Liikunta raskaana herättää arvostelua – viimeisillään odottava Hilla Stenlund: ”Keho kertoo, milloin olla treenaamatta”
Suosikkibloggaaja odottaa viimeisillään toista lastaan. Entinen huippu-urheilija on treenannut koko raskauden, mutta vauvan syntymän jälkeen Hillalle on kunnia-asia palautua ilman kiirettä.
Bloggaaja Hilla Stenlund, 30, on aina tuntenut liikunnallisia ihmisiä. Lapsuudessa esimerkkiä urheilun ilosta näyttivät hiihdosta ja vaelluksesta innostuneet vanhemmat, ja perheelle rakas suunnistusharrastus puraisi myös Hillaa. Hänestä tuli kilpasuunnistaja, joka löysi rasteilta myös miehen rinnalleen.
– Nykyään olen enemmän kuntoilija ja hyvinvointiliikkuja, sanoo 23-vuotiaana kilpailemisen jättänyt Hilla.
Liikunta merkitsee Hillalle hyvää oloa ja terveyden ylläpitoa. Sääntönä hän pitää, että urheilun täytyy antaa enemmän energiaa kuin ottaa:
– Energiaa täytyy jäädä lapsiperhearkeen.
Hilla on parhaillaan viimeisillään raskaana. Kaksivuotiaan Selman pikkusisarus voi syntyä koska tahansa.
Liikunta helpotti pahoinvointia
Raskautensa ensimmäisen kolmanneksen Hilla kärsi lievästä pahoinvoinnista ja väsymyksestä.
– Raitis ilma ja liikunta helpotti oloa. Lähteminen oli vaikeinta.
”Minulle on kommentoitu, että noin ei saa tehdä.”
Kuntosalilla raskaat painot vaihtuivat kevyempiin ja raskauden edetessä salitreenit vaihtuivat lopulta kuminauhajumppaan ja rappustreeniin. Juoksu jäi tauolle raskauden loppupuolella, 28. viikolla. Kokenut urheilija tunsi, että aika lopettamiseen oli nyt oikea, vaikka kipua ei tuntunut.
– Vauhti alkoi olla yhtä hidasta kuin kävellessä ja kesken lenkin joutui käymään monta kertaa pissalla. Silloin ajattelin, että nyt on hyvä vaihtaa kävelyksi, Hilla naurahtaa.
Kaikki äidit eivät urheile yhtä paljon kuin Hilla. Raskausajan liikunta on herättänyt ajatuksia Hillan Instagramin tuhansien seuraajien joukossa.
– Minulle on kommentoitu, että noin ei saa tehdä. Minä kuitenkin tunnen kehoni ja tiedän mitä voin tehdä, Hilla toteaa.
On paljon ristiriitaista tietoa siitä, mikä on raskaana olevalle sopivaa liikuntaa ja millä sykkeillä odottava äiti voi urheilla.
– Uskon, että keho kertoo, milloin on viisaampaa jättää treenaamatta.
Hilla Stenlund kertoo, että liikunta ja raitis ilma helpottivat raskauspahoinvointia.
Urheilevan perheen aikataulut
Treenikertoja kertyy viikossa yhtä paljon kuin ennen raskauttakin: Hilla käy 3–4 kertaa viikossa liikkumassa.
– Vien joinain päivinä Selman pyörällä tai kävellen päiväkotiin ja teemme usein kauppareissun kävellen. Näitä en laske treeniksi, hän täsmentää.
Stenlundin perheessä urheilu on arkea, sillä suunnistajapuoliso Daniel treenaa tavoitteellisesti. Vanhemmat urheilevat iltaisin joko vuorotellen tai lähtevät koko perheen voimin metsäpolulle. Tytär leikkii leluillaan polunlaidassa, kun vanhemmat hikoilevat, tai osallistuu hulinaan itsekin.
”Nykyään äideillä tuntuu olevan kova kiire päästä kuntoon ja liikkumaan.”
Raskausaikana tavoitteellinen urheilu ei ole kiinnostanut entistä kilpasuunnistajaa. Hilla harrastaa säännöllisesti useita lajeja ja motivoituu, kun voi valita lajin päivän fiiliksen mukaan: joskus suunnistusta, juoksua tai uintia, joskus pyöräilyä, kuntosalia tai ryhmäliikuntaa.
– Liikunta on minulle yksi tapa hoitaa terveyttäni. Se on minulle kuin hampaiden pesu, nukkuminen ja syöminen, Hilla sanoo.
Pidempien treenitaukojen jälkeen saattaa laiskottaa eikä ajatus treenistä enää houkuttele.
– Taukojen aikana unohtaa nopeasti, kuinka hyvä olo liikunnasta tulee. Jos on viikon treenaamatta, huomaamatta menee toinenkin viikko. Sitten on vain pistettävä itsensä lenkille.
Hilla Stenlund haluaa, että liikunta on luonnollinen osa perheen arkea.
”Synnytyksestä pitäisi malttaa toipua”
Kun Selma syntyi syksyllä 2016, kokemus oli raju ja toipuminen teki kipeää.
– Vauva syntyi kuin räjähtämällä kahdessa tunnissa. Synytyksen jälkeen pelkkä käveleminen teki kipeää. Kipu helpotti kuuden viikon kuluttua synnytyksestä, Hilla muistelee.
Pitkä toipuminen oli kuitenkin hyväksi.
– Nykyään äideillä tuntuu olevan kova kiire päästä kuntoon ja liikkumaan.
Ennen ei puhuttu vatsalihasten erkaumasta tai lantionpohjalihastreeneistä. Tuolloin kunnioitettiin lapsivuodeaikaa. Äidit antoivat elimistölleen kolme kuukautta aikaa palautua synnytyksestä ja raskaudesta.
– Ensimmäisen synnytyksen jälkeen keskivartaloni tuntui kummalliselta. Aloitin vähitellen syvien vatsalihasten harjoittelun ja välttelin suorien vatsalihasten tekemistä. Vatsa palautui pikkuhiljaa ennalleen. Pystyin näkemään edistymisen ihan omin silmin ja äitiysfysioterapeutti vielä tarkisti palautumisen tilanteen.
Hilla aikoo tulevan synnytyksen jälkeen ottaa ihan rauhassa ja nauttia lapsivuodeajasta.
– Aion ottaa vauva-ajasta kaiken irti, koska tämä voi olla viimeinen vauvavuosi. Minulla on koko loppuelämä aikaa liikkua.
Jaa oma kokemuksesi