Kummikutsu kävi, mutta he kieltäytyivät – ”Sai sitten pojalta nimityksen 'pummi'”
Kummikutsu on imarteleva kunnia. Tehtävästä on viisasta kieltäytyä, jos ei koe pystyvänsä olemaan lapselle läheinen tuki ja turva.
”Toivon, että yksi ystäväni olisi kieltäytynyt poikani kummikutsusta. Olemme olleet ystäviä lapsuudesta asti, mutta välimme erkanivat, kun aloin saada lapsia.
Toivoin, että ne olisivat lähentyneet taas ja hänellä olisi ollut joku syykin käydä meillä ja päin vastoin. Poika on nyt puolitoistavuotias, ja kummitäti on nähnyt hänet viimeksi ristiäisissä. Syntymäpäivillekään ei tullut.
Mulle laittaa joskus viestiä, että lähtisinkö ulos hänen kanssaan, mutta pojasta ei kysele mitään.”
Entisaikoina kummit valittiin lapsen varavanhemmiksi. Jos vanhemmille sattui jotain, he ottivat vastuun.
Edelleen kummius on kunniatehtävä, johon pyydetään aikuista, jonka vanhemmat tuntevat hyvin ja jota he pitävät luotettavana aikuisena lapsensa läheiseksi.
Aiemmin kirkko edellytti, että lapsella pitää olla kaksi rippikoulun käynyttä ja kirkkoon kuuluvaa kummia. Nykyisin kirkkoherran luvalla riittää yksi. Yhä useamman perheen lähipiiristä ei löydy kahta niin läheistä, kirkkoon kuuluvaa ihmistä, joille antaa kummikutsu.
Joka vuosi kesäkuun 6. päivänä vietetään kummin päivää, jonka myötä halutaan nostaa esille heidän merkitystään lapsen elämässä.
Kummikutsuun liittyy paljon muutakin kuin lapsen muistamista juhlapäivinä. Tärkeintä on aktiivinen yhteydenpito lapseen ja suhteen luominen perheeseen.
– Suhdetta ei ehkä synny, jos tapaa lapsen kerran vuodessa syntymäpäivänä, toteaa psykoterapeutti ja pastori Liisa Välilä.
Hän painottaa yhteisöllisyyden vahvistamista. Kummin puhelinnumero voi olla tallennettuna lapsen kännykkään ja hänen huoneessaan voi olla kummin valokuva. Kummi tsemppaa, kehuu ja pysyy ajan tasalla, mitä lapselle kuuluu.
– Parhaimmillaan kummi on lapsen tukena ja lapsen puolella. Yksilökeskeisessä maailmassa lapsi tarvitsee ympärilleen välittäviä aikuisia.
Kummi voi tarjota vanhemmille hengähdystaukoja arjen keskellä ja olla vanhempien tukena kasvatuksessa. Myös vanhemmille on tärkeää kuulla kummilta kiitoksia ja kehuja lapsesta.
Kummius edellyttää, että sekä kummi että vanhemmat ovat aktiivisia suhteen vaalimisessa. Ristiäisissä pappi kysyy kummilta: Tahdotko yhdessä vanhempien kanssa huolehtia tästä lapsesta?
Kyse on niin suuresta velvollisuudesta, että joskus siitä on viisainta kieltäytyä. Esimerkiksi silloin, jos kummilapsia on jo paljon tai ei halua olla kovin läheisissä väleissä lapsen vanhempien kanssa.
”Tietävät, että olen paska kummi”
”Olen suureen ääneen kavereille ja sukulaisille ilmoittanut, että kummilapsiluku on täynnä. Silti senkin jälkeen on pyydetty. Olen kuitenkin ryhtynyt kummiksi, mutta vanhemmat tietävät, että olen paska kummi. En vie kalliita lahjoja ja en harrasta kummilasten kanssa yhteisiä tapaamisia. Hyvä kun saan omat ipanat hoidettua.”
Ennen kummiksi ryhtymistä kannattaa miettiä, riittävätkö aika ja mahdollisuudet kummisuhteen aloittamiseen ja onko omassa elämäntilanteessa sille esteitä.
Lasta ei voi ylipäätään kastaa, jos toinen vanhemmista on sitä vastaan.
– Vanhempien ja kummiksi pyydetyn läheisen kannattaa yhdessä keskustella, mitä kummilta odotetaan. Jos tuntuu, ettei pysty sitoutumaan tehtävään vanhempien toivomalla tavalla, voi kiittää kunniasta ja kertoa, ettei pysty tässä elämäntilanteessa ottamaan tehtävää vastaan, Liisa Välilä sanoo.
”Mun veli kieltäytyi kaverinsa lapsen kummiudesta, koska ei halunnut sitoutua. Sai sitten pojalta nimityksen ’pummi’. Ostelee kyllä lahjoja pojalle ja viettää aikaa, ilman velvoitteita.”
