Synnytyksen kesto 97 tuntia: ”Minulle käytiin näyttämässä metrin päästä tytön herkkutatin muotoista päätä”

Synnytyksen kesto venähti, kun synnytystapa vaihtui lennossa. Kirjoitus osallistui Kaksplussan synnytystarinakilpailuun.

Teksti Toimitus
Kuvat iStock
Synnytyksen kesto oli etukäteen äidin suuri stressin aihe. Kuvituskuva.
Synnytyksen kesto oli etukäteen äidin suuri stressin aihe. Kuvituskuva.

”Raskausaikana puhuin paljon neuvolassa siitä, että pelkään yli kaiken synnytyksen kestoa, superpitkää maratonisynnytystä. Harkitsin jo vakavissani, että tahdon pelkopolille kinuamaan suunniteltua sektiota. Raskauden edetessä erinomaisesti pelot pikkuhiljaa hälvenivät, ja luotto omaa kroppaa kohtaan kasvoi.

Tuli synnytyksen aika. Kaikki alkoi lapsivesien menolla kotona. Siitä sitten käynnistykseen positiivisen streptokokin takia – hei hei, haaveet vesisynnytyksestä. Supistelut alkoivat nopeasti, mutta kohdunsuu ei avautunut.

Vaihdettiin lääkettä. Yhä supisteli aina vain kovemmin, mutta alapäässä ei tapahtunut juuri edistystä. Tätä jatkui kaksi vuorokautta ennen kuin kohdunsuu alkoi viimein avautua. Neljäntenä sairaalayönäni pääsin vihdoin synnytyssaliin ollessani auki 8 senttiä. Siellä minä koitan sitten tuskissani vedellä vihdoin ilokaasua, jyrryyttää tens-laitteella ja vaatia kaikkia mahdollisia puudutteita.

Jossain vaiheessa minulle laitettiinkin epiduraali. Olin taivaassa viisi vuorokautta jatkuneiden kipujen jälkeen. Puoli tuntia, kunnes epiduraali lakkasi jostain syystä toimimasta.

Pian kätilö jo kertoikin minun olevan täysin auki ja että pitäisi ponnistaa. Ja minähän ponnistin, kaikista mahdollisista ilmansuunnista, äänitehosteella ja ilman reilun tunnin ajan. Vaan ei, vauva ei liikahtanutkaan.”

Synnytyksen kesto 97 tuntia, vauva syliin tunniksi

”Saliin saapui vanhempi lääkäri ja kirsikkana kakun päällä myös entisen luokkakaverin isoveli. Siinä sitten vaihdeltiin hänen ja luokkakaverin kuulumisia samalla, kun hän ja tämä vanhempi lääkäri vuorollaan uittavat kättään minun vauva-aukossani.

Pian kävikin sitten ilmi, että ensinnäkään en ollut vielä edes täysin auki ja vauva on myös avosuisessa tarjonnassa.

Tässä vaiheessa, kun alettiin miettimään kiireellisen sektion mahdollisuutta ja muita ”avustavia” toimenpiteitä alatiesynnytykseen, omaksi pettymyksekseni minä romahdin täysin. Anelin sektiota, mihin minut kärrättiinkin ilman mukinoita. Muutaman minuutin päästä minua ravisteltiinkin jo leikkauspöydällä sisältä päin, kun vauva raukka oli sieltäkin päin katsottuna ihan jumissa kohdunsuullani.

97 tuntia synnytyksen alkamisen jälkeen minulle käytiin näyttämässä metrin päästä lähes 4,5-kiloista tyttöä, jonka pää oli ihan herkkutatin muotoinen pitkittyneen synnytyskanavassa olon ja ankaran tuloksettoman ponnistamisen jäljiltä. Vauvassa ei ollut silloin mitään vikaa, mutta mysteeriksi jääneestä syystä en saanut häntä syliin ennen kuin vasta 5 tuntia synnytyksen jälkeen, kun palasin heräämöstä. Tästä tunti eteenpäin hänet vietiinkin minulta jo vastasyntyneiden teholle hengitysvaivojen takia.

Minua kalvaa niin, kun en saanut kokea sitä kirjaimellista vastasyntyneen sylissä pitämistä. Ehkä parempi onni ensi kerralla.”

Epe

Pikku-Sophien Pariisi -blogi: Sektiosta toipuminen, kiireellinen vs. elektiivinen

Lue myös: Synnytystapa-arvio tehdään loppuraskaudesta – näin lääkärikäynti etenee

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä