylilääkäri Eeva Ekholm, Terveyskirjasto