Kummikutsu kannattaa Välilän mukaan esittää ihmiselle, joka rikastuttaa lapsen elämää – ei rahallisesti, vaan kokemusten kautta.
– Lapseton sinkku voi olla erittäin hyvä valinta. Monesti ihmiset sanovat: ”Minulla ei ole omia lapsia, mutta tässä ovat kummilapseni.” Kummin rooli antaa mahdollisuuden luoda lapseen läheinen, välittävä ja kasvattava suhde.
Liisa Välilä on pappina työskennellessään kokenut useat kerrat, miten tunteita herättävä juttu valinta on. Kummin tehtävästä kieltäytyminen tai se, ettei pyydetäkään kummiksi, voivat viilentää välejä pitkiksi ajoiksi.
”Ystävä kieltäytyi kummiudesta. Ensin se harmitti ihan vietävästi. ”Ajan kanssa olin kyllä tyytyväinen, ettei suostunut, koska ei katsonut olevansa hyvä siihen hommaan ja sanoi ettei halua moista vastuuta kontolleen. Jokainen tekee päästöksensä, ja sitä täytyy kunnioittaa!”
Lue myös: Kun puoliso on kastamista vastaan – vauvan siunaaminen on vaihtoehto, joka ei liitä kirkkoon
Kummikutsu – kuinka läheinen täytyy olla?
”Me miehen kansa kieltäydyttiin kummiudesta, kun TUTTAVApariskunta pyysi lapsensa kummiksi. Reilu puoli vuotta oltiin silloin tunnettu, ei mitenkään läheisiä. Oikeastaan miehet eivät tunne toisiaan ollenkaan, me ns. äitikavereita.”
***
”Oltiin tosi otettuja pyynnöstä, mutta ei haluttu. Tiedossa oli, ettei tulla olemaan kovin läheisiä vanhempien kanssa. Todella vaikeaa oli kertoa kieltäytymisestä. Perustelin, että omalle lapsellekin haluaisin läheisen ja hyvän kummin, enkä usko meidän olevan sitä heidän lapselleen. Hetken aikaa meni, ettei oltu missään yhteyksissä, mutta nyt taas tapaillaan normaaliin tapaan, eli silloin tällöin puistossa lasten kanssa.”
***
”Mun eno suostui ensin kuopuksen kummisedäksi. Viikkoa ennen ristiäisiä hän lähetti tekstarin, ettei haluakaan ja ilman syytä. Olin todella loukkaantunut ja pettynyt. Saimme kyllä heti tilalle toisen kummin.”
Kummisuhde on ensisijaisesti suhde lapsen ja kummin välillä. Lapsen on tärkeää saada aika ajoin huomiota kummiltaan ja aidosti tuntea hänet. Kummikutsua ei hyväksytä velvollisuuden tunnosta tai kohteliaisuuden vuoksi, vaan koska aidosti haluaa kyseisen lapsen osaksi elämäänsä.
– Kummius on mahtava mahdollisuus. Lapselle voi ja kannattaa pyytää useampikin kuin 1–2 kummia, Liisa Välilä kannustaa.
Artikkelia varten on haastateltu myös sosiaaliohjaaja Päivi Hietasta Ensi- ja turvakotien liitosta. Jutun sitaatit on poimittu Kaksplus.fi –keskustelupalstalta.
Kommentit (5)
Mulla on yksi sylikummilapsi, ja yksi kummilapsi siltä ajalta kun vielä kuuluin kirkkoon (erosin n. 23-vuotiaana). Ne on mun siskojen lapsia joten olen heidän kanssaan joka tapauksessa tekemisissä. Sylikummilapselle ostin vähän arvokkaammat lahjat jouluna ja synttäreinä kuin muille sisarustenlapsille, mutta nyt kaikki on jo aikuisia ja muuttaneet kotoa joten olen päättänyt lopettaa lahjojen oston kaikille (paitsi valmistujais- yms. muut lahjat ostan tietysti). Yksi syy kirkosta eroamiselle oli mm. se, etten halunnut kummilapsia (kavereiden, koska sisarukset oli jo lapsensa tehneet). En ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen, jaksan kikkailla niiden kanssa noin vartin ja sitten alkaa ärsyttää tai tylsyttää. Kerroin siitä myös ihan julkisesti, kaikki siitä tiesivät. Kuitenkin mieheni sisko ja kaveripariskuntamme silti pyysivät meitä kummeiksi ja kun kieltäydyimme, ei siitä välitetty. Mieheni kuuluu siis kirkkoon, mutta hänkään ei olisi halunnut kummin vastuuta itselleen. Vaikka sanoin, että en voi olla kummi ihan siitä syystä etten kuulu enää kirkkoon, kommentti oli vaan että ei se meitä haittaa, ei sen ole väliä. Jostain syystä oltiin sitten niin vässyköitä että ei pidetty puoliamme, ja niin seistiin siellä alttarilla muiden kummien kanssa rivissä, ja mikä nöyryyttävintä, minä yksin en tietysti voinut osallistua siunaamiseen, ihme että pappi antoi minun edes tulla alttarille. Muu juhlaväki katsoi kummeksuen kun minä otan askeleen taaksepäin siunausringistä pois, eivät tietenkään tienneet syytä miksi. Syyt kummeiksi valinnallemme oli täysin rahallinen, tiesivät että mieheni on varakas lapseton ihminen, että meiltä saa hyvät lahjat. Ollaankin siis vaan lahja-automaatteja, ei olla osattu/ehditty viettää näiden lasten kanssa mitään yhteistä aikaa kun lastenhoitokokemuksemme siihen aikaan oli aika olematonta.
