Raskaus 13.09.2020 Päivitetty 18.03.2021

Kolmannen asteen synnytysrepeämät saanut Anne: ”Oli heti sellainen olo, että tämän voisi tehdä uudestaan”

Lievät synnytysrepeämät ovat yleisiä. Annen pieni esikoinen syntyi vauhdilla maailmaan, mistä seurasi kolmannen asteen repeämät. Piikkikammoisesta Annesta pahinta oli niiden ompelu.

Teksti
Kia Toivanen
Kuvat
iStock
5 kommenttia

Kahden lapsen äiti Anne, 36, on kokenut repeämät molemmissa synnytyksissään. Ensimmäisestä synnytyksestä tulivat kolmannen asteen, ja toisesta toisen asteen repeämät.

– Ensimmäinen synnytykseni jouduttiin käynnistämään ennenaikaisesti raskausmyrkytyksen takia, joten vauva oli hyvin pieni, vain 2800 grammaa, Anne kertoo.

– Ponnistusvaiheessa pään tultua ulos minulle tuli olo, että nyt vauva syntyy ja vauhdilla. Vauva tuli ulos niin nopeasti ja vielä napanuora kaulan ympärille kiertyneenä, ettei kätilö ehtinyt tukea käsillään itse synnytystä.

Vaikka vauhdikkaasta synnytyksestä tulivat kolmannen asteen repeämät, ei Anne tuntenut niitä ollenkaan. Pieni nirhauma oli tullut sulkijalihakseen asti.

Toisessa synnytyksessä repeämät olivat pienemmät, eikä Anne edes tajunnut, että niitä oli tullut – ennen kuin kätilö sanoi, että olisi tikkien laiton aika.

– Synnytin molemmilla kerroilla ilman kipulääkkeitä, sillä pelkään piikkejä. Repeämissäkin minulle pahin vaihe oli, kun ennen tikkausta alue puudutettiin, Anne kertoo.

Ensimmäisen synnytyksen ponnistusvaiheen toivotaan etenevän rauhallisesti, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Tuominen  Terveystalosta. Vauhdilla syntyvä vauva aiheuttaa todennäköisemmin repeämiä kuin hallitusti syntyvä vauva.

– Uudelleen synnyttäjä selviää usein vähemmillä repeämillä, sillä emättimen pehmytkudoksiin ja välilihaan on tullut tilaa, ja niinpä ne antavat helpommin periksi seuraavalla kerralla.

Kätilön työskentely on repeämien ehkäisyssä tärkeää.

– Kätilö ehkäisee repeämiä välilihaa tukemalla ja kertomalla, milloin ja miten synnyttäjän kannattaa ponnistaa, Tuominen kertoo.

Synnytysrepeämästä jäi kohta tikkaamatta – tuloksena verenpurkauma

Annen tikit ommeltiin nopeasti ja huomaamattomasti, ja hän on tyytyväinen hoitohenkilökunnan toimintaan molemmissa synnytyksissä.

– Ensimmäisessä synnytyksessä tikkaamassa oli suurempien repeämien takia kokenut lääkäri sekä kätilö. Toisessa tikkasi lääkäriopiskelija, joten toimenpide vei hieman pidempään. Molemmilla kerroilla minulle kerrottiin koko ajan, mitä tapahtuu, ja itse sain tuijotella sylissä lepäävää vauvaa.

Ensimmäisen synnytyksen tikkien ompelun jälkeen pian kuitenkin huomattiin, että jokin repeämistä vuotaa edelleen. Tuntui myös outoa paineen tunnetta.

Synnytysrepeämät paranevat, kunhan eivät pääse tulehtumaan. Kuvassa juuri synnyttänyt äiti vastasyntynyt rinnallaan.

Vaativammatkin synnytysrepeämät paranevat suhteellisen nopeasti, kunhan eivät pääse tulehtumaan. Kuvituskuva.

– Kävi ilmi, että yksi repeämistä oli ollut hieman syvemmällä, eikä sitä oltu tikatessa huomattu. Sinne oli muodostunut verenpurkauma.

Anne tikattiin leikkaussalissa spinaalipuudutuksen kanssa uudestaan. Paranemisvaihe oli hieman kivulias, mutta limakalvohaavat paranivat onneksi nopeasti. Annelle tehtiin myös jälkitarkastus sairaalassa neuvolan sijaan.

