Raskaus 14.06.2015 Päivitetty 18.09.2024

Huonoja uutisia rakenneultrassa: abortti vai ei?

Kun rakenneultra paljastaa, että sikiöllä on poikkeavuus, ja lääkäri ehdottaa raskaudenkeskeytystä, reaktio voi olla voimakas. Psykologi Viveka Kaurasen mukaan suhtautumiseen vaikuttavat monet asiat.

Teksti

Liisa Järvinen

Rakenneultra tehdään raskausviikoilla 18-21 vatsapeitteiden päältä. Tutkimuksessa käydään tarkasti läpi aivojen ja sydämen rakenteet, sisäelimet ja raajat sekä otetaan mittoja niin päästä, sisäelimistä, olkavarresta kuin reisiluustakin.

Joskus juuri oman vauvan kohdalla kaikki ei olekaan rakenneultrassa niin kuin pitää. Pahimmassa tapauksessa lääkäri voi ehdottaa raskaudenkeskeytystä, ja äidin tai vanhempien punnittavaksi tulee kipeitä kysymyksiä.

– Onko raskaus suunniteltu vai yllätys? Onko lapsi toivottu vai ei? Millainen elämäntilanne ja vakaumus raskaana olevalla on?

Psykologi Viveka Kauranen suosittelee, että raskaana oleva ei tee päätöstä ensimmäisen tunteen perusteella.

– Toki intuitio antaa viitteitä päätöksentekoon, mutta kaikkia vaihtoehtoja on silti suositeltavaa punnita rauhassa eri näkökulmista. Kertaalleen harkitseminen ei useinkaan riitä, vaan kierroksia tarvitaan monta, ja muutaman yön ylikin voi olla viisasta nukkua.

Julkisen keskustelun seuraaminen voi auttaa päätöksenteossa

Julkisuudessa käyty keskustelu abortista ja kehitysvammaisten oikeuksista voi toisilla auttaa kartoittamaan eri vaihtoehtoja. Millaista kehitysvammaisen elämä voi olla? Mitä kehitysvammaisen lapsen kasvattaminen vaatii vanhemmilta? Millaisia tukipalveluja on tarjolla?

Jos julkinen keskustelu ahdistaa ja sekoittaa vain enemmän, voi olla parempi olla seuraamatta sitä.

– Arvelen, että julkisessa aborttikeskustelussa kuuluvat selkeimmin ääripäät, eikä niinkään aborttitilanteiden monitahoisuus ja ristiriitaisuus.

Rakenneultra on useille vanhemmille ennen kaikkea hetki, jona lapsen sukupuoli selviää. Toisille se on elämän ja kuoleman kysymysten paikka.

Päätös on aina henkilökohtainen

Viime kädessä päätös on joka tapauksessa henkilökohtainen, vaikka totta kai myös puolison mielipide vaikuttaa. Siksi on tärkeää, että raskaana oleva uskaltautuu kysymään itseltään kaikkein vaikeimmatkin kysymykset. Miten elämä muuttuu, jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi?

Olenko valmis hyväksymään elämänmuutoksen? Pystynkö ottamaan vastuun kehitysvammaisen lapsen erityistarpeista?

– On tärkeää miettiä myös voimavaroja ja selviytymistä tukevia asioita. Miten voisimme selviytyä haastavassa vanhemmuudessa? Miten erityislapsen vanhemmuus voi olla myös rikastuttavaa?

Jotkut haluavat jättää päätöksen luonnon käsiin, antavat raskauden jatkua loppuun asti ja katsovat, mitä se tuo tullessaan.

– Kaikki eivät halua olla päättämässä sikiön elämän jatkumisesta tai päättämisestä, vaan raskauden eteneminen halutaan ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee.

Pettymysten rakenneultran jälkeen: Kuvittele abortti

Kauranen on kirjoittanut kirjan Abortti ja siitä selviytyminen (Art House, 2011). Jos raskaana oleva päätyy esimerkiksi rakenneultran jälkeen raskaudenkeskeytykseen, Kauranen suosittelee kuvittelemaan aborttitilanteen etukäteen ja valmistautumaan siihen.

Miten haluan olla ja toimia? Miten haluan, että muut ovat ja toimivat? Haluanko nähdä lapsen? Mitä lapselle tapahtuu?

– Tilanne voi olla haastava myös hoitohenkilökunnalle. Kannattaa keskustella mahdollisista epäselvistä kysymyksistä, tarpeistaan ja toiveistaan etukäteen henkilökunnan kanssa, jotta voi varmistua siitä, että saa mahdollisimman hyvän tuen.

Syyllisyys, häpeä, suru, katumus, helpotus. Kaurasen mukaan aborttiin päätyneen on tärkeää antaa itselle lupa tuntea mitä tahansa. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa käsitellä asiaa.

– Elämän jatkaminen on helpompaa, kun antaa itselleen aikaa ja toimii niin kuin kokee oikeana, hyvänä ja itselleen tarpeellisena. Uutta raskautta voi yrittää, kun siltä tuntuu.