Nyt kun saimme oman lapsemme, valitsimme hänelle haltijakummit lähipiiristä, ja pyytäessämme sanoin samalla että ehdottomasti saa ja pitää kieltäytyä jos ei halua kummin tehtävää itselleen. Kukaan ei kieltäytynyt, mutta en kyllä heiltä odotakaan sen kummempaa sidettä tai lahjakasoja lapsellemme, koska sidettä ei voi pakottaa. Sanoin myös parhaalle ystävälleni, josta olisi ollut oikeasti kummiksi, että en halua pyytää häntä koska se aiheuttaisi välillemme sellaisen velvollisuustaakan, että aina pitäisi nähdä ja muistaa ja olla kiinnostunut, kun kuitenkin ystävyys parhaimmillaan on sellaista ettei siinä ole pakkoa mihinkään suuntaan. Hän onkin ollut ihan paras tuki mulle ja lapsellemme, kun kummeja ei ole juuri näkynyt. Kuitenkin esim. lastemme synttäreiden aikaan hänellä oli tosi rankka vaihe elämässä ja olisi ollut kohtuutonta jos hänellä olisi ollut vielä taakka siitä että pakko tehdä jotain synttärilahjaa lapsellemme (tehdä, koska taloustilanteessa oli myös suuria kupruja ja on oikeasti taitava käsityöläinen, ei olisi voinut ostaa mitään). Olen siis erittäin tyytyväinen että välimme pysyivät hyvinä ja taakattomina, koko kummius kun alkaa olla nykyaikaan aika heikoilla kantimilla ihmisten kirkkoonkuulumattomuuden yms. takia.
Enää en suostuisi. Mulla on kaksi kummilasta, joita molempia muistan aika paljon. Kiitosta ei kuulu lapsilta eikä vanhemmilta. En saa edes joulukorttia! Olen vain lahja-automaatti.
Kuopukselleni valitsin kummiksi ystäväni. Kadun todella että kysyin. Ensimmäisen vuoden jaksoi olla kiinnostunut ja rakastunut vauvaan joka sattui olemaan tyttö jota hän itse ei saanut. Ei osallistunut edes tytön 1v synttäreille eikä koskaan lupauksistaan huolimatta noutanut tytön 1v kuvaa. Päätin ystävyyden ja kummiuden siihen ja totesin että antaa olla!
Lapsellani oli alunperin neljä kummia. Nyt lapseni elämässä on vain yksi kummi. Onneksi hän on tänä vaativana vuonna aktivoitunut ja ollut lapselle oikeasti tukeva aikuinen.
Tein huonot valinnat, anteeksi, rakas lapseni! Joo, yhdessä niitä aikoinaan mietittiin, mutta toisella ei ollut kauheasti ideoita.
Onneksi, rakas lapseni, lähelläsi on muita sinua tukevia aikuisia, mutta olisin halunnut lapseni saavan kokea vähän toisenlaista elämässään.
Pojalla on kaksi kummipariskuntaa. Toisen kohdalla kieltäytyminen olisi ollut suunnilleen sama asia kuin se että heistä ei tässä 13v aikana ole elonmerkkiä juuri kuulunut. Toinen pari on läheinen ja tärkeä lapselle ja mukana . Lahja-automaatteja emme odottaneet heistä, niitä turvallisia aikuiskontakteja lapselle sen lahjomisen sijaan halusimme. Itsellänikin on yksi hyvin läheinen kummi joka on säilynyt vaikka olen jo aikuinen Itselläni on yksi kummilapsi jonka kohdalla luultavasti olen vain pakollinen että voitiin kastaa,minkäänlaista yhteyttä koskaan ei häneen syntynyt, en saanut edes hoitaa lasta. Minusta oikeus on kieltäytyä kummiudesta reilusti jos ei halua,pysty tms ottamaan vastaan tehtävää.