– Repeämistä huolimatta minulla oli ensimmäisen synnytyksen jälkeen jo synnytyssalissa olo, että tämän voisi tehdä uudestaan. En edes tajunnut kysyä, montako tikkiä laitettiin, sillä ei sillä ole niin väliä. Ilman repeämiä synnytys olisi ollut täysi kymppi, ja onneksi tämä oli vain pieni asia isossa kokonaisuudessa.

Kolmannen ja neljännen asteen synnytysrepeämät pyritään välttämään

Ensimmäisen tai toisen asteen repeämä syntyy noin 40 prosentille synnyttäjistä. Kolmannen ja neljännen asteen repeämän puolestaan saa noin 1,3 prosenttia. Ne ovat siis verrattain harvinaisia.

Repeämien syntyä edesauttaa lapsen suuri koko, vauvan epäsuotuisa pään asento, hallitsemattoman nopea ponnistusvaihe, imukupin käyttö, perätila, äidin vähäisesti joustava kudostyyppi ja lyhyt väliliha.

– Ensimmäisen ja toisen asteen repeämät paranevat kuitenkin yleensä hyvin, sanoo Maria Tuominen.

Toisen asteen repeämien ja episiotomian kohdalla haavan tulehtuminen on Tuomisen mukaan suurin riski. Asianmukaisen hoidon jälkeen tulehtunut haavakin toipuu hyvin.

Episiotomioita eli välilihan leikkauksia tehdään nykyään harvemmin, kun aiemmin se oli lähes yleinen suoritus ponnistusvaiheessa. THL:n tilaston mukaan 1990-luvulla miltei joka toisessa synnytyksessä leikattiin väliliha, nykyisin enää joka viidennessä.

– Episiotomialla pyritään ehkäisemään vaikeiden kolmen tai neljän asteen repeämien syntymistä.

Leikkaamalla välilihan syntyy siisti haava, kun taas eri suuntiin hakeutuva repeämä voi olla hankalampi ommeltava.

Lue myös: Synnytys aiheuttaa repeytymiä – näin hoidat haavat kuntoon

Kommentit (5)

Itse sain vauvan kylkiäisinä paksusuolen avanteen neljännen asteen repeämisen myötä. Seuraavat lapset syntyivät sektiolla, ja joka kerta sain kerrata lääkäreille, hoitajille ja kätilöille ensimmäisen synnytyksen kulun ja miten selvisin avanteen kanssa ja miten toivuin esikoisen synnytyksestä. Se tuntui aina olevan kiinnostava selviytymistarina.

Mulle sattui erikoistuva lääkäri valvomaan synnytystä. Nuori lääkäri joutui paniikkiin ja kätilöiden vastustuksesta huolimatta pakotti imukuppisynnytykseen. Episiotomia leikattiin ja seuraavalla ponnistuksella imukuppi asennettiin ja sitten vauva jo synty. Episiotomia aiheitti 3 asteen repeämät joita paikattiin leikkaussalissa 3h. Haava tulehtui ja levisi kohtuun asti ja 1000mg parasetamoli vain käytössä. En synnytä enää.

Olen myös kokenut vaikean repeämisen ja oma tieni ei todellakaan ollut noin ruusuinen. Olin todella huonossa kunnossa leikkaussalissa kun alapäätäni ommeltiin melkein kolme tuntia. Synnytyksestä on aikaa nyt 4 kk. Kakka meinaa vieläkin mennä housuun vaikka fysioterapia on jo käynnissä. Yhdyntä ei tule kysymykseen vielä kipujen vuoksi.
Hienoa, että ko. synnyttäjällä on noin hieno asenne, mutta on myös ok antaa itselleen aikaa toipua ilman ”supersankaritarinaa”, jossa pienennetään tätä voimakkaasti ruumiintoimintoihin ja omaan vartaloon vaikuttavaa ikävää tapahtumaa.

Minun neljäs lapsi syntyi 8kk sitten.Fysioterapiasta huolimatta ulosteet valuu housuun.Synnytys oli raju ja nopea.Kukaan ei tainnut siinä tohinassa edes katsoa repesikö jotain.Rajun verenvuodon takia kiireellä heti synnytyksen jälkeen leikkuriin.

Todella ikävä juttu, näistä harvoin puhutaan. Toivottavasti saavat sinut vielä kuntoon. Tsemppiä ❤️

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X